En ole jaksanut pariin päivään nyt näpytellä, joten tässä tulee loppuraporttini Vancouverista ja parista päivästäni täällä.
Lentokentällä kaikki on "tax freetä", mutta maksaa enemmän kuin kaupungissa samat tuotteet... poikkeuksena ainakin Subwayn subi, joka oli vähän yli 4$, sen ollessa normaalisti 5-6$.
Kentältä keskustaan skytrain maksaa 9$ mutta takaisin tullessa vain 4$, joten se oli mukava yllätys! Näin viimeisenä päivänäni kävelin tuttuun tapaan mielettömästi omalla mittapuullani, mutta oikea nilkkani alkanut nikottelemaan ja antanut liikunnanvastaisia signaaleja...
Kävelin kivusta huolimatta, tai noh vähän venyttelin ja se auttoi aina jonkin aikaa ja noin puolen tunnin päästä kipu hälveni pois jos en pysähtynyt lepäämään!
Kirjoitan tätä nyt hassusti takaperin ajassa.
Olen hengannut erään miehen kanssa pari päivää, jonka tapasin odottessani ilmaista bussia Suspension Bridge Parkkiin ja jubailimme siinä sitten ja vietimme koko päivän yhdessä. Menimme illalla syömään ja hän sattui olemaan hostellini vieressä parin metrin päässä kulman takana olevassa hotellissa, joten menimme myös seuraavana iltana syömään, joka oli viimeinen iltani eilen. Mainittakoon että hän oli musta ja noin neljän kymmenen. Hänen työnsä oli mahtava mielestäni, hän suunnittelee ja järjestää erinäisiä tapahtumia, kuten presidentti Obaman hyväntekeväisyys rahankeruu juttuja ja lääkäreiden kokouksia. Hänellä oli kuvakin Obamasta metrin päässä Michellen kera :) Kuulemma 200 000$ kun rikkaat maksavat, niin saavat kätellä Obaman kanssa ja ottaa selfwien.
Hän maksoi pizzani italialaisessa, joka oli harvinaista, siis se että joku maksaa ruokani. Ja kyllä, lukijani, oli selväksi tehty ettei mitään kummoista ole tapahtumassa. Hauskaa oli!
Olen syönyt subeja koko reissuni selkeästi eniten ja käynyt nyt viisi kertaa elämässäni Starbucksissa... vaarallista tämä matkustelu selkeästikkin! Syytän Allya yllyttämisestä Uudessa-Seelannissa!
10h lento odottaa edessä, mutta sen jälkeen on "vain" 5h odottelua Lontoon Heathrown kentällä, kunnes vielä 3-4h lento ja olen kotona! Koti tuntuu hyvältä ajatukselta nyt, mutta ei ole tullut koti-ikävää edes, vaikka kuulin että 5vkoa on se raja jolloin ihmiset alkaisivat potemaan sitä... Pimua ja Pinjaa tosin tulee ikävä aina kun näkee koiria tai pehmolelunkin :D Ja kasvieni puolesta pelkään kuinka voivat ilman hoitoani!
Joudun kamerareppuineni ja yksin matkustaessani AINA "satunnaistarkastuksiin", jossa katsotaan käsistäni ja laukuistani ettei ole jäämiä räjähteistä...
Sekä kamera että tabletti kovoineen tsekataan huolellisesti, yleensä kahteen kertaan ja joskus vielä pyydetään ottamaan esiin ja tutkitaan vielä käsin. Joskus Barcelonassa halusivat nähdä että kamerani menee päälle ja toimii...
Nämä tapahtuvat vain ollessani yksin!
Olen jäätynyt täällä aivan älyttömästi ja vasta viimeiset kaksi päivää ollut ok ja tänään tuli vettä, niin jopa kuuma tuli! Ehkä myös elimistöni Hawaiin jälkeen alkaa tottumaan! On tullut juotua aivan naurettavan vähän liikkumiseen nähden, eikä ehkä edes syötyä tavallista enemmän. Makeisiakin tullut popsittua todella vähän!
Vancouver on suurin kaupunki jossa olen ollut ja jäi vielä paljon tutkimatta, mutta tunnen myös nyt ydinkeskustan melko hyvin! Suuntavaistolla kesti päivä saada tuntemus ilmansuunnista. Samesun hostellini oli edullisimmasta päästä ja silti itseää numero ykköseksi mainostava ja todella hyvin pelittävä paikka, suosittelen! Kylmä tosin huoneessani, johtuen rikkinäisestä ikkunan karmista joka veti...
Ostin pari tuntia ennen kentälle menoa uuden kamerarepunkin ja vieläpä Manfrotton ja ensivaikutelman mukaan olen todella tyytyväinen hankintaani! Hinta oli noin sama kuin Suomessa, mutta canadan dollareissa ja lisäksi kyseinen malli oli tarjouksessa ja sain vielä n. 10$ alennuksen laukusta sen ollessa viimeinen ja näytekappale! Jei, ja katsoin erästä isompaa, mutta onneksi en ottanut sen ollessa melkein tuplasti kalliimpi ja nyt ajatellen turhan isokin!
Uuteen kamerareppuuni saan kaikki samaan pakettiin. Tabletti menee omaan taskuunsa suojaan, objektiivit ja kamera salamoineen alaosaan, jossa pika-avaus kameran esiin saamiseksi ja ylhäällä kätevästi aukeava osa, jonne saa kaiken muun härpäkkeen! Sivuissa myös kivoja pikku taskuja ja tripodinkin saa kätevästi kiinnitettyä ulkopuolelle tarvittaessa! Sopivan kokoinen myös käsimatkatavaroihin!
Nyt kutsuvat koneeseen ,joten käyn vessassa ja koneeseen!
Istun nyt lentokoneessa tätä kirjoittaessa. Tämä kone on isoin mitä tietääkseni on nyt käytössä reittilennoilla. Kaksi kerroksinen, mutta ylempi kerros on mille lie kuninkaallisille. Valitsemani ikkunapaikka oli heti vessan jälkeen, joten takana ei ole ketään, mutta selkänojaa sai vain vähän taakse päin, toisaalta oli paljon tilaa tavaroille oman penkin alla ja edessä olevan. Koneen noustua kuitenkin ilmastoinnin pauhatessa alkoi kondensoitu vettä ja tippua suoraan jaloilleni. Odotin kutsunapin painalluksen jälkeen ainakin puoli tuntia, kunnes vieressäni istunut vanha pariskunta pysäytti lentohenkilökunnan jäsenen ja pian sainkin vaihtaa paikkani hätäuloskäynnin kohdalle. Siitä jännä paikka että tässä on vain kaksi paikkaa ja edessä on tilaa pari metriä ja vasemmalla puolellani on myös tyhjää tilaa hätäuloskäynnin massiivisen oven takia, joten tavarani on siinä, vaikka ne pitäisi tietääkseni olla hattuhyllyllä...
Ei kukaan tunnu välittävän. Saan myös laitettua selkänojani täysin taakse ja jalkani suoraksi tai uuden laukkuni päälle täydellisesti!
Viereiseen paikkaan tuli jälkeeni myös yyksi takaa ja on hieman kookkaampi nainen ja vie ärsyttävästi oikean käsinojan kokonaan ja joudun pitämään itseni vasemmassa reunassa jatkuvasti...
American tai British airwaves yhtiöt ovat parhaimmistoa ja melkein samoja. Olen kuullut että heillä on parhaimmat bonusohjelmat, eli jos lennät paljon niillä tai star alliancella, jossa myös finnair on, niin jo muutamalla lennolla voi saada ilmaiset lennot vaikka amerikkaan! Hitsi kun en ole keräillyt pojoja!
Heti kysyttiin haluanko punaviiniä, hassua...
Tämä paikka on täydellinen, koska voin vain mennä ja tulla, venytellä, käyttää lattiatilaa mihin lystää, ikkuna yksin minulle, tilaa vasemmalla.
Ainoa että vieressäni on joku tilaa vievä ja lähellä pieniä lapsia, jotka eivät itseäni haittaa, mutta jotakuta voisi haitata. Edessäni on vain business luokka, joten tässä ei kulje edes ketään. Takana ei ole ketään, oli aluksi, mutta mies vaihtoi paikan jostain syystä muualle, enkä edes laskenut selkänojaani ennen hänen siirtymistään!
Kanadaliset ovat yleensä mukavia ja puhuvat selkeintä englantia mitä löytyy, mutta lentokentällä olivat monet tylyjä tai lähinnä aasialaisperäiset työntekijät ja heitä on paljon kaikkialla! He ovat törkeän ylimielistä porukkaa!
Kentällä odotellaan vihdoinkin ja tuli todettua että onkin ainoastaan toiseksi isoin konetyyppi, isoimman ollessa koko pitkä kaksikerros ja omani vain perus pikku yläkerta...
Piti vaihtaa terminaalia viidestä kolmoseen ja matka kesti melkein vartin bussilla! Pitkät ovat etäisyydet...
Katselin kameraosastolla puntahinnoilla objektiiveja ja laukkuja, niin samat hinnat kuin meillä suomessa, mutta puntina, joten uber kallista on tässä maassa! Alkoi tosin harmittamaan että olen ostanut tokinan 16-28mm f/2.8 kun samaan hintaain saisi canonin l-sarjalaisen vastaavan, mutta se olisi sääsuojattu, pienempi, kevyempi, ammattimaisempi ja saisi filtterit eli paremmin suojattu... Näin ne hinnat vain tippuvat vuodessa...
Neljä tuntia olisi odotettava, mutta onneksi yhdestä tunnista on siirrytty netissä neljään tuntiin per laite täälläkin kentällä vuoden takaisesta!
Melkeinpä tasan vuosi sitten olin tällä samaisella kentällä ja Alexandran&Andrewin häissä, sekä tapasin Daianan kanssa Grimin Argentiinasta!
Voi kuinka aika rientää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti