Kävin Hilton hotellilla sitten katsomassa uima-allas osaston ja totesin olevan aika perus kauraa ja tuuli aivan penteleesti sekä satoi myös, joten emme viihtyneet kauaa. Tytöt olivat väsyneitä ja vaikuttivat jopa vähän kipeiltä, joten he menivät lepäämään ja itse tähtäsin rannalle sammumaan pariksi tunniksi. Yritin laittaa heille viestiä chatissa, mutta he eivät olleet online ja sitten kun he olivat, minä en ollut... joten emme ole oikeastaan koko päivänä nähneet kunnolla ja huomenna on viimeinen päivä! Toivottavasti huomenna keretään näkemään vielä!
Tapasin ihanan englantilaisen tytön nimeltään Zoe ja hän on matkustellut iät ja ajat ja on vieläkin matkustamassa pitkään. Hän menee Australiaan ilmeisesti tekemään töitä ja on ollut ennenkin siellä, sekä Uudessa-Seelannissa, jossa tuntuu kaikki olleen...
Olen tyyliin maailmanmatkaajien ympäröimänä jatkuvasti. Kaikki huoneessani ovat tulossa tai menossa vuoden tripille... ja minä kun luulin olevani se reppureissaaja...
Jokainen sanoo Uuden-Seelannin olevan maailman paras paikka, jokainen! Ja sen jälkeen mikään muu ei enään tunnu samalta... paitsi aasia on täysin oma kokemuksensa..
Tapasin myös ruotsalaisen Niinan, joka on persnal trainer ja todella hauska sekä virtuoosi! Puhe luistaa ja on piristävä tapaus. Hän näytti meille paikkoja kuin mikäkin matkaopas :D Opinpahan uutta ja rannallakin jolla olen ollut miljoona kertaa, hän onnistui näyttämään sen toisesta perspektiivistä vähän kauempaa, josta näki Diamond Headin kraatterin kauniisti pilvenpiirtäjien välissä!
Menimme rantabaariin ottamaan halvat mai tai drinkit ja joimme lopun ananasviinin ennen lähtöä tosiaan, joten on humalainen olo :D
Olen super väsynyt ja menen vain ajoissa nyt pehkuihin! Aria sekä Emily olivat ehdottaneet ulos menemistä ehkä, mutta en koskaan saanut yhteyttä heihin nyt illalla, joten se siitä. He olivat yrittäneet löytää minua hula hula esityksestä, jonne sanoin meneväni, mutta Zoyn kanssa olimme syömässä hienossa sporttibaarissa ja missasimme shown, tai kerkesimme näkemään viimeisen minuutin... yritin kyllä nähdä heitä, mutta en nähnyt, joten ristiin rastiin mennyt koko päivä.
Onneksi Niinan ja Zoyn kanssa on ollut hulvatonta ja en yksin joutunut sentään olemaan, joten he pelastivat päiväni! Niina on käynyt myös kaikkialla ja asustelee ystäviensä kotona Honolulussa ja aina välillä yöpyy hostellissa, kun ystävät ovat jossain..
Opin tänään että busslla voi mennä koko saaren ympäri viidessä tunnissa ja maksaakin vain perus maksun 2,50$, tai pohjoisosaan 2h. Olisinpa tiennyt tai tajunnut tuon aiemmin!
Huomenna on vielä aikaa koko päivä, sillä lento lähtee vasta puoli kaksitoista illalla. En vain tykkää ottaa riskiä vikana päivänä lennolta myöhästymisen suhteen!
Kävellessämme takaisin hostellillemme tuli vastaan pari aasialaisen näköistä tyyppiä kysymään missä tänään ilmeisesti avattu urban outwear tai jotain liike on ja se oli viereisessä kulmassa, mutta he alkoivat höpisemään ja kyselemään asioita ja selvisikin että heillä on youtube kanava simplesexystupid ja päädyimme luultavasti sinne, koska olemmehan Zoyn kanssa seksikkäitä, tyhmiä ja simppeleitä! :D
Meitä vedettiin kuin pässiä narussa, molemmat luuli että yrittää pölliä tavarat tai jotain hämärää, mutta hassun hauskaahan se oli :D
Zoy on todella lämminhenkinen persoona, vaikkain aina kuulemma jäässä ytimiin saakka. Todella isot mahtavat silmät ja kaunis siro 28-vuotias nainen! Häntä sentään on helpompi tavata, kun asuu naapurissa briteissä :D Ja hän tulee luultavasti suomeenkin käymään, niin voin näyttää paikkoja, kuinka jännittävää!
Toivottavasti nyt Emily tai Aria laittavat viestiä monelta ja missä tavataan huomenna! Aria jää vielä tänne pariksi yöksi, mutta Emily lähtee melko samoihin aikoihin kentälle kuin minä. Zoy lähtee jo aamulla viideltä :/
Olisipa enemmän aikaa hengata heidän kaikkien kanssa. Miksi näin reissun lopussa alkaa vasta tavata kivoja ihmisiä? Ehkä itsekin rentoutunut ja ei ole niin "kiire" enään juosta näkemään paikkoja... jatkossa annan aikaa itselleni tutustua ihmisiin!
Kaikki ovat vain nukkumaan menossa, joten niin teen minäkin. Käyn vain alhaalla lataamassa tämän tekstin nettiin teidän luettavaksenne, kun netti ei toimi huoneessa :)
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
lauantai 29. marraskuuta 2014
Back on Honolulu
Big Islandille hyvästit! Istun nyt todella mukavassa pehmeässä, suorastaan upottavassa nojatuolissa Hilon lentokentällä odottamassa hyvissä ajoin lentoani. Kenttä on ehkä maailman pienin ja söpöin ikinä! Olen keskellä kenttää ja pystyn näkemään koko kentän yhdestä pisteestä, mitä nyt ehkä lentokoneiden lähtöporteista muutama on kauempana, joita on tosiaan peräti yhdeksän :D
Viimeisenä päivänäni menin black fridayn innoittama pyörimään amerikkalaisten ostoskeskuksiin ja totesin että ei sieltä mitään löydä ja saatika sitten edullisesti... paitsi tiettyinä kellonaikoina on supertarjouksia, joihin joutuu jonottamaan tunteja puukon kanssa...
Auto on palautettu ja mittariin oli tullut 562mailia, eli todella paljon ja melkein 20h ajoa auton trippimittarin mukaan! Bensaan meni silti vain 60$ kaiken kaikkiaan!
Täällä Hawaiilla jokaisella kentällä on vesipisteet, joista voi juoda ilmaiseksi ja täyttää pullonsa ja niin on tainnut olla melkein kaikkialla, paitsi suomessa...
Viime yönä oli jännittävä mennä nukkumaan, sillä homolaki oli menossa eduskunnan äänestettäväksi ja aamulla oli kiva herätä jännittyneenä ja huomata sen menneen läpi! JEI!
Illalla Honoluluun päästyäni on tarkoitus tavata cheesecake factoryn edessä ihanat Uuden-Seelannin ystäväni puoli seitsemältä, eli samaan aikaan kuin aurinko laskee täällä :P
Ehkäpä sitten kerkeän vielä löytämään uuden bikini yläosan, sillä täältä Hilosta ei löytynyt kuin lasten...
Olen huomannut että ihmiset eivät edes ole niin lihavia täällä päin, kuin yleensä amerikkalaiset ovat. Täällä ihmiset taitavat rehkiä enemmän ja liikunta on iso juttu, sekä kaikkialla mainostetaan ja lisätään vitamiineja ja mineraaleja! Myöskin täällä on paljon hyviä terveysruokia ja juomia, sekä myöskin luomukauppoja paljon. Teiden varsissa myydään myös oman maan satoa, se vasta lähiruokaa onkin! Suomessa sellaisen ollen laitonta... Spirulinaa mainostavat paljon radiossa ja julisteissa, joka on suomessakin noussut esille ajan saatossa...
Kaikki vaatteeni ovat likaisia melkeinpä ja ei ole näkyvissä kunnolla paikkaa missä pestä niitä fiksusti... Mauilla olisi ollut paras mahdollisuus, mutta oli liian hauskaa...
Kaikki yleiset tilat ovat jäätävän kylmiä täällä, kuten lentokenttä, ostarit, hotellit hostelleineen... välillä ihan ärsyttää jatkuvat vaihelut. Se on aivan eri asia suomessa mennä kylmästä talvesta sisälle lämpimään kauppaan, kuin lämpimästä jäätymään... viileä on ok, mutta sairaan kylmät sisätilat eivät!
Näen uudet ystäväni vain vkonlopun ja sitten seuraava kerta on ehkä vuoden päästä tai ei koskaan, sääli jos etäisyys rikkoo suhteen ihmisiin, mutta niinhän se monesti menee jo pienissäkin etäisyyksissä. Porvoosta Helsinkiin muuttaneetkin ovat helposti jääneet unholaan tai tulee nähtyä kerran vuodessa... mutta ulkomaalaisten kanssa homma tuntuu pelittävän ehkä paremmin, sillä näkemiseen panostaa enemmän, koska se tarjoaa myöskin avartavaa matkailua ja itsensä sivistämistä! On myös hyvä syy keskustella toisen kanssa, koska o kokonaan toinen kulttuuri ja eri näkemykset elämästä, paitsi että nyt on sama aallonpituus ja Kiwit ovatkin melko scandinavialaisia...
Juuri nyt olisi menossa lento Honoluluun ja ärsyttää että omani on vasta seuraava kahden tunnin päästä... mitä ajan tuhlausta!
Kyselin Malwiinalle Shaka-rannekkeita myyjältä, mutta tällä kentällä ei ole, joten seuraavalla sitten yritän muistaa! Myyjä kuitenkin kertoi Shaka-merkin tarinan tai legendan. Legendan mukaan mies työskenteli sokeriviljelmillä ja leikkasi vahingossa keskimmäiset kolme sormea poikki ja hänelle ei haluttu antaa potkuja, joten hänet värvättiin junankuljettajaksi välille sokeriviljelmiltä satamaan. Kuljettajana hän ajoi junaa merenrantaa pitkin ja vilkutti joka päivä surffareille merellä, mutta surffarit näkivät vain hänen pikkurillin ja peukalon vilkutuksessa, joten he alkoivat matkimaan ja tervehtimään samalla lailla takaisin. Tästä syntyi surffareiden kuuluisa tervehdys Shaka! Täysin uusi juttu tosin minulle.
Kone laskeutui Honoluluun ja kenttä on täynnä armeijan sotakoneita. Aurinko hiipui hiljalleen ja menin äkkiä bussipysäkille. Bussimatkalla kyytiin tuli mielettömästi porukkaa ja matka kesti melkein kaksi tuntia, koska mikälie black friday paraati oli alkamassa.. noh Aria sekä Emily oli tarkoitus nähdä 18.30 cheesecake factoryn edessä, mutta pääsin bussista vasta 18.45, jonka jälkeen juoksin kamoineni hostellille ja maksoin petini pois ja heivasin kamani, mutta minut olikin upgradettu "parempaan" huoneeseen, mutta pedistäni puuttuikin patja... lol ja sitten siirryin toiseen huoeeseen, joka on ihan ok. Joksujalkaa juoksin juustokakulle ja olin siellä 18.55 eli puoli tuntia myöhässä, mutta onneksi he odottivat vielä! He näyttivät niin pirteiltä ja säkenöiviltä, vaikka olivat shopanneet koko päivän! Menimme hakemaan jononumeron kakkutehtaalle ja odotimme noin 1.5h vuoroamme käyden victorias secretissä.
Aikamme tuli ja menimme ruokailemaan suoraan illan coverbändin eteen ja he soittivat kaikki hyvät biisit. Aria varsinkin oli aivan messissä hommassa ja ehkä eniten rakastan heihhä heidän spontaaniuttaan heittäytyä fiiliksen mukaan tilanteeseen kuin tilanteeseen, paikasta riippumatta! Laulaa kadulla ja tanssii, tai esittelee alushousujaan jotka juuri osti...
Tuskin tulen näkemään heitä koskaan tämän loman jälkeen enään elämässäni, sillä Emily työskentelee ulkomailla paljon ja Aria taas aloittaa suuressa kansainvälisessä lakifirmassa duunin ja on hommassa jo erittäin päteväkin kuulemma!!! I bet, koska hänessä on karismaa ja rohkeutta!
Menimme ruokailumme jälkeen rintsikoita ostelemaan takaisin Victoria's Secrettiin ja menin sovituskoppiin, jossa avustajat/myyjät ottivat mitat ja antoivat vaihtoehtoja läjän. Sovittelin aikani ja sitten katsoimme eri malleja ja värejä, kunnes löysin mieleiset... oudointa vain on että kooksi tuli 36D, jota en itse koskaan olisi kokeillut, mutta kai ne on nyt ihan kivat ja istuvat, ammattilaisen valitsemat!
Ostin kahdet, sillä toisen saa black fridayna puoleen hintaan ja lisäksi ostoksista saa kortin, jonka numeron laittaa nettiin ja voi voittaa 10-500$, tai elinikäiset alusvaatteet... minimi on 10$ kuitenkin..
Sitten olinkin komerossa niin pitkään vaatteita sovittamassa että Aria sekä Emily olivat kadonneet ja tässä vaiheessahan iski automaattinen itsesäälivä ajatus että nyt ne hylkäsivät koska olenhan ihan pätevä psykopaatti, just kiddig.. mutta joo menin hostellille koska pulju meni kiinni 11 illalla ja ajattelin heidän ajattelevan inun menneen, koska ei löydetty toisiamme.
Jubailimme hetki sitten facen chatissa ja osoittautui että he olivat huudelleet nimeäni ja etsiskelleet 20min, sekä menivät h&m:n liikkeeseen etsimään lopuksi, koska Emily meni sinne käymään ja ajattelivat jos minä olisin mennyt sinne etsimään heitä...
Ainakaan he eivät siis hylänneet ja huomenna menen heidän Hilton hotellin uima-altaalle pulikoimaan, jos päästävät henkilökunta sisään...
Hienoja ihmisiä nämä Kiwit! Todella vaikea nähdä, tai ainahan sitä voi lentää Uuteen-Seelantiin näkemään Ariaa ja paluumatkalla poiketa Californiaan Emilyä moikkaamaan :D
Viimeisenä päivänäni menin black fridayn innoittama pyörimään amerikkalaisten ostoskeskuksiin ja totesin että ei sieltä mitään löydä ja saatika sitten edullisesti... paitsi tiettyinä kellonaikoina on supertarjouksia, joihin joutuu jonottamaan tunteja puukon kanssa...
Auto on palautettu ja mittariin oli tullut 562mailia, eli todella paljon ja melkein 20h ajoa auton trippimittarin mukaan! Bensaan meni silti vain 60$ kaiken kaikkiaan!
Täällä Hawaiilla jokaisella kentällä on vesipisteet, joista voi juoda ilmaiseksi ja täyttää pullonsa ja niin on tainnut olla melkein kaikkialla, paitsi suomessa...
Viime yönä oli jännittävä mennä nukkumaan, sillä homolaki oli menossa eduskunnan äänestettäväksi ja aamulla oli kiva herätä jännittyneenä ja huomata sen menneen läpi! JEI!
Illalla Honoluluun päästyäni on tarkoitus tavata cheesecake factoryn edessä ihanat Uuden-Seelannin ystäväni puoli seitsemältä, eli samaan aikaan kuin aurinko laskee täällä :P
Ehkäpä sitten kerkeän vielä löytämään uuden bikini yläosan, sillä täältä Hilosta ei löytynyt kuin lasten...
Olen huomannut että ihmiset eivät edes ole niin lihavia täällä päin, kuin yleensä amerikkalaiset ovat. Täällä ihmiset taitavat rehkiä enemmän ja liikunta on iso juttu, sekä kaikkialla mainostetaan ja lisätään vitamiineja ja mineraaleja! Myöskin täällä on paljon hyviä terveysruokia ja juomia, sekä myöskin luomukauppoja paljon. Teiden varsissa myydään myös oman maan satoa, se vasta lähiruokaa onkin! Suomessa sellaisen ollen laitonta... Spirulinaa mainostavat paljon radiossa ja julisteissa, joka on suomessakin noussut esille ajan saatossa...
Kaikki vaatteeni ovat likaisia melkeinpä ja ei ole näkyvissä kunnolla paikkaa missä pestä niitä fiksusti... Mauilla olisi ollut paras mahdollisuus, mutta oli liian hauskaa...
Kaikki yleiset tilat ovat jäätävän kylmiä täällä, kuten lentokenttä, ostarit, hotellit hostelleineen... välillä ihan ärsyttää jatkuvat vaihelut. Se on aivan eri asia suomessa mennä kylmästä talvesta sisälle lämpimään kauppaan, kuin lämpimästä jäätymään... viileä on ok, mutta sairaan kylmät sisätilat eivät!
Näen uudet ystäväni vain vkonlopun ja sitten seuraava kerta on ehkä vuoden päästä tai ei koskaan, sääli jos etäisyys rikkoo suhteen ihmisiin, mutta niinhän se monesti menee jo pienissäkin etäisyyksissä. Porvoosta Helsinkiin muuttaneetkin ovat helposti jääneet unholaan tai tulee nähtyä kerran vuodessa... mutta ulkomaalaisten kanssa homma tuntuu pelittävän ehkä paremmin, sillä näkemiseen panostaa enemmän, koska se tarjoaa myöskin avartavaa matkailua ja itsensä sivistämistä! On myös hyvä syy keskustella toisen kanssa, koska o kokonaan toinen kulttuuri ja eri näkemykset elämästä, paitsi että nyt on sama aallonpituus ja Kiwit ovatkin melko scandinavialaisia...
Juuri nyt olisi menossa lento Honoluluun ja ärsyttää että omani on vasta seuraava kahden tunnin päästä... mitä ajan tuhlausta!
Kyselin Malwiinalle Shaka-rannekkeita myyjältä, mutta tällä kentällä ei ole, joten seuraavalla sitten yritän muistaa! Myyjä kuitenkin kertoi Shaka-merkin tarinan tai legendan. Legendan mukaan mies työskenteli sokeriviljelmillä ja leikkasi vahingossa keskimmäiset kolme sormea poikki ja hänelle ei haluttu antaa potkuja, joten hänet värvättiin junankuljettajaksi välille sokeriviljelmiltä satamaan. Kuljettajana hän ajoi junaa merenrantaa pitkin ja vilkutti joka päivä surffareille merellä, mutta surffarit näkivät vain hänen pikkurillin ja peukalon vilkutuksessa, joten he alkoivat matkimaan ja tervehtimään samalla lailla takaisin. Tästä syntyi surffareiden kuuluisa tervehdys Shaka! Täysin uusi juttu tosin minulle.
Kone laskeutui Honoluluun ja kenttä on täynnä armeijan sotakoneita. Aurinko hiipui hiljalleen ja menin äkkiä bussipysäkille. Bussimatkalla kyytiin tuli mielettömästi porukkaa ja matka kesti melkein kaksi tuntia, koska mikälie black friday paraati oli alkamassa.. noh Aria sekä Emily oli tarkoitus nähdä 18.30 cheesecake factoryn edessä, mutta pääsin bussista vasta 18.45, jonka jälkeen juoksin kamoineni hostellille ja maksoin petini pois ja heivasin kamani, mutta minut olikin upgradettu "parempaan" huoneeseen, mutta pedistäni puuttuikin patja... lol ja sitten siirryin toiseen huoeeseen, joka on ihan ok. Joksujalkaa juoksin juustokakulle ja olin siellä 18.55 eli puoli tuntia myöhässä, mutta onneksi he odottivat vielä! He näyttivät niin pirteiltä ja säkenöiviltä, vaikka olivat shopanneet koko päivän! Menimme hakemaan jononumeron kakkutehtaalle ja odotimme noin 1.5h vuoroamme käyden victorias secretissä.
Aikamme tuli ja menimme ruokailemaan suoraan illan coverbändin eteen ja he soittivat kaikki hyvät biisit. Aria varsinkin oli aivan messissä hommassa ja ehkä eniten rakastan heihhä heidän spontaaniuttaan heittäytyä fiiliksen mukaan tilanteeseen kuin tilanteeseen, paikasta riippumatta! Laulaa kadulla ja tanssii, tai esittelee alushousujaan jotka juuri osti...
Tuskin tulen näkemään heitä koskaan tämän loman jälkeen enään elämässäni, sillä Emily työskentelee ulkomailla paljon ja Aria taas aloittaa suuressa kansainvälisessä lakifirmassa duunin ja on hommassa jo erittäin päteväkin kuulemma!!! I bet, koska hänessä on karismaa ja rohkeutta!
Menimme ruokailumme jälkeen rintsikoita ostelemaan takaisin Victoria's Secrettiin ja menin sovituskoppiin, jossa avustajat/myyjät ottivat mitat ja antoivat vaihtoehtoja läjän. Sovittelin aikani ja sitten katsoimme eri malleja ja värejä, kunnes löysin mieleiset... oudointa vain on että kooksi tuli 36D, jota en itse koskaan olisi kokeillut, mutta kai ne on nyt ihan kivat ja istuvat, ammattilaisen valitsemat!
Ostin kahdet, sillä toisen saa black fridayna puoleen hintaan ja lisäksi ostoksista saa kortin, jonka numeron laittaa nettiin ja voi voittaa 10-500$, tai elinikäiset alusvaatteet... minimi on 10$ kuitenkin..
Sitten olinkin komerossa niin pitkään vaatteita sovittamassa että Aria sekä Emily olivat kadonneet ja tässä vaiheessahan iski automaattinen itsesäälivä ajatus että nyt ne hylkäsivät koska olenhan ihan pätevä psykopaatti, just kiddig.. mutta joo menin hostellille koska pulju meni kiinni 11 illalla ja ajattelin heidän ajattelevan inun menneen, koska ei löydetty toisiamme.
Jubailimme hetki sitten facen chatissa ja osoittautui että he olivat huudelleet nimeäni ja etsiskelleet 20min, sekä menivät h&m:n liikkeeseen etsimään lopuksi, koska Emily meni sinne käymään ja ajattelivat jos minä olisin mennyt sinne etsimään heitä...
Ainakaan he eivät siis hylänneet ja huomenna menen heidän Hilton hotellin uima-altaalle pulikoimaan, jos päästävät henkilökunta sisään...
Hienoja ihmisiä nämä Kiwit! Todella vaikea nähdä, tai ainahan sitä voi lentää Uuteen-Seelantiin näkemään Ariaa ja paluumatkalla poiketa Californiaan Emilyä moikkaamaan :D
perjantai 28. marraskuuta 2014
Mauna Kea
Tänään thanks giving päivänä lähdin sitten ajoissa käymään kaupoilla, sillä menevät ajoissa kiinni ja ostin vihdoinkin "ananasviinin", jonka avanneen nyt tai vasta Honolulussa Arian ja Emilyn kera!
Ajoin sitten takaisin etelään Pahoan kaupungin läpi vielä etelämmäksi katsomaan paikat jotka eilen ajoin pilkkopimeässä. Löysin sitten sattumalta "salaisen" hot tai thermal poolin, eli vulkaaninen toiminta maan alla lämmittää veden kylpyamme vedeksi altaassa, joka on osittain ihmisen tekemä, mutta luonnollisesti muodostunut muuten ja vesi kiertää luonnollisesti merestä, mutta rakennettua aallonmurtajaa ja kulkuväylää pitkin. Aivan mahtava paikka! Jos käyt tällä saarella, mene sinne! Itse lilluin kaksi tuntia ja juttelin mukavia parin naisen kanssa jenkeistä jälleen, jotka muuttaneet tänne asumaan. Isaac Hale Park on aivan vieressä parin kilsan päässä, josta itään mennessä löydät kuuman altaan!
Tuosta Isaac Hale Parkista jatkoin surffareita ihastelemasta matkaani takaisin Pahoaan, mutta uutta reittiä hyödyntäen, jossa ihailin papaija ja muita viljelmiä ja kuinka kookospähkinät vain itävät maassa tuosta noin vain siellä täällä!!!
Takaisin tullessa ajoin tien varresta, josta pääsisi laavaa katsomaan... mutta hemmetin armeijan vihreät ukot istuttaneet muurin ja hummereinensa kiertelevät kiusaamassa uteliaita ihmisiä, jotka lentävät toiselta puolelta planeettaa tänne... mulkut!
Pääsin sitten kotitukikohtaan Hiloon ja kävin mäkkärissä, sen ollessa ainoaimpia paikkoja avoinna kello kolmen jälkeen, koska subwayhin olin menossa, joka sulki ovensa nenäni edestä kellon ollessa 15.07, yhyy. Anyway mäkkisafkojen ja ainiin jostain farmers marketista kävin hakemassa passion-suklaa moussen, sekä pari luomubanaani ja porkkanan :D On parhaita banaanit täällä koko planeetalla!!!
Kohti Mauna Keaa törmäsinkin kylttiin, hyvin pieneen sellaiseen, joka sanoi Rainbow Falls ja minähän tein äkkinäisen käännöksen, koska sana Falls, eli vesiputous vetää aina puoleensa ˆ.ˆ ja kyllä kannatti tehdä tämä ehkä yhden tai kahden kilometrin poikkeavuus reittiin, sillä pääsin ajamalla pienelle parkkipaikalle, josta suoraan näki mahtavan vesiputouksen, mutta kävelin tietty huipulle näkemään sen ylhäältä päin, jotten ihan läski olisi!
Sitten vihdoinkin oikeasti ajoin Mauna Kean visitor's centeriin, joka on "huippu" johon saa omalla autollaan mennä, sen jälkeen voi jatkaa omalla vastuullaan, eli vakuutus tai mikään ei kata ja seinällä on kuvia vuorelta vyöryneistä autoista...
Mauna keaan menevä Saddle Road on "pahamaineinen" tie, sillä sillä tiellä sataa about aina ja on pilvet maan tasassa ja tie kohoaa jatkuvasti korkeammalle salakavalasti, muuten tie on täysin kunnossa oleva ja leveä iso "moottoritie". Vuorelle noustessa noustaan melko nopeasti pilvien yläpuolelle ja siitä sitten vielä vähintään toinen mokoma visitors centerille ja jos rohkea on tai kyyti löytyy, niin siitä aina Summitille observatorioille saakka olisi melkein tuplakorkeus ja maailman korkein meren pohjasta mitattuna, sekä taisi olla kolmanneksi korkein ihan meren pinnastakin mitattuna! Mount Everest ykkösenä ja jokin kukkula Indonesiassa...
Parkkeerasin auton ja lähdin heti kävelemään melko korkealle vuoren päällä olleelle vuoren nyppylälle kamerani kanssa ja otin uskomattoman kauniita kuvia. Hetken päästä lähdinkin takaisin alas käymään vessassa ja kysymässä mahdollisuutta päästä ylös ylös ja tylyn vastauksen jälkeen jäin siihen korkeuteen mikä ikinä onkaan ja hain evääni, sekä takkini ja lähdin UUDESTAAN samalle vuorelle... siis ei se oli kuin suunnilleen sama kuin Porvoon kokonniemi, mutta huonon kuntoni tuntevat tietävät sen olevan melkein itsemurha mulle :D
Kiva arskan lasku ja pari kuvaa ja se oli siinä, alas autolle höpöttäen jenkki pariskunnan kanssa, jotka olivat jälleen californiasta ja muuttaneet Tennesseehen omaan rauhaan omistaen 54 hehtaaria maata... mutta ajoin hissukseen alas Mauna Kean vuorta ihaillen viimeisiä auringon valon rippeitä ja sitten pilveen, jossa sataa aina! Pitkä pätkä ajoa pilvessä hostellille Hiloon ja nyt ruhtinaallinen makarooni annokseni! Vihdoin löytyi myös ihmisiä joiden kanssa seurustella. Belgialainen mies, viisi ranskalaista kaverusta ja yksi australiailainen mies. Keskustelimme tomorrowlandista taas :D Koska se on belgiassa :D Laitoin soimaan tästä tabletistani sen puoli tunitsen remixin, jotta kaikki tietää mistä on kyse! xD
Tulin takaisin hostellille ja viimeisessä käännöksessäni eteeni pysähtyi auto ja ajoin todella hitaasti ohi katsoen miksi hän nousee keskellä tietä ulos ja osoittautui että tämä nuorehko hieno mies meni antamaan kadun varressa olleelle kodittomalle iltapalan thanks giving meiningissä ja itsekin tuli kyllä fiilis mennä jeesimään jotakuta, mutta itsellänikin vain makaronia iltapalana ja banaani...
Huommena aion mennä etsimään bikini yläosaa ilman olkahihnoja black friday tarjouksista ja mitä muuta eteen sattuukaan tulemaan. Kaupunki on huomenna varmasti täysi, kun tänään ajoin melkein yksin isoja monikaistaisia teitä pitkin...
Ajoin sitten takaisin etelään Pahoan kaupungin läpi vielä etelämmäksi katsomaan paikat jotka eilen ajoin pilkkopimeässä. Löysin sitten sattumalta "salaisen" hot tai thermal poolin, eli vulkaaninen toiminta maan alla lämmittää veden kylpyamme vedeksi altaassa, joka on osittain ihmisen tekemä, mutta luonnollisesti muodostunut muuten ja vesi kiertää luonnollisesti merestä, mutta rakennettua aallonmurtajaa ja kulkuväylää pitkin. Aivan mahtava paikka! Jos käyt tällä saarella, mene sinne! Itse lilluin kaksi tuntia ja juttelin mukavia parin naisen kanssa jenkeistä jälleen, jotka muuttaneet tänne asumaan. Isaac Hale Park on aivan vieressä parin kilsan päässä, josta itään mennessä löydät kuuman altaan!
Tuosta Isaac Hale Parkista jatkoin surffareita ihastelemasta matkaani takaisin Pahoaan, mutta uutta reittiä hyödyntäen, jossa ihailin papaija ja muita viljelmiä ja kuinka kookospähkinät vain itävät maassa tuosta noin vain siellä täällä!!!
Takaisin tullessa ajoin tien varresta, josta pääsisi laavaa katsomaan... mutta hemmetin armeijan vihreät ukot istuttaneet muurin ja hummereinensa kiertelevät kiusaamassa uteliaita ihmisiä, jotka lentävät toiselta puolelta planeettaa tänne... mulkut!
Pääsin sitten kotitukikohtaan Hiloon ja kävin mäkkärissä, sen ollessa ainoaimpia paikkoja avoinna kello kolmen jälkeen, koska subwayhin olin menossa, joka sulki ovensa nenäni edestä kellon ollessa 15.07, yhyy. Anyway mäkkisafkojen ja ainiin jostain farmers marketista kävin hakemassa passion-suklaa moussen, sekä pari luomubanaani ja porkkanan :D On parhaita banaanit täällä koko planeetalla!!!
Kohti Mauna Keaa törmäsinkin kylttiin, hyvin pieneen sellaiseen, joka sanoi Rainbow Falls ja minähän tein äkkinäisen käännöksen, koska sana Falls, eli vesiputous vetää aina puoleensa ˆ.ˆ ja kyllä kannatti tehdä tämä ehkä yhden tai kahden kilometrin poikkeavuus reittiin, sillä pääsin ajamalla pienelle parkkipaikalle, josta suoraan näki mahtavan vesiputouksen, mutta kävelin tietty huipulle näkemään sen ylhäältä päin, jotten ihan läski olisi!
Sitten vihdoinkin oikeasti ajoin Mauna Kean visitor's centeriin, joka on "huippu" johon saa omalla autollaan mennä, sen jälkeen voi jatkaa omalla vastuullaan, eli vakuutus tai mikään ei kata ja seinällä on kuvia vuorelta vyöryneistä autoista...
Mauna keaan menevä Saddle Road on "pahamaineinen" tie, sillä sillä tiellä sataa about aina ja on pilvet maan tasassa ja tie kohoaa jatkuvasti korkeammalle salakavalasti, muuten tie on täysin kunnossa oleva ja leveä iso "moottoritie". Vuorelle noustessa noustaan melko nopeasti pilvien yläpuolelle ja siitä sitten vielä vähintään toinen mokoma visitors centerille ja jos rohkea on tai kyyti löytyy, niin siitä aina Summitille observatorioille saakka olisi melkein tuplakorkeus ja maailman korkein meren pohjasta mitattuna, sekä taisi olla kolmanneksi korkein ihan meren pinnastakin mitattuna! Mount Everest ykkösenä ja jokin kukkula Indonesiassa...
Parkkeerasin auton ja lähdin heti kävelemään melko korkealle vuoren päällä olleelle vuoren nyppylälle kamerani kanssa ja otin uskomattoman kauniita kuvia. Hetken päästä lähdinkin takaisin alas käymään vessassa ja kysymässä mahdollisuutta päästä ylös ylös ja tylyn vastauksen jälkeen jäin siihen korkeuteen mikä ikinä onkaan ja hain evääni, sekä takkini ja lähdin UUDESTAAN samalle vuorelle... siis ei se oli kuin suunnilleen sama kuin Porvoon kokonniemi, mutta huonon kuntoni tuntevat tietävät sen olevan melkein itsemurha mulle :D
Kiva arskan lasku ja pari kuvaa ja se oli siinä, alas autolle höpöttäen jenkki pariskunnan kanssa, jotka olivat jälleen californiasta ja muuttaneet Tennesseehen omaan rauhaan omistaen 54 hehtaaria maata... mutta ajoin hissukseen alas Mauna Kean vuorta ihaillen viimeisiä auringon valon rippeitä ja sitten pilveen, jossa sataa aina! Pitkä pätkä ajoa pilvessä hostellille Hiloon ja nyt ruhtinaallinen makarooni annokseni! Vihdoin löytyi myös ihmisiä joiden kanssa seurustella. Belgialainen mies, viisi ranskalaista kaverusta ja yksi australiailainen mies. Keskustelimme tomorrowlandista taas :D Koska se on belgiassa :D Laitoin soimaan tästä tabletistani sen puoli tunitsen remixin, jotta kaikki tietää mistä on kyse! xD
Tulin takaisin hostellille ja viimeisessä käännöksessäni eteeni pysähtyi auto ja ajoin todella hitaasti ohi katsoen miksi hän nousee keskellä tietä ulos ja osoittautui että tämä nuorehko hieno mies meni antamaan kadun varressa olleelle kodittomalle iltapalan thanks giving meiningissä ja itsekin tuli kyllä fiilis mennä jeesimään jotakuta, mutta itsellänikin vain makaronia iltapalana ja banaani...
Huommena aion mennä etsimään bikini yläosaa ilman olkahihnoja black friday tarjouksista ja mitä muuta eteen sattuukaan tulemaan. Kaupunki on huomenna varmasti täysi, kun tänään ajoin melkein yksin isoja monikaistaisia teitä pitkin...
torstai 27. marraskuuta 2014
Hilo
Uusi päivä uudet kujeet sanotaan. Aamulla herätessäni olin jäässä ja täksi yöksi pyysin lakanan lisäksi peiton... kyllä on outoa palella Hawaiilla?!
Lähdin sitten aamusta pohjoiseen suuntana Akaka Falls, mutta matkalla näin Scenic route kyltin ja päätin ottaa tämän 4mailin pätkän ajettavaksi, joka osoittauti täydelliseksi valinnaksi!
Scenic Route oli Hana roadia Mauilla muistuttava, mutta kolmekymmentäkaksi kertaa hienompi, eli hieman kuin tiivistettynä koko vaikeasti ajettava Hanan pätkä yhteen kauniiseen pläjäykseen sademetsää. Keskeltä reittiä löytyi sitten myöskin Botanic Garden, jonne oli tarkoitus mennä, mutta en tiennyt sijaintia.. 15$ sisään ja vähän yli tunti kävelyä viidakon keskelle tehdyssä kasvipuutarhassa oli mukava. Saksalaisia vanhuksia vain tiellä jatkuvana syöttönä!
Hana Route Mauilla on mielestäni aivan yli ammuttu hehkutuksissa, voisin jopa jättää jälkikäteen ajatellen tekemättä. Suosittelen Big Islandia vakavasti kaikille joita kiehtoo vulkaaninen sademetsä ja erikoinen maasto. Fiilis tällä saarella on hyvin erilainen kuin muilla ja paikalliskulttuurikin elää täällä vahvana! Sataa paljon enemmän, mutta lähinnä idän suunnassa Hilossa. Konaan suosittelen menemään jos tänne tulee, koska kaikki, siis aivan kaikki löytyy sieltä käsin melkein!
Ajoin Akaka Fallsille ja totesin että Hana Routen päässä oleva kansallispuiston vesiputoukset olivat isompia ja mahtavempia (ainut syy mennä Hana tie), joten en kaatosateessa vaivautunut menemään kävelemään sinne, vaan katsoin tieltä hetken ja jatkoin matkaani takaisin etelään.
Olen niin itikoiden syömä, että kutittaa riivatusti!
Kuulin juuri äsken että Hilo on USAn sateisin kaupunki... uutta tietoa! :D
Pahoa kaupunkiin tähtäsin seuraavaksi ja upea kaunis paikka, jossa oli tiekin avattu juuri pari tuntia aiemmin, koska olivat varautuneet laavavirtoihin, jotka sitten jäivätkin metsän kätköksiin ja on laitonta mennä niille... huoh! Meinaavat tehdä reitin yleisölle lähiaikoina ehkä, mutta ei hyödytä minua!
Pahoasta eteen päin aina etelään saakka kunnes meri tuli vastaan, löysin tämän törkeän kauniin pienen paikan, jossa laava oli tehnyt kilometrin vuonna 92-98 muistaakseni uutta maata ja palmut olivat jo alkaneet kasvamaan siellä täällä kauniisti vihertäen mustaa halkeillutta maata. Musta hiekka on kyllä mahtavaa ja sitä on monessa paikassa!
Siellä pienessä paikassa oli alkamassa joka keskivkoiset kyläjuhlat tai mitkä lie, mutta ihmiset myyvät omia ruokiaan, hedelmiään, juomiaan ja live musiikkia. Kunnon hippi meininkiä, kun kaikilla oli nämä sateenkaaren väreissä olevat paidat, partaa löytyy, sekä tietty se pilven haju kaikkialla! Mukavaa oli pari tuntia viettää ja höpistä Rickin kanssa, joka oli eläiköitynyt Californiasta tänne nauttimaan rauhallisesta kiireettömästä elämästään!
Lähdin kohti Hiloa äkkiä auringon laskiessa, mutta se laskee kuin tykinkuula, joten pimeässä ajettiin hostellille tänäänkin ja kaatosateessa, kuten asiaan kuuluu! Ilmeisesti armeija vahtii laava-alueilla, koska leffoista tuttuja armeijan hummereita kulki teillä siellä täällä ja tsekkasivat sitten minutkin kun olin pysähtynyt tien varteen ottamaan kuvia :D Naissotilas hymyillen vilkutti ikkunasta ja jatkoi matkaa.
Pimeiden sademetsien läpi ajaessa päätin että huomenna menen valoisaan aikaan takaisin näkemään paikat päivänvalossa, sillä näyttivät uskomattoman siisteiltä pimeässäkin! Päätielle päästyäni silmiä särki, kun vastaantulevien kaistalla oli jatkuvana kymmenien mailien jonoina autoja valot päällä tulemassa Pahoaan päin ja niitä oli koko matka aina tyhjään Hion keskustaan saakka ja jokainen kaista täynnä... siis 45 000 ihmistä pitäisi asua tässä kaupungissa ja luulen kaikkien olleen tiellä! Sama kuin Porvoolaiset olisivat kaikki moottoritiellä Porvoosta Helsinkiin pätkän!
Huomenna on thanks giving eli näiden hullu syö itsesi hengiltä päivä ja sen jälkeen tapa itsesi ostoksilla päivä, eli black friday, jolloin itse lennän keskellä päivää, mutta kaiketi jotakin täytyy käydä super halvalla ostamassa, koska black fridayna ihmisiä kuolee joskus kaupoissa, sillä esim. xbox tai ps4 pelikonsolit voivat olla 1$... eli käytännössä ilmaisia, mutta vain kolmelle ensimmäiselle tai vastaavaa...
Tyhjässä kaupungissa saanen olla huomenna... täytynee hakea punkku tai ananas viini jostain ehkä aukiolevasta paikasta... ananas viinikin on vieä maistamatta vaikka tuli nähtyä niitä kaupassa...
Huomenna on myös pakko tehdä Mauna Kea sinne korkeuteen saakka jonne nyt saa tavallinen tallaaja ajaa...
Botanical Gardenin jälkeen tosiaan oli heti perhetilan pieni kioskiravintola, josta jonotin pitkään ja odotin vielä pidempään avokado tortillan, sekä paikallisista hedelmistä tehdyn smoothien ja oli njamia!!! Yammy yummy! Vilinää täynnä oleva paikka!
Lähiruoka on täällä iso juttu ja paljon kasvisruokaa. Olen yllättynyt kuinka "vähän" kala tai mereneläviä tuotteita täällä on, verrattuna muihin saariin.
Tämä saari on Mauita paljon halvempikin ihan kaikessa! Bensapumpullakin maksoi noin sama määrä bensaa 10$ vähemmän kuin Mauilla!
Näille thanks giving on sama kuin meidän juhannus aika pitkälti! Koko maa sulkeutuu ja menee omiin oloihinsa hullujen ruokamäärien kassa ja vetää perseet olalle! Jännältä mahtaa kuulostaa tämäkin teksti kun NZ ystävät päättävät lukaista google translatella :D Yllättävän hyvin käänsi aiemman tekstini... luettava ja ymmärrettävä, mutta huvittavan kuuloinen!
Opin tänään senkin että autot eivät ole isoja täällä, vaan muualla ovat pieniä! Täällä ne ovat normaalin kokoisia ja muualla tiet olivat kapeita, joten aloittivat tuottamaan pienempiä autoja muualle maailmaan... kyllä ainakin suomen tiet ovat isompia kuin täällä suurimmaksi osaksi...
Autot tosiaan ovat täällä kaikki jumalattoman kokoisia järkäleitä ja bensaa palanee melko tehokkaasti!
Lähdin sitten aamusta pohjoiseen suuntana Akaka Falls, mutta matkalla näin Scenic route kyltin ja päätin ottaa tämän 4mailin pätkän ajettavaksi, joka osoittauti täydelliseksi valinnaksi!
Scenic Route oli Hana roadia Mauilla muistuttava, mutta kolmekymmentäkaksi kertaa hienompi, eli hieman kuin tiivistettynä koko vaikeasti ajettava Hanan pätkä yhteen kauniiseen pläjäykseen sademetsää. Keskeltä reittiä löytyi sitten myöskin Botanic Garden, jonne oli tarkoitus mennä, mutta en tiennyt sijaintia.. 15$ sisään ja vähän yli tunti kävelyä viidakon keskelle tehdyssä kasvipuutarhassa oli mukava. Saksalaisia vanhuksia vain tiellä jatkuvana syöttönä!
Hana Route Mauilla on mielestäni aivan yli ammuttu hehkutuksissa, voisin jopa jättää jälkikäteen ajatellen tekemättä. Suosittelen Big Islandia vakavasti kaikille joita kiehtoo vulkaaninen sademetsä ja erikoinen maasto. Fiilis tällä saarella on hyvin erilainen kuin muilla ja paikalliskulttuurikin elää täällä vahvana! Sataa paljon enemmän, mutta lähinnä idän suunnassa Hilossa. Konaan suosittelen menemään jos tänne tulee, koska kaikki, siis aivan kaikki löytyy sieltä käsin melkein!
Ajoin Akaka Fallsille ja totesin että Hana Routen päässä oleva kansallispuiston vesiputoukset olivat isompia ja mahtavempia (ainut syy mennä Hana tie), joten en kaatosateessa vaivautunut menemään kävelemään sinne, vaan katsoin tieltä hetken ja jatkoin matkaani takaisin etelään.
Olen niin itikoiden syömä, että kutittaa riivatusti!
Kuulin juuri äsken että Hilo on USAn sateisin kaupunki... uutta tietoa! :D
Pahoa kaupunkiin tähtäsin seuraavaksi ja upea kaunis paikka, jossa oli tiekin avattu juuri pari tuntia aiemmin, koska olivat varautuneet laavavirtoihin, jotka sitten jäivätkin metsän kätköksiin ja on laitonta mennä niille... huoh! Meinaavat tehdä reitin yleisölle lähiaikoina ehkä, mutta ei hyödytä minua!
Pahoasta eteen päin aina etelään saakka kunnes meri tuli vastaan, löysin tämän törkeän kauniin pienen paikan, jossa laava oli tehnyt kilometrin vuonna 92-98 muistaakseni uutta maata ja palmut olivat jo alkaneet kasvamaan siellä täällä kauniisti vihertäen mustaa halkeillutta maata. Musta hiekka on kyllä mahtavaa ja sitä on monessa paikassa!
Siellä pienessä paikassa oli alkamassa joka keskivkoiset kyläjuhlat tai mitkä lie, mutta ihmiset myyvät omia ruokiaan, hedelmiään, juomiaan ja live musiikkia. Kunnon hippi meininkiä, kun kaikilla oli nämä sateenkaaren väreissä olevat paidat, partaa löytyy, sekä tietty se pilven haju kaikkialla! Mukavaa oli pari tuntia viettää ja höpistä Rickin kanssa, joka oli eläiköitynyt Californiasta tänne nauttimaan rauhallisesta kiireettömästä elämästään!
Lähdin kohti Hiloa äkkiä auringon laskiessa, mutta se laskee kuin tykinkuula, joten pimeässä ajettiin hostellille tänäänkin ja kaatosateessa, kuten asiaan kuuluu! Ilmeisesti armeija vahtii laava-alueilla, koska leffoista tuttuja armeijan hummereita kulki teillä siellä täällä ja tsekkasivat sitten minutkin kun olin pysähtynyt tien varteen ottamaan kuvia :D Naissotilas hymyillen vilkutti ikkunasta ja jatkoi matkaa.
Pimeiden sademetsien läpi ajaessa päätin että huomenna menen valoisaan aikaan takaisin näkemään paikat päivänvalossa, sillä näyttivät uskomattoman siisteiltä pimeässäkin! Päätielle päästyäni silmiä särki, kun vastaantulevien kaistalla oli jatkuvana kymmenien mailien jonoina autoja valot päällä tulemassa Pahoaan päin ja niitä oli koko matka aina tyhjään Hion keskustaan saakka ja jokainen kaista täynnä... siis 45 000 ihmistä pitäisi asua tässä kaupungissa ja luulen kaikkien olleen tiellä! Sama kuin Porvoolaiset olisivat kaikki moottoritiellä Porvoosta Helsinkiin pätkän!
Huomenna on thanks giving eli näiden hullu syö itsesi hengiltä päivä ja sen jälkeen tapa itsesi ostoksilla päivä, eli black friday, jolloin itse lennän keskellä päivää, mutta kaiketi jotakin täytyy käydä super halvalla ostamassa, koska black fridayna ihmisiä kuolee joskus kaupoissa, sillä esim. xbox tai ps4 pelikonsolit voivat olla 1$... eli käytännössä ilmaisia, mutta vain kolmelle ensimmäiselle tai vastaavaa...
Tyhjässä kaupungissa saanen olla huomenna... täytynee hakea punkku tai ananas viini jostain ehkä aukiolevasta paikasta... ananas viinikin on vieä maistamatta vaikka tuli nähtyä niitä kaupassa...
Huomenna on myös pakko tehdä Mauna Kea sinne korkeuteen saakka jonne nyt saa tavallinen tallaaja ajaa...
Botanical Gardenin jälkeen tosiaan oli heti perhetilan pieni kioskiravintola, josta jonotin pitkään ja odotin vielä pidempään avokado tortillan, sekä paikallisista hedelmistä tehdyn smoothien ja oli njamia!!! Yammy yummy! Vilinää täynnä oleva paikka!
Lähiruoka on täällä iso juttu ja paljon kasvisruokaa. Olen yllättynyt kuinka "vähän" kala tai mereneläviä tuotteita täällä on, verrattuna muihin saariin.
Tämä saari on Mauita paljon halvempikin ihan kaikessa! Bensapumpullakin maksoi noin sama määrä bensaa 10$ vähemmän kuin Mauilla!
Näille thanks giving on sama kuin meidän juhannus aika pitkälti! Koko maa sulkeutuu ja menee omiin oloihinsa hullujen ruokamäärien kassa ja vetää perseet olalle! Jännältä mahtaa kuulostaa tämäkin teksti kun NZ ystävät päättävät lukaista google translatella :D Yllättävän hyvin käänsi aiemman tekstini... luettava ja ymmärrettävä, mutta huvittavan kuuloinen!
Opin tänään senkin että autot eivät ole isoja täällä, vaan muualla ovat pieniä! Täällä ne ovat normaalin kokoisia ja muualla tiet olivat kapeita, joten aloittivat tuottamaan pienempiä autoja muualle maailmaan... kyllä ainakin suomen tiet ovat isompia kuin täällä suurimmaksi osaksi...
Autot tosiaan ovat täällä kaikki jumalattoman kokoisia järkäleitä ja bensaa palanee melko tehokkaasti!
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
Green Sand Beach and Kailua-Kona
Elikkäs aamulla ysiltä lähdin liikkeelle Volcano Villagesta kohti Green Sand Beachia. Ennen vihreää hiekkaa menin kuitenkin spontaanisti yhdestä liittymästä rantaan ja törmäsinkin suosittuun mustahiekkaiseen rantaan, joka oli aivan uskomattoman hieno paikka. Rannassa makoilivat kilpikonnat lepäilemässä ja palmut olivat todella kauniisti mustassa hiekassa, sekä vieressä oli jokin lammikko lumpeenlehtineen ja eläimineen!
Jatkoin pian kuitenkin matkaa kohti vihreää hiekkaa ja USA:n eteläisintä pistettä kohti ja noin parin tunnin päästä päädyinkin eteläisimpään pisteeseen, joka oli ihan kaunista vihreää niittyä ja sinistä valtamerta, joka löi korkeisiin kiviin voimakkaasti!
Pienen matkan jälkeen olinkin jo sitten parkkipaikalla vihreälle rannalle, mutta loppumatka täytyisi kävellä ja se kestäisi arviolta tunnin suuntaan, joten otin monien muiden lailla 15$ maksavan kyydin neliveto autolla, joka oli sekin 25min per suunta ja rankkaa maastoajoa!!!
Ranta oli uskomattoman kaunis, kätkössä oleva ja kraatterimaisen näköinen ranta turkoosi vedellä. Ehkä tähän asti paras ranta, jonne on kyllä vaiva päästä! Vihreä hiekka oli mustan ja ruskean hiekan sekoitusta paljolti, jossa oli jotakin vihreää kivimurskaa tai mineraalia... menimme takaisin toiselle pikkurannalle, jossa oli lähes täysin vihreää hiekka! Otin pulloon mustaa, punaista ja vihreää hiekkaa, vielä tarvitsisin valkoisen ja keltaisen (normaalin)...
Kävin pulikoimassa Stefanin kanssa, joka oli New Yorkista ja puoli tuntia uiskentelun jälkeen lähdimme takaisin, jonka jälkeen kostea ihoni otti kaiken tuulen ja auton ilmaan saadun hiekan ihooni kiinni ja se on vieläkin ihollani tätä kirjoittaessa... Suihkuun aikomus tämän jälkeen!
Tosiaan jatkoin sitten matkaa kohti Konaa ja matka tuntui pitkältä ja olin syönyt vain kananmunia pitkin päivää, jotka keitin aamulla mukaani :D Munavoimaa!
Konaan pääsin sitten joskus ja ostin jonkun mehujuoman ja triplasuklaa leivoksen. Vähän myöhemmin löysin mäkin ja ostin pari juustohampurilaista, sekä suklaapirtelön :D Päädin Konan keskustan neljän ruuhkaan, joka vei ainakin tunnin päivänvaloa.. ja ohitin lentokentän, jossa edessä kävi peräänajo. Selvisi sitten että olin ajanut liittymäni ohi 10mailia, sillä liittymä josta minun piti mennä olikin aiempi pien lentokentän vieressä, ei kansainvälisen... noh sitten täytyi jatkaakkin ainakin toiset 10mailia ja yksi maili on jotain lähes 2km... Tuli kierrettyä sitten kaunista mustaa laavamaata, jonka kasvillisuus on alkanut ottamaan haltuunsa ja aurinko alkoi tehdä nopeaa laskuaan ja matkaa Hiloon jossa yövyn oli vielä reippaasti yli 50mailia läpi vuorien.
Vuorien väliin päästessäni gps-tabletistani alkoi akku loppua, jolloin sulkee sateenliittiseurannan, mutta reitti oli vain suoraa. Inhottavaa alkoi olemaan auringonlaskun jälkeen tuleva pimeys, mutta pahinta oli tyhjästä pamahtanut hullun tiheä usvasumu-vulkaaninen kaasu vesisateella... jonossa muiden kanssa mentiin. Kaupunkiin päästyäni pyörin sitten 1h 10min ympyrää hostellini lähettyvillä, koska en nähnyt katujen kylttejä vesisateessa ja pimeässä, sekä yksisuuntaisia liittymiä on lähes joka tie täällä näin... niin ja tablettini kartta ei ollut ladattu tälle kaupungille läheltä, eli en näe katuja kaupungissa...
Hostellini ottaa vain käteistä ja sitä ei enään ole, joten menin vesisateessa kävellen automaatille nostamaan sitä itseään ja ei suostu toimimaan korttini, joten sovittiin että maksan huomenna. Menen ilmeisesti sitten pankkiin nostamaan tai etsin toisen automaatin, josta nostaa, koska ainakin Sydneyssä toimi moitteetta, joka ainoa paikka jossa olen nostanut rahaa tähän mennessä...
Ja niin kuskimme Green Sand Beachille oli Iwan ja hän oli melkoinen omituisuus, mutta hauska koko ikänsä Hawaiilla asunut nelikymppinen mies, joka oli puoliksi Puerto Ricolainen tai Portugalilainen... puhui hieman hassusti. Olin ensimmäinen suomalainen jälleen, vaikka hän sanoi näkevänsä ihmisiä ympäri maailmaa joka päivä, mutta ei suomalaista...
Huomenna aion tähdätä etelään Puhou tai sen sorttiseen kylään, jossa radioissa päivittäin kerrottavissa ilmoituksissa olisi laavavirrat lähteneet jälleen pikkaisen liikkeelle, mutta vulkaaniset kaasut ovat olleet liian pahat tänään päivittäiselle tarkennuslennolle... sieltä tähtään takaisin pohjoiseen Akaka Falls vesiputouksille, jossa on kuulemani mukaan turisteja niin älyttömästi bussilasteittain ettei edes välttämättä kannata mennä, mutta lähellä on myös Botanic Garden jonne aion ja illaksi ajan takaisin samaa tietä kuin tänään usvassa. Menen Mauna Kea vuoren Visitor Centeriin 3km tai jotain korkeuteen katsomaan auringonlaskun ja ajan jälleen pimeässä jo tutuksi tullutta tietä takaisin hostellille... korkeimmalle vuorella oleville observatorioille ei pääse kuin kokeneet vuoristoretkeilijät, tai maksusta yritykselle joka vie, tai yksi firma vuokraa nelivetoautoja ylihinnalla, joilla saa ajaa sinne viimeisenkin kilometrin, eli noin 4km korkeuteen jäätymään :D
Visitor Center saanee riittää sekin on jo samalla korkeudella kuin Haleakalan korkein piste Mauilla, jolla kävimme jäätymässä auringonnousua katsomassa!
Delfiinit taitavat jäädä, sillä kaikki aktiviteetit tuntuu löytyvän Konasta, toiselta puolelta saarta, joka on etäisyytenä Porvoosta Turkuun, eli noin pari sataa kilsaa...
Mainoksia joulusta ja thanks givingistä tulee jatkuvana syöttönä, black fridayta unohtamatta... happy holidays vaan, nyt tämä menee pesulle!
Jatkoin pian kuitenkin matkaa kohti vihreää hiekkaa ja USA:n eteläisintä pistettä kohti ja noin parin tunnin päästä päädyinkin eteläisimpään pisteeseen, joka oli ihan kaunista vihreää niittyä ja sinistä valtamerta, joka löi korkeisiin kiviin voimakkaasti!
Pienen matkan jälkeen olinkin jo sitten parkkipaikalla vihreälle rannalle, mutta loppumatka täytyisi kävellä ja se kestäisi arviolta tunnin suuntaan, joten otin monien muiden lailla 15$ maksavan kyydin neliveto autolla, joka oli sekin 25min per suunta ja rankkaa maastoajoa!!!
Ranta oli uskomattoman kaunis, kätkössä oleva ja kraatterimaisen näköinen ranta turkoosi vedellä. Ehkä tähän asti paras ranta, jonne on kyllä vaiva päästä! Vihreä hiekka oli mustan ja ruskean hiekan sekoitusta paljolti, jossa oli jotakin vihreää kivimurskaa tai mineraalia... menimme takaisin toiselle pikkurannalle, jossa oli lähes täysin vihreää hiekka! Otin pulloon mustaa, punaista ja vihreää hiekkaa, vielä tarvitsisin valkoisen ja keltaisen (normaalin)...
Kävin pulikoimassa Stefanin kanssa, joka oli New Yorkista ja puoli tuntia uiskentelun jälkeen lähdimme takaisin, jonka jälkeen kostea ihoni otti kaiken tuulen ja auton ilmaan saadun hiekan ihooni kiinni ja se on vieläkin ihollani tätä kirjoittaessa... Suihkuun aikomus tämän jälkeen!
Tosiaan jatkoin sitten matkaa kohti Konaa ja matka tuntui pitkältä ja olin syönyt vain kananmunia pitkin päivää, jotka keitin aamulla mukaani :D Munavoimaa!
Konaan pääsin sitten joskus ja ostin jonkun mehujuoman ja triplasuklaa leivoksen. Vähän myöhemmin löysin mäkin ja ostin pari juustohampurilaista, sekä suklaapirtelön :D Päädin Konan keskustan neljän ruuhkaan, joka vei ainakin tunnin päivänvaloa.. ja ohitin lentokentän, jossa edessä kävi peräänajo. Selvisi sitten että olin ajanut liittymäni ohi 10mailia, sillä liittymä josta minun piti mennä olikin aiempi pien lentokentän vieressä, ei kansainvälisen... noh sitten täytyi jatkaakkin ainakin toiset 10mailia ja yksi maili on jotain lähes 2km... Tuli kierrettyä sitten kaunista mustaa laavamaata, jonka kasvillisuus on alkanut ottamaan haltuunsa ja aurinko alkoi tehdä nopeaa laskuaan ja matkaa Hiloon jossa yövyn oli vielä reippaasti yli 50mailia läpi vuorien.
Vuorien väliin päästessäni gps-tabletistani alkoi akku loppua, jolloin sulkee sateenliittiseurannan, mutta reitti oli vain suoraa. Inhottavaa alkoi olemaan auringonlaskun jälkeen tuleva pimeys, mutta pahinta oli tyhjästä pamahtanut hullun tiheä usvasumu-vulkaaninen kaasu vesisateella... jonossa muiden kanssa mentiin. Kaupunkiin päästyäni pyörin sitten 1h 10min ympyrää hostellini lähettyvillä, koska en nähnyt katujen kylttejä vesisateessa ja pimeässä, sekä yksisuuntaisia liittymiä on lähes joka tie täällä näin... niin ja tablettini kartta ei ollut ladattu tälle kaupungille läheltä, eli en näe katuja kaupungissa...
Hostellini ottaa vain käteistä ja sitä ei enään ole, joten menin vesisateessa kävellen automaatille nostamaan sitä itseään ja ei suostu toimimaan korttini, joten sovittiin että maksan huomenna. Menen ilmeisesti sitten pankkiin nostamaan tai etsin toisen automaatin, josta nostaa, koska ainakin Sydneyssä toimi moitteetta, joka ainoa paikka jossa olen nostanut rahaa tähän mennessä...
Ja niin kuskimme Green Sand Beachille oli Iwan ja hän oli melkoinen omituisuus, mutta hauska koko ikänsä Hawaiilla asunut nelikymppinen mies, joka oli puoliksi Puerto Ricolainen tai Portugalilainen... puhui hieman hassusti. Olin ensimmäinen suomalainen jälleen, vaikka hän sanoi näkevänsä ihmisiä ympäri maailmaa joka päivä, mutta ei suomalaista...
Huomenna aion tähdätä etelään Puhou tai sen sorttiseen kylään, jossa radioissa päivittäin kerrottavissa ilmoituksissa olisi laavavirrat lähteneet jälleen pikkaisen liikkeelle, mutta vulkaaniset kaasut ovat olleet liian pahat tänään päivittäiselle tarkennuslennolle... sieltä tähtään takaisin pohjoiseen Akaka Falls vesiputouksille, jossa on kuulemani mukaan turisteja niin älyttömästi bussilasteittain ettei edes välttämättä kannata mennä, mutta lähellä on myös Botanic Garden jonne aion ja illaksi ajan takaisin samaa tietä kuin tänään usvassa. Menen Mauna Kea vuoren Visitor Centeriin 3km tai jotain korkeuteen katsomaan auringonlaskun ja ajan jälleen pimeässä jo tutuksi tullutta tietä takaisin hostellille... korkeimmalle vuorella oleville observatorioille ei pääse kuin kokeneet vuoristoretkeilijät, tai maksusta yritykselle joka vie, tai yksi firma vuokraa nelivetoautoja ylihinnalla, joilla saa ajaa sinne viimeisenkin kilometrin, eli noin 4km korkeuteen jäätymään :D
Visitor Center saanee riittää sekin on jo samalla korkeudella kuin Haleakalan korkein piste Mauilla, jolla kävimme jäätymässä auringonnousua katsomassa!
Delfiinit taitavat jäädä, sillä kaikki aktiviteetit tuntuu löytyvän Konasta, toiselta puolelta saarta, joka on etäisyytenä Porvoosta Turkuun, eli noin pari sataa kilsaa...
Mainoksia joulusta ja thanks givingistä tulee jatkuvana syöttönä, black fridayta unohtamatta... happy holidays vaan, nyt tämä menee pesulle!
tiistai 25. marraskuuta 2014
Volcano Park
Big Islandille on saavuttu pitkän vajaan 40min lennon myötä ja kentältä sain tällä kertaa hieman pienemmän ajopelin (Fordin) ja sillä on mukava huristella. Kulkupelin saatuani lähdin suoraan ajamaan kohti vulkaanista aluetta tai sen keskusta, sillä tällä kertaa hotellissa yövyn yhden yön, joka on ilmaisyö (Hotels.comin kautta saa joka kymmenen jälkeen yhden ilmaisen). Hotelli tai motelli, majatalo, mikälie onkaan on kuitenkin todella miellyttävä keskellä viidakkoa oleva yli sata vuotias hieno talo, jossa on huoneita vieraille, sekä yhteiset tilat, kuten keittiö, oleskelutila ja pesutilat. En tiedä miksi tämä luetellaan, mutta kiva on ja lisäkseni oli vain yksi auto, mutta ketään ei näy tai kuulu, joten tuntuu kuin olisin yksin keskellä pimeätä viidakkoa valtavassa talossa!!! Pelottavaa sinäänsä, sillä täällä ei ole henkilökuntaakaan, koska he ovat eri talossa noin kilometrin päässä, eli todella erikoinen systeemi :D
Tätä tässä kirjoitellessa kuuntelen NRJ:tä, jotta jotain puhetta kuulisi ja suomen kieltä xD Pizza kypsyy uunissa, kun ei ollut koko kylässä auki muuta kuin thaimaalainen ylihinnoiteltu ravintola ja huoltoasema...
Hotellille heitettyäni tavarat päivällä, lähdin heti seuraavaksi vulkaaniseen kansallispuistoon, sillä auringonvalo paloi koko ajan ja auringonlaskuun oli vain pari tuntia. Tsekkasin ajoreitin isoimman vulkaanisen kraatterin ekana, joka olikin "sammunut", silä ei näkynyt mitään savun lisäksi... ja kuulin että laavaa ei enää näekkään oikein missään ilman helikopteria.. kaupunki joka oli jäämässä laavavirtojen alle, ei enään vaarassa, tai on, mutta ei tiedetä milloin, sillä laava sukelsi takaisin maan alle syövereihin, jossa kehittää painetta ja jossain vaiheessa tulee takaisin pinnalle... vain yksi talo paloi ja täällä saa vakuutukselta uuden talon jos joutuu laavan uhriksi kuulemma :D
Tässä syödään taas kylmää surkean makuista pizzaa, kun vanhempi jenkki pariskunta tuli höpisemään mukavia ja antoivat vinkkejä mitä nähdä, kuten tieteellinen kasvipuutarha Hilon yläpuolella, jonka pitäisi olla maailman hienoimpia! Sitten oli tämä Green Sand Beach, jonne ei pääse kuin nelivetoautolla tai vaeltamalla jalan.. jonka aion tehdä, eli 4,5mailia taisi olla yhteensä käveltävää.. jotain kymmenen kilsaa... ei tunnu missään :D
Hauska juttu että amerikkalaiset eivät meinaa ymmärtää mitä sanon englanniksi, mutta kaikki muut yleensä kyllä ymmärtävät ja sain tietää että he eivät ymmärrä edes muita englantia puhuvia kunnolla :D Uuden-Seelannin ystäväni esim ymmärtävät kaiken mitä sanon ja jos unohdan jonkun sanan ja selitän sen, he ymmärtävät mukisematta! Jännä juttu!
Ikävä Allya ja uusien ystävieni Arian ja Emilyn seuraa! Nyt on raha-asiatkin kunnossa, niin se on mukavaa. Huomasin aamulla visalleni palanneen 50€. Ilmeisesti joistain tapahtumista, joissa on tullut ettei mene läpi syystä tai toisesta ja varaukset palautuneet tietyn ajan päästä...
Vielä olisi puoli pizzaa huoh... ja menin ostamaan sipsipussin hetken heikkoudestani johtuen... ovat kyllä ihan hyviä valkosipuli&parmesani...
Pitäisi löytää snorklaus&maskin vuokrauspulju jostakin ennen rannalle menoa, sekä jos vielä aikaa sekä energiaa löytyy, niin olisi toinenkin ranta jonne haluisin delfiineitä mennä bongailemaan...
Subwayssä on paras käydä syömässä, sillä saa paljon vihanneksia ja hinta ei päätä huimaa 3-5$ hinnalla... on tullut käytyä melko usesasti ;P
Pääni alkoi lyömään tyhjää tässä vaiheessa iltaa... mutta kuitenkin niin tiputin tablettini rinkastani autoa hakiessani ja nyt huomasin näytön lasissa yläkulmassa pienen särön, huoh! Ei vaikuta näyttöön, on kätevästi juuri reunaosassa ainoastaan!
Niin se vulkaaninen puisto tosiaan ja sen perus museo jutskan jälkeen oli tie suljettu vulkaanisten kaasujen takia ja jouduin ajamaan takaisin ja menemään toista reittiä, jossa sitten kävin lavatunnellissa sekä ajoin aivan loppuun saakka merelle, jossa olin tämän planeetan uusimmalla maalla ja jossa vielä pari vuotta sitten virtasi laavaa mereen, luoden uutta maata. Nyt siellä oli jo kasvillisuuttakin alkanut kasvamaan, mutta ei eläimiä yhtäkään! Aallot kuulostivat aivan ukkoselta, kun löivät kivikkoiseen rantaan, sekä auringonlasku oli kaunein maailmankaikkeuden historiassa! Aurinko oli punainen kuin mars kun se tuli kultaisten pilvien takaa, muuttaen punertavan oranssiksi kaiken! Vulkaaninen usva vahvisti värisävyjen näkymistä ja sain tallennettua kuvina tämän melko mahtavasti... en malta odottaa että pääsette näkemään!!!!!! Jouduin ajamaan 20mailia takaisin pimeässä, mutta se oli hauskaa, sillä tiellä ei ole oikein ketään ja pääsi vähän hurjistelemaan...
Tänne on tullut nyt ihmisiä koko ajan lisää ja tulevat näin yhdeksän jälkeen illalla jostain, outoa!
Jäi taas kesken kun juttelin neljän osaksi italiaisten, mutta silti amerikkalaisten kanssa ja yksi oli kolumbiastakin.. he tarjosivat viiniä, joten ehkä nyt homma luistaa paremmin :D Näyttivät kuvia kraatterista, kuinka se loistaa pimeässä uskomattomana ja kuulostaa räjähdyksiltä, kun laava pulppuaa maan sisältä pinnalle paineella! Aion mennä käymään, koska sinne ajaa puolisen tuntia vain ja on auki aina! Tähdetkin ovat kuulemma uskomattomia lisäksi! :P
He menivät nyt nukkumaan, aivan super ihania ihmisiä. Asuvat Konassa ja ovat parin päivän lomalla täällä päin saarta ja toiset olivat californiasta. Ja ilmeisesti Utah on uskomattoman hieno paikka, jossa on kaksi suurta kansallispuistoa jotka täytyy nähdä...
Time flies and I post to go to sleep but here I'm still writing this and gonna go to see the volcano again, because with the one ticket you can enter one week for that one payment! It's actually funny how you start to think in english after a while and then accidentally say something in finnish and don't realize that it was finnish!
You know stuff like that. Tykkään kirjoittaa englanniksi ja puhua, se on todella kivaa, mutta se että olen suomesta tuntuu olevan monen mielestä aivan eriskummallisen hieno juttu ja olen kuin jokin harvinainen sukupuuuttoon kuoleva eläinlaji :D
Hah, nyt jätän syömättä loput pahasta huoltsikka pizzasta ja painun katsomaan räjähtelevää tulivuorta ja tähtitaivasta!
Tätä tässä kirjoitellessa kuuntelen NRJ:tä, jotta jotain puhetta kuulisi ja suomen kieltä xD Pizza kypsyy uunissa, kun ei ollut koko kylässä auki muuta kuin thaimaalainen ylihinnoiteltu ravintola ja huoltoasema...
Hotellille heitettyäni tavarat päivällä, lähdin heti seuraavaksi vulkaaniseen kansallispuistoon, sillä auringonvalo paloi koko ajan ja auringonlaskuun oli vain pari tuntia. Tsekkasin ajoreitin isoimman vulkaanisen kraatterin ekana, joka olikin "sammunut", silä ei näkynyt mitään savun lisäksi... ja kuulin että laavaa ei enää näekkään oikein missään ilman helikopteria.. kaupunki joka oli jäämässä laavavirtojen alle, ei enään vaarassa, tai on, mutta ei tiedetä milloin, sillä laava sukelsi takaisin maan alle syövereihin, jossa kehittää painetta ja jossain vaiheessa tulee takaisin pinnalle... vain yksi talo paloi ja täällä saa vakuutukselta uuden talon jos joutuu laavan uhriksi kuulemma :D
Tässä syödään taas kylmää surkean makuista pizzaa, kun vanhempi jenkki pariskunta tuli höpisemään mukavia ja antoivat vinkkejä mitä nähdä, kuten tieteellinen kasvipuutarha Hilon yläpuolella, jonka pitäisi olla maailman hienoimpia! Sitten oli tämä Green Sand Beach, jonne ei pääse kuin nelivetoautolla tai vaeltamalla jalan.. jonka aion tehdä, eli 4,5mailia taisi olla yhteensä käveltävää.. jotain kymmenen kilsaa... ei tunnu missään :D
Hauska juttu että amerikkalaiset eivät meinaa ymmärtää mitä sanon englanniksi, mutta kaikki muut yleensä kyllä ymmärtävät ja sain tietää että he eivät ymmärrä edes muita englantia puhuvia kunnolla :D Uuden-Seelannin ystäväni esim ymmärtävät kaiken mitä sanon ja jos unohdan jonkun sanan ja selitän sen, he ymmärtävät mukisematta! Jännä juttu!
Ikävä Allya ja uusien ystävieni Arian ja Emilyn seuraa! Nyt on raha-asiatkin kunnossa, niin se on mukavaa. Huomasin aamulla visalleni palanneen 50€. Ilmeisesti joistain tapahtumista, joissa on tullut ettei mene läpi syystä tai toisesta ja varaukset palautuneet tietyn ajan päästä...
Vielä olisi puoli pizzaa huoh... ja menin ostamaan sipsipussin hetken heikkoudestani johtuen... ovat kyllä ihan hyviä valkosipuli&parmesani...
Pitäisi löytää snorklaus&maskin vuokrauspulju jostakin ennen rannalle menoa, sekä jos vielä aikaa sekä energiaa löytyy, niin olisi toinenkin ranta jonne haluisin delfiineitä mennä bongailemaan...
Subwayssä on paras käydä syömässä, sillä saa paljon vihanneksia ja hinta ei päätä huimaa 3-5$ hinnalla... on tullut käytyä melko usesasti ;P
Pääni alkoi lyömään tyhjää tässä vaiheessa iltaa... mutta kuitenkin niin tiputin tablettini rinkastani autoa hakiessani ja nyt huomasin näytön lasissa yläkulmassa pienen särön, huoh! Ei vaikuta näyttöön, on kätevästi juuri reunaosassa ainoastaan!
Niin se vulkaaninen puisto tosiaan ja sen perus museo jutskan jälkeen oli tie suljettu vulkaanisten kaasujen takia ja jouduin ajamaan takaisin ja menemään toista reittiä, jossa sitten kävin lavatunnellissa sekä ajoin aivan loppuun saakka merelle, jossa olin tämän planeetan uusimmalla maalla ja jossa vielä pari vuotta sitten virtasi laavaa mereen, luoden uutta maata. Nyt siellä oli jo kasvillisuuttakin alkanut kasvamaan, mutta ei eläimiä yhtäkään! Aallot kuulostivat aivan ukkoselta, kun löivät kivikkoiseen rantaan, sekä auringonlasku oli kaunein maailmankaikkeuden historiassa! Aurinko oli punainen kuin mars kun se tuli kultaisten pilvien takaa, muuttaen punertavan oranssiksi kaiken! Vulkaaninen usva vahvisti värisävyjen näkymistä ja sain tallennettua kuvina tämän melko mahtavasti... en malta odottaa että pääsette näkemään!!!!!! Jouduin ajamaan 20mailia takaisin pimeässä, mutta se oli hauskaa, sillä tiellä ei ole oikein ketään ja pääsi vähän hurjistelemaan...
Tänne on tullut nyt ihmisiä koko ajan lisää ja tulevat näin yhdeksän jälkeen illalla jostain, outoa!
Jäi taas kesken kun juttelin neljän osaksi italiaisten, mutta silti amerikkalaisten kanssa ja yksi oli kolumbiastakin.. he tarjosivat viiniä, joten ehkä nyt homma luistaa paremmin :D Näyttivät kuvia kraatterista, kuinka se loistaa pimeässä uskomattomana ja kuulostaa räjähdyksiltä, kun laava pulppuaa maan sisältä pinnalle paineella! Aion mennä käymään, koska sinne ajaa puolisen tuntia vain ja on auki aina! Tähdetkin ovat kuulemma uskomattomia lisäksi! :P
He menivät nyt nukkumaan, aivan super ihania ihmisiä. Asuvat Konassa ja ovat parin päivän lomalla täällä päin saarta ja toiset olivat californiasta. Ja ilmeisesti Utah on uskomattoman hieno paikka, jossa on kaksi suurta kansallispuistoa jotka täytyy nähdä...
Time flies and I post to go to sleep but here I'm still writing this and gonna go to see the volcano again, because with the one ticket you can enter one week for that one payment! It's actually funny how you start to think in english after a while and then accidentally say something in finnish and don't realize that it was finnish!
You know stuff like that. Tykkään kirjoittaa englanniksi ja puhua, se on todella kivaa, mutta se että olen suomesta tuntuu olevan monen mielestä aivan eriskummallisen hieno juttu ja olen kuin jokin harvinainen sukupuuuttoon kuoleva eläinlaji :D
Hah, nyt jätän syömättä loput pahasta huoltsikka pizzasta ja painun katsomaan räjähtelevää tulivuorta ja tähtitaivasta!
maanantai 24. marraskuuta 2014
Molokini
Tänään oli jälleen uskomaton päivä. Uudet ystäväni ovat palaneet hieman selästä, joka oli odotettavissa jossain vaiheessa...
Suunnittelimme ehkä ensi vuodeksi tapaamista thaimaassa tai vaikkaa vietnamissa, joka olisi super siistiä ja ehkäpä siitä voisi käväistä Seelannissa myös! Will see!
Päivämme alkoi jälleen jo ennen kuutta aamuvarhain ja suuntasimme tälle perheyrityksen snorklausristeilylle Molokiniin ja Kilpikonna saarelle!
Meinasimme myöhästyä, mutta saavuimme minuuttia vaille ja etsimme paniikissa parkkipaikkaa vielä, mutta osoittautui että he odottivat meitä ja lisäksemme pariskuntaa, jotka kerkesivät juuri ja juuri. Pariskunta oli myöhässä suuren kolarin johdosta, josta kuulimme radiosta ja joka tapahtui ihan parin kilsan päässä meistä...
Alus oli siisti ja yleensä täys alus olikin alle puolillaan ihmisiä, joka oli todella mukavaa! Aurinko teki nousuaan kun lähdimme kohti kilpikonnasaarta, joka on oikeasti vain rannan läheisyydessä oleva koralliriutta ja olimme sattumalta edellis päivänä olleet uimassa monta tuntia kyseisen paikan vieressä, tajuamatta sen olevan se. Näimme lämpimässä vedessä snorklatessa melkein saman tien luullakseni rauskuja pari isohkoa ja ne liikkuvat yleensä yöllä, joten se oli harvinaista herkkua ja himskatin pelottavaa! Niillä on ontot suut, jotka ovat aina auki ja ne tulivat melko lähelle uimaan (kuvia olemassa!). Itse asiassa risteilyn alussa ja lopussa näimme myös valaan vilahtavat vedessä pari kertaa :)
Uiskentelimme tunnin rauhassa katsellen koralleja ja fisuja, mutta myös tietenkin näimme muutaman ison kilpikonnankin pulikoimassa meitä ihmetellen. Kauniita otuksia! Palasimme veneelle, jossa olimme muuten saaneet aamiaiseksi tuoreita hedelmiä ja nyt oli aika avoimelle baarille! Kaikki kuuluu hintaan ;) Mai taita nautiskellen menimme kohti Molokinin kraatteria keskellä merta, jota jenkit käyttivät toisessa maailmansodassa sotaharjoitusten maalitauluna ja jäljet olivat näkyvissä. Molokinin kraatterille mentäessä delfiinit päättivät tulla morjenstamaan meitä ja makoilemaan aluksen kylkeen ja uimaan sen alla. Delfiinit olivat uskomattoman isohkoja ja mahtavia luomakunnan luomuksia! Rakastan niitä ja kuinka ne leikittelivät kanssamme melko pitkään ja on harvinaista nähdä kaikki nämä yhdellä kertaa, ei ole kuulemma käynyt melkein ikinä 15 vuoden aikana! Sitten delfiinit jatkoivat matkaansa ja menimme snorklaamaan vielä uskomattomamman koralliriutan luo ja uskomaton määrä värikkäitä kaloja kaikkialla, sekä ties mitä (kuvia myöhemmin).
Takaisin lähdön aika ja aluksessa odotti lounas, joka oli melko hyvä perus buffettipöytä! Musiikkia kuunnellessa menimme kohti satamaa ja näimme vielä uskomattoman hienon valaan!
Risteilyn jälkeen tähtäsimme mustalla kuumalla mazdallamme tutulle biitsille, mutta matkalla pysähdyimme ilmeisesti kuuluisaan ravintolaan, joka on voittanut palkintoja jälkiruo'illaan. Otin Banaanimousse piirakka jutun, joka oli joltain muulta planeetalta!!! Paikan nimi oli Leoda's kitchen and pie shop ja löytyy Lahaina tien varrelta helposti! Mene sinne jos ole Mauilla!!!
Rannalle päästyämme oli tarkoitus ottaa pienet kuvaussessiot, mutta siirsimme sen lähtöömme rannalta, kun aurinko laskee, joten sitä ennen uimme vähän ja sammuimme kuin saunalyhdyt rannalle frappucinojen jälkeen starbucksista. Herätessämme auirngonlaskuun olikin enään puolisen tuntia! Saimme muutamia kivoja kuvia, jotka kotona sitten laitan nettiin nähtäväksi. Kävimme tosiaan ennen rantaa myös vielä pienillä torimarkkinoilla, jotka satuimme spottaamaan ja ostimme kaikki yhdet pienet jutut itsellemme, kuten unisiepparin löysi Aria ja Emily löysi tiki bar kyltin kotiinsa ja minäpäs löysin superpullon, joka pitää vähintään vuorokauden juoman tai jääpalat sulamatta, elinikäisellä takuulla, sekä lämpimän puoli vuorokautta! Hyvään hintaan lähtivät!
Blogini on yksi iso päiväkirja, mutta anyhow meillä oli todella syvälliset keskustelut myös tänään autossa ja nämä kaksi kiiwiä ovat ainoat suomen ulkopuolelta olevat ihmiset, joiden kanssa on klikannut niin hyvin yhteen ja nopeasti! Tuntuu kuin tuntisimme toisemme jo pidemmän aikaa! Huumori on niin mieleistäni!
Veneessä oli isolla saarella asuva pariskunta, joista toinen oli australiasta ja toinen kiinasta tai jostakin aasiasta, mutta he kertoivat Big Islandin saarella olevat niin hienoja paikkoja joihin mennä ja tehdä siistejä juttuja! Olen nyt todella innoissani, mm. ranta jonne mennään katsomaan tai uimaan aamuseiskalta auringon noustua ja joka aamu 200-300 delfiiniä ui tervehtimään ihmisiä, sekä Konassa, toisella puolella saarta kuin itse olen voi mennä yöuinnille rauskujen kanssa, jotka ovat todella valtavia, jopa auton kokoisia! En taida uskaltaa tehdä ja pitää säästää rahaakin! Kapteeni koukun monumentti juttu pitäisi olla myös joku uskomaton risteily tai paikka jonne mennä! Valaitakin kuulemma näkee jatkuvasti isolla saarella!
Tuntunee oudolta uida parin sadan delfiinin kanssa ja kuulemma jos on pitkät hiukset ja laitat ne veteen lillumaan, niin delfiinit jostain syystä purskauttavat vettä niiden blow holesta!
Jännittää taas mennä uudelle saarelle ja katsoa ketä tapaan, jos ketään ja millainen se oikeasti sitten onkaan! Jokin kylä on jäämässä laavan alle parhaillaan ja tie, joten laavavirtojen näkeminen pitäisi olla helppoa juuri nyt pitkästä aikaa! :P
Lennän ilmeisesti Black Fridayna takaisin Honoluluun, joka on tämä hullu kauppojen alemyyntitapahtuma thanks giving päivän jälkeen!
Olemme oikeasti nähneet tämän saaren todella läpikotaisin pintapuolisesti ja tehneet parhaimmat aktiviteetit! Surffausta en ole vieläkään tehnyt ja en luultavasti tule tekemäänkään...
Emilyllä on Ralphies Selfies blogi, joka on todella hauska pehmolelulampaan selfieitä oleva blogi erinäisistä paikoista joissa hän matkustaa ja huumorilla kirjoitettua tarinaa! Tsekatkaa se :D
Taitaa olla aika mennä pesemään hampaat ja ottaa hyvät yöunet ennen huomista lentoa ja autonpalautusta!
Suunnittelimme ehkä ensi vuodeksi tapaamista thaimaassa tai vaikkaa vietnamissa, joka olisi super siistiä ja ehkäpä siitä voisi käväistä Seelannissa myös! Will see!
Päivämme alkoi jälleen jo ennen kuutta aamuvarhain ja suuntasimme tälle perheyrityksen snorklausristeilylle Molokiniin ja Kilpikonna saarelle!
Meinasimme myöhästyä, mutta saavuimme minuuttia vaille ja etsimme paniikissa parkkipaikkaa vielä, mutta osoittautui että he odottivat meitä ja lisäksemme pariskuntaa, jotka kerkesivät juuri ja juuri. Pariskunta oli myöhässä suuren kolarin johdosta, josta kuulimme radiosta ja joka tapahtui ihan parin kilsan päässä meistä...
Alus oli siisti ja yleensä täys alus olikin alle puolillaan ihmisiä, joka oli todella mukavaa! Aurinko teki nousuaan kun lähdimme kohti kilpikonnasaarta, joka on oikeasti vain rannan läheisyydessä oleva koralliriutta ja olimme sattumalta edellis päivänä olleet uimassa monta tuntia kyseisen paikan vieressä, tajuamatta sen olevan se. Näimme lämpimässä vedessä snorklatessa melkein saman tien luullakseni rauskuja pari isohkoa ja ne liikkuvat yleensä yöllä, joten se oli harvinaista herkkua ja himskatin pelottavaa! Niillä on ontot suut, jotka ovat aina auki ja ne tulivat melko lähelle uimaan (kuvia olemassa!). Itse asiassa risteilyn alussa ja lopussa näimme myös valaan vilahtavat vedessä pari kertaa :)
Uiskentelimme tunnin rauhassa katsellen koralleja ja fisuja, mutta myös tietenkin näimme muutaman ison kilpikonnankin pulikoimassa meitä ihmetellen. Kauniita otuksia! Palasimme veneelle, jossa olimme muuten saaneet aamiaiseksi tuoreita hedelmiä ja nyt oli aika avoimelle baarille! Kaikki kuuluu hintaan ;) Mai taita nautiskellen menimme kohti Molokinin kraatteria keskellä merta, jota jenkit käyttivät toisessa maailmansodassa sotaharjoitusten maalitauluna ja jäljet olivat näkyvissä. Molokinin kraatterille mentäessä delfiinit päättivät tulla morjenstamaan meitä ja makoilemaan aluksen kylkeen ja uimaan sen alla. Delfiinit olivat uskomattoman isohkoja ja mahtavia luomakunnan luomuksia! Rakastan niitä ja kuinka ne leikittelivät kanssamme melko pitkään ja on harvinaista nähdä kaikki nämä yhdellä kertaa, ei ole kuulemma käynyt melkein ikinä 15 vuoden aikana! Sitten delfiinit jatkoivat matkaansa ja menimme snorklaamaan vielä uskomattomamman koralliriutan luo ja uskomaton määrä värikkäitä kaloja kaikkialla, sekä ties mitä (kuvia myöhemmin).
Takaisin lähdön aika ja aluksessa odotti lounas, joka oli melko hyvä perus buffettipöytä! Musiikkia kuunnellessa menimme kohti satamaa ja näimme vielä uskomattoman hienon valaan!
Risteilyn jälkeen tähtäsimme mustalla kuumalla mazdallamme tutulle biitsille, mutta matkalla pysähdyimme ilmeisesti kuuluisaan ravintolaan, joka on voittanut palkintoja jälkiruo'illaan. Otin Banaanimousse piirakka jutun, joka oli joltain muulta planeetalta!!! Paikan nimi oli Leoda's kitchen and pie shop ja löytyy Lahaina tien varrelta helposti! Mene sinne jos ole Mauilla!!!
Rannalle päästyämme oli tarkoitus ottaa pienet kuvaussessiot, mutta siirsimme sen lähtöömme rannalta, kun aurinko laskee, joten sitä ennen uimme vähän ja sammuimme kuin saunalyhdyt rannalle frappucinojen jälkeen starbucksista. Herätessämme auirngonlaskuun olikin enään puolisen tuntia! Saimme muutamia kivoja kuvia, jotka kotona sitten laitan nettiin nähtäväksi. Kävimme tosiaan ennen rantaa myös vielä pienillä torimarkkinoilla, jotka satuimme spottaamaan ja ostimme kaikki yhdet pienet jutut itsellemme, kuten unisiepparin löysi Aria ja Emily löysi tiki bar kyltin kotiinsa ja minäpäs löysin superpullon, joka pitää vähintään vuorokauden juoman tai jääpalat sulamatta, elinikäisellä takuulla, sekä lämpimän puoli vuorokautta! Hyvään hintaan lähtivät!
Blogini on yksi iso päiväkirja, mutta anyhow meillä oli todella syvälliset keskustelut myös tänään autossa ja nämä kaksi kiiwiä ovat ainoat suomen ulkopuolelta olevat ihmiset, joiden kanssa on klikannut niin hyvin yhteen ja nopeasti! Tuntuu kuin tuntisimme toisemme jo pidemmän aikaa! Huumori on niin mieleistäni!
Veneessä oli isolla saarella asuva pariskunta, joista toinen oli australiasta ja toinen kiinasta tai jostakin aasiasta, mutta he kertoivat Big Islandin saarella olevat niin hienoja paikkoja joihin mennä ja tehdä siistejä juttuja! Olen nyt todella innoissani, mm. ranta jonne mennään katsomaan tai uimaan aamuseiskalta auringon noustua ja joka aamu 200-300 delfiiniä ui tervehtimään ihmisiä, sekä Konassa, toisella puolella saarta kuin itse olen voi mennä yöuinnille rauskujen kanssa, jotka ovat todella valtavia, jopa auton kokoisia! En taida uskaltaa tehdä ja pitää säästää rahaakin! Kapteeni koukun monumentti juttu pitäisi olla myös joku uskomaton risteily tai paikka jonne mennä! Valaitakin kuulemma näkee jatkuvasti isolla saarella!
Tuntunee oudolta uida parin sadan delfiinin kanssa ja kuulemma jos on pitkät hiukset ja laitat ne veteen lillumaan, niin delfiinit jostain syystä purskauttavat vettä niiden blow holesta!
Jännittää taas mennä uudelle saarelle ja katsoa ketä tapaan, jos ketään ja millainen se oikeasti sitten onkaan! Jokin kylä on jäämässä laavan alle parhaillaan ja tie, joten laavavirtojen näkeminen pitäisi olla helppoa juuri nyt pitkästä aikaa! :P
Lennän ilmeisesti Black Fridayna takaisin Honoluluun, joka on tämä hullu kauppojen alemyyntitapahtuma thanks giving päivän jälkeen!
Olemme oikeasti nähneet tämän saaren todella läpikotaisin pintapuolisesti ja tehneet parhaimmat aktiviteetit! Surffausta en ole vieläkään tehnyt ja en luultavasti tule tekemäänkään...
Emilyllä on Ralphies Selfies blogi, joka on todella hauska pehmolelulampaan selfieitä oleva blogi erinäisistä paikoista joissa hän matkustaa ja huumorilla kirjoitettua tarinaa! Tsekatkaa se :D
Taitaa olla aika mennä pesemään hampaat ja ottaa hyvät yöunet ennen huomista lentoa ja autonpalautusta!
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
Haleakala
Mauin saarella edelleen tallustelen ja nautin lämmöstä... tai noh aamulla trekking kengät jalkaan farkkuineen ja takki vielä päälle... kylmä tuli silti Haleakalan kansallispuiston korkeimmassa paikassa noin 3km korkeudessa. Tähtitaivas oli uskomaton tuhansine kirkkaine tähtineen! Ihmisiä menee sinne joka ikinen päivä valtavasti, niin että paikka on täysi ennen puolta viittä aamulla, kun aurinko nousee noin puoli kuusi. Itse lähdimme jo kolmen jälkeen yöllä ajamaan ja 1.5h kesti ajaminen ylös uutta leveähköä tietä, jonossa muiden kanssa.
Suosittelen ehdottomasti, sillä auringonnousukin oli fantastinen väreineen ja lämmitti nopeasti.
Olimme kuoleman väsyneitä parin tunnin yöunillamme tosin, joten arskan nousun jälkeen otimme tunnin torkut autossa ja hostellin kautta biitsille. Ranta valintamme oli tällä kertaa rikkaiden porhojen ranta, joka oli todella mukava ja yllättävän rauhallisen tilava, mutta kompakti. Vieläkään ei tunnu väriä pahemmin tulleen. On nyt ruskeampi, mutta ei selkeää rusketusta, koska olen käyttänyt aurinkorasvaa melko tehokkaasti ja täten palamisestakaan ei ole merkkejä kellään meistä :)
Vielä on aikaa tosin palaa. Varsinkin huomenna palamisen riski on suuri, sillä menemme jälleen kuudelta aamulla Molokini kraatterille uimaan snorklaten. Homma kestää 5h ja mahdollisuus nähdä valaitakin (Vancouverissa uivat paljon), mutta lähinnä merikilpikonnia ja satoja värikkäitä kaloja koralliriutoilla, sekä ehkä delfiinejä (toivottavasti!). Homma kustantaa 75$ hostelliltamme varattuna (alennusta pari kymppiä muka) ja sisältää vempaimet, risteilyn, aamiaisen, buffet lounaan, sekä juomia kuten kaljaa...
Uudet reissukaverini ovat osoittautuneet aivan mahtaviksi klingoneiksi... oikeasti spockin roduksi, mikä ikinä olikaan, sillä he molemmat tekevät sormillaan ne eleet tuosta noin vain ja vaikka mitä muuta! Hobitteja myös, kun kuuntelee ruokatottumuksia :D Rakastan heidän huumoria ja olen jopa itsekin kuulemma todella hauska. Oli jo puhetta että 2016 vuonna helmikuussa menisin kuukaudeksi heidän luokseen kyläilemään ja Emilyn isän jahdille :P He ovat tyyliin parhaita ystäviä ja sen kyllä huomaa, mahdotonta minun selittää heidän hyper interaktiivista persoonallisuutta! Heidät pitää tavata jotta ymmärtää mistä puhun!
Tajusin tänään ilokseni että viimeiset kaksi yötäni Oahun saarella Honolulun Waikikin osassa olen samaan aikaan heidän kanssaan ja lähdemme melko samaan aikaan lentokentällekkin!! Jeiii :) Gonna miss them tho!
Emily on hiihdon/laskettelun kouluttaja nyt kaliforniassa (kyllä, siellä on laskettelurinteet ympäri vuoden jonkun 3h ajomatkan päässä...) ja on ollut ties missä muualla. Senkin takia vuosi 2016 on parempi, jotta he molemmat ovat kotimaassaan läsnä ja he ovat aikeissa asua yhdessä silloin, joka on super hieno juttu. He ovat asuneet ennenkin yhdessä.
Tavallaan surullista tavata ihmisiä, joiden kanssa tuntuu loksahtavan niin hyvin ja tietää että heidän jälleennäkeminen voi olla vuosien päästä tai ei koskaan ja todella harvoin... onneksi on some tänä päivänä auttamassa yhteydenpidossa, vaikka sekin osoittautunut olemaan heikohkoa yhteydenpitoa...
Huoneessamme on öisin aina jäätävän kylmä, sillä ilmastointi on todella viileällä, koska jokainen tuntuu tykkäävän siitä ja tarvitsin extra viltin pysyäkseni inhimillisellä väripigmentillä varustettuna ihmiseläimenä.
Pääsin käyttämään mukana raahaamaani käsisalamaakin vihdoin pikkaisen rannalla. Tuli heti todella kivoja kuvia, aivan uskomattoman kauniissa auringonlaskussa! Huomenna lisää, kun etsimme kivoja palmuja nojaamassa mereen hiekkarannalla! Tiedämme jo paikan, jossa näimme sopivahkon kohdan tähän kuvaussessioon! He ovat kauniita olentoja elämän, tässä kauniissa paratiisissä...
He maksoivat tankatessamme tankin täyteen kokonaan sen laskun, joka oli todella iloinen yllätys ja auttoi rahatilannetta helpottavasti ˆˆ
Tankkiin meni melkein 12gallonaa, eli jotain 50litraa ja hintaa tuli 50,12$, eli litrahinta yhden dollarin tai alle, eli kurssimuunnoksen jälkeen kutakuin 0,70€/litra ja se on halpaa kuulkaas se! Menovesi ei tästä halvemmaksi taida mennä kovinkaan usein!
Herätykseen on nätit yhdeksän tuntia ja luulen nukkuvani maittavat yöunet pätkittäisten päikkäreiden jälkeen. Nukuin tosiaan autossa jonkun tunnin ja rannalla nukahdin vajaaksi puoleksi tunniksi, säpsähtäen hereille fiiliksessä mitä ˆittua, missä mää oon ja onpas kuuman hikinen olo kuolan valuessa pyyhkeelle ja hiekan tarttuessa kaikkialle hikiseen vartalooni xD
Jalkani puutuivat tätä kirjoittaessa. Käänsin aiemman tekstini google translatella kiwitytöille luettavaksi ja yllätyin kuinka luettavaa tekstiä se tyrkytti, tosin hassun kuuloistahan se on, mutta silti ymmärrettävää! Kirjoitanhan suurimmaksi osaksi kunnollista suomen kieltä!
Nyt hyvää yötä puolestani ja huomenta teille sinne lumiseen ja jäiseen suomen maahan!
Suosittelen ehdottomasti, sillä auringonnousukin oli fantastinen väreineen ja lämmitti nopeasti.
Olimme kuoleman väsyneitä parin tunnin yöunillamme tosin, joten arskan nousun jälkeen otimme tunnin torkut autossa ja hostellin kautta biitsille. Ranta valintamme oli tällä kertaa rikkaiden porhojen ranta, joka oli todella mukava ja yllättävän rauhallisen tilava, mutta kompakti. Vieläkään ei tunnu väriä pahemmin tulleen. On nyt ruskeampi, mutta ei selkeää rusketusta, koska olen käyttänyt aurinkorasvaa melko tehokkaasti ja täten palamisestakaan ei ole merkkejä kellään meistä :)
Vielä on aikaa tosin palaa. Varsinkin huomenna palamisen riski on suuri, sillä menemme jälleen kuudelta aamulla Molokini kraatterille uimaan snorklaten. Homma kestää 5h ja mahdollisuus nähdä valaitakin (Vancouverissa uivat paljon), mutta lähinnä merikilpikonnia ja satoja värikkäitä kaloja koralliriutoilla, sekä ehkä delfiinejä (toivottavasti!). Homma kustantaa 75$ hostelliltamme varattuna (alennusta pari kymppiä muka) ja sisältää vempaimet, risteilyn, aamiaisen, buffet lounaan, sekä juomia kuten kaljaa...
Uudet reissukaverini ovat osoittautuneet aivan mahtaviksi klingoneiksi... oikeasti spockin roduksi, mikä ikinä olikaan, sillä he molemmat tekevät sormillaan ne eleet tuosta noin vain ja vaikka mitä muuta! Hobitteja myös, kun kuuntelee ruokatottumuksia :D Rakastan heidän huumoria ja olen jopa itsekin kuulemma todella hauska. Oli jo puhetta että 2016 vuonna helmikuussa menisin kuukaudeksi heidän luokseen kyläilemään ja Emilyn isän jahdille :P He ovat tyyliin parhaita ystäviä ja sen kyllä huomaa, mahdotonta minun selittää heidän hyper interaktiivista persoonallisuutta! Heidät pitää tavata jotta ymmärtää mistä puhun!
Tajusin tänään ilokseni että viimeiset kaksi yötäni Oahun saarella Honolulun Waikikin osassa olen samaan aikaan heidän kanssaan ja lähdemme melko samaan aikaan lentokentällekkin!! Jeiii :) Gonna miss them tho!
Emily on hiihdon/laskettelun kouluttaja nyt kaliforniassa (kyllä, siellä on laskettelurinteet ympäri vuoden jonkun 3h ajomatkan päässä...) ja on ollut ties missä muualla. Senkin takia vuosi 2016 on parempi, jotta he molemmat ovat kotimaassaan läsnä ja he ovat aikeissa asua yhdessä silloin, joka on super hieno juttu. He ovat asuneet ennenkin yhdessä.
Tavallaan surullista tavata ihmisiä, joiden kanssa tuntuu loksahtavan niin hyvin ja tietää että heidän jälleennäkeminen voi olla vuosien päästä tai ei koskaan ja todella harvoin... onneksi on some tänä päivänä auttamassa yhteydenpidossa, vaikka sekin osoittautunut olemaan heikohkoa yhteydenpitoa...
Huoneessamme on öisin aina jäätävän kylmä, sillä ilmastointi on todella viileällä, koska jokainen tuntuu tykkäävän siitä ja tarvitsin extra viltin pysyäkseni inhimillisellä väripigmentillä varustettuna ihmiseläimenä.
Pääsin käyttämään mukana raahaamaani käsisalamaakin vihdoin pikkaisen rannalla. Tuli heti todella kivoja kuvia, aivan uskomattoman kauniissa auringonlaskussa! Huomenna lisää, kun etsimme kivoja palmuja nojaamassa mereen hiekkarannalla! Tiedämme jo paikan, jossa näimme sopivahkon kohdan tähän kuvaussessioon! He ovat kauniita olentoja elämän, tässä kauniissa paratiisissä...
He maksoivat tankatessamme tankin täyteen kokonaan sen laskun, joka oli todella iloinen yllätys ja auttoi rahatilannetta helpottavasti ˆˆ
Tankkiin meni melkein 12gallonaa, eli jotain 50litraa ja hintaa tuli 50,12$, eli litrahinta yhden dollarin tai alle, eli kurssimuunnoksen jälkeen kutakuin 0,70€/litra ja se on halpaa kuulkaas se! Menovesi ei tästä halvemmaksi taida mennä kovinkaan usein!
Herätykseen on nätit yhdeksän tuntia ja luulen nukkuvani maittavat yöunet pätkittäisten päikkäreiden jälkeen. Nukuin tosiaan autossa jonkun tunnin ja rannalla nukahdin vajaaksi puoleksi tunniksi, säpsähtäen hereille fiiliksessä mitä ˆittua, missä mää oon ja onpas kuuman hikinen olo kuolan valuessa pyyhkeelle ja hiekan tarttuessa kaikkialle hikiseen vartalooni xD
Jalkani puutuivat tätä kirjoittaessa. Käänsin aiemman tekstini google translatella kiwitytöille luettavaksi ja yllätyin kuinka luettavaa tekstiä se tyrkytti, tosin hassun kuuloistahan se on, mutta silti ymmärrettävää! Kirjoitanhan suurimmaksi osaksi kunnollista suomen kieltä!
Nyt hyvää yötä puolestani ja huomenta teille sinne lumiseen ja jäiseen suomen maahan!
lauantai 22. marraskuuta 2014
Maui
Mauin saari näytti koneesta käsin niin karulta ja tylsältä, mutta on todella mukava!
Tapaan paljon ihmisiä joka ikinen päivä ja lähes kaikki ovat kivoja. Lentokenttä tällä saarella oli mukavan pieni ja kotoisa. Ovista ulos päästyä tuli ihana kostea eksoottinen lämmin ilmamassa vastaan kasvoille, jota EI ollut Oahun saarella!
Vessatkin olivat kuin kuninkaallisille ja laukun sai heti. Menin autopaikkaan suoraan siitä ja kyltti käski menemään odottamaan shuttle bussia, joka tuli alle viiteen minuuttiin ja vei läheiselle vuokra-auto parkkipaikalle, josta sain isohkon perhemazdani, vaikka yrittivät "puoleen" hintaan myydä avomustangia, joita täällä on valehtelematta pilvin pimein jeeppien kera. Jeepit ja mustangit ovat aivan joka ikisessä ilman suunnassa ja näet vähintään yhden jokaisen minuutin sisään, aivan tajutonta!!!!!
Autolla ajo oli helppoa, piti vain yrittää muistaa oikealla puolella pysyä ja väistää kanoja, jotka juoksevat siellä täällä...
Pääsin hostellille harvinaisen kivuttomasti ja nopeasti, ja parasta tässä kaikessa oli, että hostelli on mukava, hyvä netti ilmaisena, ilmainen 10min kansainvälinen puhelu mahdollisuus, ilmaiset pannukakut aamuisin jos tekee itse ja vaikka mitä muuta pientä! Paras osuus Mauissa on se että 15minuuttia ennen saapumistani oli huoneessani kaksi tyttöä tullut yllätyksekseni Uudesta-Seelannista, tarkoitan että he ovat luomukiiwejä! Todella mahtavia ja melkein saman tien sovimme menevämme Hana roadtripin ja sen jälkeen päätimme mennä yhdessä biitsille, joka oli niin mukavaa päästä uimaan! Olen viettänyt heidän kanssaan 24/7 ja taidan tulla viettämään tällä saarella koko aikani heidän kanssaan. Olen iloinen että tapasin heidät (Aria&Emily<3) ja toivon tapaavani seuraavalla saarella myös vastaavanlaisia ihmisiä!
He ovat matkustaneet yhdessä paljon, siis todella todella paljon ja Emily on asunutkin vaikka missä! Jos he tulevat suomeen, vien heidät road tripille maamme läpi. Jos itse menen uudestaan seelantiin, he näyttävät jäljelle jääneet paikat ja tarjoavat yöpymiset. Emilyllä on kaksi kotia ja kesämökki coromandelissa (kui siistiä) ja asuu Wanakassa, kun Aria taas asuu Aucklandissa.
Jokainen on täällä hostellissa käynyt Balilla ja kehuu sitä todella super halvaksi, mutta vähän räkäläksi, jossa kuitenkin kannattaa käydä viettämässä halpa hauska loma!
Ajoimme Hanan maisemareitin tänään ja petyimme kyllä hieman harmaan sateiseen mutkikkaaseen reittiin, jolla ei nähnyt kuin vihreyttä ja paikoitellen meren. Loppua kohden parani hieman, mutta aivan lopussa oli kansallispuiston toinen puoli. Puistossa halusimme mennä uimaan näihin vesiputouksien luomiin luonnon "uima-altaisiin", mutta olivat suljettu sateiden takia, koska jokin vaara muka... musta hiekka oli todella hienoa ja paikka muutenkin. Päätimme tehdä 2mailin kävelyn, joka on 3,6km tai jotain noin 6km edes takaisin ja teime sen 1.5h. Vesiputous lopussa oli mahtipontinen ja majesteettinen pläjäys, mutta bambumetsä ennen sitä oli mieluisin asia itselleni!!! Kuvia odotellessanne ;) Kävelin sen Arian kanssa, kun Emily jäi autoon lepäämään edellisen puolituntisen mutakävelymme jälkeen...
Matkalla takaisin pysähdyimme erittäin kauniiseen kotifarmiin, josta sai ihmeellisiä kiviuunisssa paistettuja pizzoja, mutta pimeys läheni, niinpä otimme vain paikan päällä tehdyt luomujäätelöt ja banaani-suklaa leivän! Njam!
Pimeys saavutti meidät noin puolessa välissä kuitenkin ja se oli ihan mielenkiintoista mutkikkaalla tiellä. Autoja alkoi tulla vastaan aivan mielettömästi ja jonoksi asti perjantai iltana seitsemältä, paljastui lopuksi hostellilla että joka perjantai Mauin saarella on jossain kaupungissa katu suljettu ja täynnä esiintyjiä, ruokaa ja muuta, johon kaikki saarella menevät!!!
Huomenna tuossa nelisen tunnin päästä ajamme Haleakalan kansallispuiston korkeimmalle vuorelle muistaakseni 3km korkeuteen kolmelta aamuyöllä, sillä puoli viideltä se on jo kuulemma täysi, koska kaikki haluvat nähdä puoli seitsemältä nousevan auringon, sekä mielellään tähtitaivaan yhdessä maailman pimeimmistä paikoista, sekä ajomatka voi viedä kaksi tuntia mutkikkuuden ja ihmisten takia, sekä totaalisen pimeyden... siitä sitten myöhemmin!
Uuden kamunikin pienen epäröinnin jälkeen lähtevät mukaan, sillä eräis englantilainen pariskunta on menossa myös ja hekin innostuivat sitten, koska yksi hostellillamme tuli sieltä tänään ja kehui taivaisiin ja aikoo mennä takaisin telttailemaan kolmeksi päiväksi...
Ylihuomiseksi varaamme snorklauksen tälle kraatterille merelle, jossa uidaan koralliriutan luona merikilpikonnien kanssa ja muiden merenelävien. Valaskausi on myös alkanut juuri ja niitä on jotkut nähneet rannasta käsin, sekä delfiineitä pitäis voida nähdä ;)
Nyt pari tuntia unta kaaliin ja vuoren jälkeen rannalle sammumaan aurinkoon!
Tapaan paljon ihmisiä joka ikinen päivä ja lähes kaikki ovat kivoja. Lentokenttä tällä saarella oli mukavan pieni ja kotoisa. Ovista ulos päästyä tuli ihana kostea eksoottinen lämmin ilmamassa vastaan kasvoille, jota EI ollut Oahun saarella!
Vessatkin olivat kuin kuninkaallisille ja laukun sai heti. Menin autopaikkaan suoraan siitä ja kyltti käski menemään odottamaan shuttle bussia, joka tuli alle viiteen minuuttiin ja vei läheiselle vuokra-auto parkkipaikalle, josta sain isohkon perhemazdani, vaikka yrittivät "puoleen" hintaan myydä avomustangia, joita täällä on valehtelematta pilvin pimein jeeppien kera. Jeepit ja mustangit ovat aivan joka ikisessä ilman suunnassa ja näet vähintään yhden jokaisen minuutin sisään, aivan tajutonta!!!!!
Autolla ajo oli helppoa, piti vain yrittää muistaa oikealla puolella pysyä ja väistää kanoja, jotka juoksevat siellä täällä...
Pääsin hostellille harvinaisen kivuttomasti ja nopeasti, ja parasta tässä kaikessa oli, että hostelli on mukava, hyvä netti ilmaisena, ilmainen 10min kansainvälinen puhelu mahdollisuus, ilmaiset pannukakut aamuisin jos tekee itse ja vaikka mitä muuta pientä! Paras osuus Mauissa on se että 15minuuttia ennen saapumistani oli huoneessani kaksi tyttöä tullut yllätyksekseni Uudesta-Seelannista, tarkoitan että he ovat luomukiiwejä! Todella mahtavia ja melkein saman tien sovimme menevämme Hana roadtripin ja sen jälkeen päätimme mennä yhdessä biitsille, joka oli niin mukavaa päästä uimaan! Olen viettänyt heidän kanssaan 24/7 ja taidan tulla viettämään tällä saarella koko aikani heidän kanssaan. Olen iloinen että tapasin heidät (Aria&Emily<3) ja toivon tapaavani seuraavalla saarella myös vastaavanlaisia ihmisiä!
He ovat matkustaneet yhdessä paljon, siis todella todella paljon ja Emily on asunutkin vaikka missä! Jos he tulevat suomeen, vien heidät road tripille maamme läpi. Jos itse menen uudestaan seelantiin, he näyttävät jäljelle jääneet paikat ja tarjoavat yöpymiset. Emilyllä on kaksi kotia ja kesämökki coromandelissa (kui siistiä) ja asuu Wanakassa, kun Aria taas asuu Aucklandissa.
Jokainen on täällä hostellissa käynyt Balilla ja kehuu sitä todella super halvaksi, mutta vähän räkäläksi, jossa kuitenkin kannattaa käydä viettämässä halpa hauska loma!
Ajoimme Hanan maisemareitin tänään ja petyimme kyllä hieman harmaan sateiseen mutkikkaaseen reittiin, jolla ei nähnyt kuin vihreyttä ja paikoitellen meren. Loppua kohden parani hieman, mutta aivan lopussa oli kansallispuiston toinen puoli. Puistossa halusimme mennä uimaan näihin vesiputouksien luomiin luonnon "uima-altaisiin", mutta olivat suljettu sateiden takia, koska jokin vaara muka... musta hiekka oli todella hienoa ja paikka muutenkin. Päätimme tehdä 2mailin kävelyn, joka on 3,6km tai jotain noin 6km edes takaisin ja teime sen 1.5h. Vesiputous lopussa oli mahtipontinen ja majesteettinen pläjäys, mutta bambumetsä ennen sitä oli mieluisin asia itselleni!!! Kuvia odotellessanne ;) Kävelin sen Arian kanssa, kun Emily jäi autoon lepäämään edellisen puolituntisen mutakävelymme jälkeen...
Matkalla takaisin pysähdyimme erittäin kauniiseen kotifarmiin, josta sai ihmeellisiä kiviuunisssa paistettuja pizzoja, mutta pimeys läheni, niinpä otimme vain paikan päällä tehdyt luomujäätelöt ja banaani-suklaa leivän! Njam!
Pimeys saavutti meidät noin puolessa välissä kuitenkin ja se oli ihan mielenkiintoista mutkikkaalla tiellä. Autoja alkoi tulla vastaan aivan mielettömästi ja jonoksi asti perjantai iltana seitsemältä, paljastui lopuksi hostellilla että joka perjantai Mauin saarella on jossain kaupungissa katu suljettu ja täynnä esiintyjiä, ruokaa ja muuta, johon kaikki saarella menevät!!!
Huomenna tuossa nelisen tunnin päästä ajamme Haleakalan kansallispuiston korkeimmalle vuorelle muistaakseni 3km korkeuteen kolmelta aamuyöllä, sillä puoli viideltä se on jo kuulemma täysi, koska kaikki haluvat nähdä puoli seitsemältä nousevan auringon, sekä mielellään tähtitaivaan yhdessä maailman pimeimmistä paikoista, sekä ajomatka voi viedä kaksi tuntia mutkikkuuden ja ihmisten takia, sekä totaalisen pimeyden... siitä sitten myöhemmin!
Uuden kamunikin pienen epäröinnin jälkeen lähtevät mukaan, sillä eräis englantilainen pariskunta on menossa myös ja hekin innostuivat sitten, koska yksi hostellillamme tuli sieltä tänään ja kehui taivaisiin ja aikoo mennä takaisin telttailemaan kolmeksi päiväksi...
Ylihuomiseksi varaamme snorklauksen tälle kraatterille merelle, jossa uidaan koralliriutan luona merikilpikonnien kanssa ja muiden merenelävien. Valaskausi on myös alkanut juuri ja niitä on jotkut nähneet rannasta käsin, sekä delfiineitä pitäis voida nähdä ;)
Nyt pari tuntia unta kaaliin ja vuoren jälkeen rannalle sammumaan aurinkoon!
torstai 20. marraskuuta 2014
Diamond Head
Eilen tuli tosiaan sammuttua sänkyyn kuin saunalyhty ja ei siinä illalla voinut oikein mihinkään enää mennä, joten sängyssä lepäilin ja höpötin huonekavereiden kanssa, kunnes 11 hiljaisuuden tullen kaikki menivät nukkumaan kuin taikaiskusta! Täällä Hostellissa soitetaan hyvää musaa melko lujaa pihalla ja porukka puhuu LUJAA ja seinät täällä ovat kutakuin 3cm paksuja! Ikkunat ovat aina auki ja sillain...
Tänään sitten etsin rahanvaihto paikan, joka ei veloita palveluamaksua, mutta kurssi on kuitenkin surkeahko kaikkialla ja ärsyttävän paljon joka ikisessä paikassa aasialaisia... saa aina väistellä ja jonotella...
Sen jälkeen olikin aika lähteä ottamaan bussi tälle kuuluisalle kraatterille nimeltään Diamond Head tai alkuperäiseltä nimeltään Lēʻahi. Bussi numero 23 ajoi ohi juuri oikealle tielle päästyäni ja istuuduin sitten odottelemaan oikeaa bussia, joko 22, 23 tai 58, mutta tiellä jolla olin, meni vain 23 ja sitä ei näkynyt melkein 45minuuttiin, jolloin hyppäsin muistaakseni 35 numeroiseen bussiin ja kysyin meneekö lähelle... parin korttelin päähän sanoi, joten otin sen. Matka oli lyhyehkö, vaikkakin sata pysähdystä tuntui pitkältä.
Viimeinen pysäkki oli jokin lukio ja siitä numeron 23 pysäkille oli ehkä 100metriä, joten lol.
Kävelin sitten reitin pariin tuntiin taukoineen ja kuvineen, ihan hyvää teki pienelle pullukalle liikkua! Maisemat olivat ihan kivat, mutta yksinkertaisesti Uuden-Seelannin jälkeen Oahun saari on pettymys!!! Suosittelen tätä rantaa, lämpöä ja surffausta rakastaville, jotka eivät välitä maksaa ylimääräistä amerikanlisää... muuten mene vaikka Balille tai Fidzille!
Uusi-Seelanti on vain niin paljon mahtavuutta, pienessä paketissa, ettei tunnu kuin lämpö ja oikeastaan kylmähkö tuuli Hawaiilla... mutta lupaan ihastua viimeistään Big Islandiin, laavavirtojen myötä ja uuden maan synnyn vaikutuksesta!!! Mauissa aion uida, sillä saan kamat autoon talteen ja enempi mahdollisuuksia mennä eri rannoille ja aikaakin neljä yötä!
Olen pistänyt merkille täällä ollessa, että mihin ikinä katsot ja missä ikinä oletkin, niin aina näet mustangin tai jeepin... kansanautoja ilmeisesti :D Teslakin tuli bongattua ja rekkarikilvessä lukee oikein electric car ja hyvin lyhyt rekkari vieressä, tyyliin kolme merkkiä! Haluan niin Teslan!
Päätin kävellä Diamond Headista takaisin Hostellille, sillä matka oli lyhyehkö ja kun olin päässyt vauhtiin vuorella kiipeillessä, ei tuntunut enään miltään tasainen kävely. Tunti ja vähän päälle meni kävelyssä ja pistäydyin ruokakaupassa hakemassa tavallista ruokaa ja kokeilen pakastepizzaa juuri parhaillaan, sekä kananunia ostin oikein luomuna aamuksi. Täällä on todella hyviä terveysjuomia ja proteiiniversioina myös. Vedin aamulla terveysprotsku juoman, jossa oli 30g protskua ja 30g kuitua ja sillä ollaan pärjätty lähes koko päivä elinvoimaisena! Juustohampparin vedin vuoren juurella alas tultaessa tosin, pina coladan kera... hyvää oli ja alle 9$ (paljon kasviksia yllättäen välissä, kuten punasipulia, tomaattia, salaattia reilusti ja jotain mitä en muista).
Olen huomannut myös että pienten koirien hännät ovat typistettyjä täällä, joka laitonta suomessa nykyisin...
Uunin käyttö oli haaste, ihmeellisine tuhansine pienine näppäimineen ja ajastimineen, mutta pirun nopea sekä kätevä kun pääsi jyvälle!
Syön pizzani kylmänä, kuten tapaani kuuluu, koska kirjoitan ensin tämän kaiken :D
Huomenna aamulla herään ajoissa, ehkä jo kuuden tienoissa, sillä lähde seiskalta kentälle, koska lentoni lähtee 9.47 ja 2h aiemmin kentälle ja bussilla kesti viimeksi tunti melkein päästä ja ongelmien riskikin aina olemassa, sillä esim tavalliseen reittidösään ei saa ottaa matkalaukkua, mutta rinkkani vielä meni kuskin epäröinnin jälkeen... tiedä sitten meneekö uusiksi. Reittibussi on vain 2.50$, kun shuttle on sitten 15$...
Pieni hostellikoira kerjää söpönä lattialla ja haukahti äkäisesti, jotta söisin pizzani jo pois kiusaamasta häntä :D
Illalla parin tunnin päästä ajattelin mennä rannalle kamerani ja tripodin kera ottamaan arskan laskukuvia... näytti kauniin oranssihkolta huoneen ikkunasta illalla täällä pilvenpiirtäjien välissä, mutta olin liian uupunut liikkumaan perseeltäni...
aamulla näen auringonnousun kentällä, sillä arska nousee 7.45 vasta täällä päin planeettaamme...
Tänään sitten etsin rahanvaihto paikan, joka ei veloita palveluamaksua, mutta kurssi on kuitenkin surkeahko kaikkialla ja ärsyttävän paljon joka ikisessä paikassa aasialaisia... saa aina väistellä ja jonotella...
Sen jälkeen olikin aika lähteä ottamaan bussi tälle kuuluisalle kraatterille nimeltään Diamond Head tai alkuperäiseltä nimeltään Lēʻahi. Bussi numero 23 ajoi ohi juuri oikealle tielle päästyäni ja istuuduin sitten odottelemaan oikeaa bussia, joko 22, 23 tai 58, mutta tiellä jolla olin, meni vain 23 ja sitä ei näkynyt melkein 45minuuttiin, jolloin hyppäsin muistaakseni 35 numeroiseen bussiin ja kysyin meneekö lähelle... parin korttelin päähän sanoi, joten otin sen. Matka oli lyhyehkö, vaikkakin sata pysähdystä tuntui pitkältä.
Viimeinen pysäkki oli jokin lukio ja siitä numeron 23 pysäkille oli ehkä 100metriä, joten lol.
Kävelin sitten reitin pariin tuntiin taukoineen ja kuvineen, ihan hyvää teki pienelle pullukalle liikkua! Maisemat olivat ihan kivat, mutta yksinkertaisesti Uuden-Seelannin jälkeen Oahun saari on pettymys!!! Suosittelen tätä rantaa, lämpöä ja surffausta rakastaville, jotka eivät välitä maksaa ylimääräistä amerikanlisää... muuten mene vaikka Balille tai Fidzille!
Uusi-Seelanti on vain niin paljon mahtavuutta, pienessä paketissa, ettei tunnu kuin lämpö ja oikeastaan kylmähkö tuuli Hawaiilla... mutta lupaan ihastua viimeistään Big Islandiin, laavavirtojen myötä ja uuden maan synnyn vaikutuksesta!!! Mauissa aion uida, sillä saan kamat autoon talteen ja enempi mahdollisuuksia mennä eri rannoille ja aikaakin neljä yötä!
Olen pistänyt merkille täällä ollessa, että mihin ikinä katsot ja missä ikinä oletkin, niin aina näet mustangin tai jeepin... kansanautoja ilmeisesti :D Teslakin tuli bongattua ja rekkarikilvessä lukee oikein electric car ja hyvin lyhyt rekkari vieressä, tyyliin kolme merkkiä! Haluan niin Teslan!
Päätin kävellä Diamond Headista takaisin Hostellille, sillä matka oli lyhyehkö ja kun olin päässyt vauhtiin vuorella kiipeillessä, ei tuntunut enään miltään tasainen kävely. Tunti ja vähän päälle meni kävelyssä ja pistäydyin ruokakaupassa hakemassa tavallista ruokaa ja kokeilen pakastepizzaa juuri parhaillaan, sekä kananunia ostin oikein luomuna aamuksi. Täällä on todella hyviä terveysjuomia ja proteiiniversioina myös. Vedin aamulla terveysprotsku juoman, jossa oli 30g protskua ja 30g kuitua ja sillä ollaan pärjätty lähes koko päivä elinvoimaisena! Juustohampparin vedin vuoren juurella alas tultaessa tosin, pina coladan kera... hyvää oli ja alle 9$ (paljon kasviksia yllättäen välissä, kuten punasipulia, tomaattia, salaattia reilusti ja jotain mitä en muista).
Olen huomannut myös että pienten koirien hännät ovat typistettyjä täällä, joka laitonta suomessa nykyisin...
Uunin käyttö oli haaste, ihmeellisine tuhansine pienine näppäimineen ja ajastimineen, mutta pirun nopea sekä kätevä kun pääsi jyvälle!
Syön pizzani kylmänä, kuten tapaani kuuluu, koska kirjoitan ensin tämän kaiken :D
Huomenna aamulla herään ajoissa, ehkä jo kuuden tienoissa, sillä lähde seiskalta kentälle, koska lentoni lähtee 9.47 ja 2h aiemmin kentälle ja bussilla kesti viimeksi tunti melkein päästä ja ongelmien riskikin aina olemassa, sillä esim tavalliseen reittidösään ei saa ottaa matkalaukkua, mutta rinkkani vielä meni kuskin epäröinnin jälkeen... tiedä sitten meneekö uusiksi. Reittibussi on vain 2.50$, kun shuttle on sitten 15$...
Pieni hostellikoira kerjää söpönä lattialla ja haukahti äkäisesti, jotta söisin pizzani jo pois kiusaamasta häntä :D
Illalla parin tunnin päästä ajattelin mennä rannalle kamerani ja tripodin kera ottamaan arskan laskukuvia... näytti kauniin oranssihkolta huoneen ikkunasta illalla täällä pilvenpiirtäjien välissä, mutta olin liian uupunut liikkumaan perseeltäni...
aamulla näen auringonnousun kentällä, sillä arska nousee 7.45 vasta täällä päin planeettaamme...
keskiviikko 19. marraskuuta 2014
Honolulu
Täällä sitä istutaan hostellissa Honolulussa. Heräsin vajaa tunti sitten. Nukuin kolmisen tuntia ja tuntui kuin olisin nukkunut kymmenen! Nyt sitten täytyy keksiä mitä tehdä näin illan tuntumassa, täydessä pimeydessä. Ulkona tuuli mielettömästi, joten ei kiinnostanut mennä tuulen piiskaamaksi!
Mennessäni Sydneyn lentokentälle ajoissa, törmäsin hostellista uloskirjautuessa suomalaiseen vanhempaan pariskuntaan ja söimme yhdessä aamiaisen hostellimme kahvilassa. Hauska juttu että he olivat menossa Uuteen-Seelantiin juuri ja meillä oli paljon höpötettävää. Aamiainenkin oli todella edullinen ja kookkaan maittava kokonaisuus! Hinta oli 5$, joka sisälsi mysli-jogurtti-hedelmä juttu ja paahtoleipä halutulla muna vaihtoehdolla, joka on lähes aina munkokkeli minun tapauksessani... ja maistui hyvältä, toisin kuin Uuden-Seelannin 10-15$ munakokkeli aamiaiset, jotka eivät maistuneet miltään ja olivat pieniä!
Sydneyn kentälle päästyäni olin peloissani laukkuni suhteen, sillä olin soittanut huonetoverin puhelimesta yhteensä kolmen tunnin verran ja selvitellyt laukkuni kohtaloa, joka ei ratkennut edes aamulla yrittäessäni soittaa kadonneiden tavaroiden toimistoon, jossa oli kuulemma kuvaamani kaltainen laukku, mutta sitten ei kuitenkaan ollut ja merkki haglöfs oli heille mahdoton ymmärrettävä. Kentälle saapuessani löysin melkein välittömästi kadonneiden laukkujen paikan epämääräisen vain valkoisen oven takaa, jossa oli valtavasti laukkuja... Nimeni sanoessani ja kuvaillessani rinkkani harmaa-musta, oransseilla hihnoilla, niin löytyi melkein välittömästi ja olin todella iloinen. Rinkka oli käsittääkseni tullut omasta lennostani seuraavana päivänä, mutta kentällä tapaukseni vastaanottanut virkailija ei ollut tehnyt tapauksesta käsittelynumeroa, tai jotakin avointa keissiä...
Vaihdoin lentokentällä sitten vessassa vaatteet shortseihin ja toppiin, joka oli virhe, sillä jäädyin lentokoneessa melkein 10h lennon ajan. Jetstar on halvin yleensä, mutta maksati IHAN KAIKESTA erikseen, alkaen laukusta, ruoasta, viltistä jne... malaysia airlinesin jälkeen tuntui shokilta, sillä niillä lennoilla kaikki kuului hintaan ja oli "ilmaista", eikä ollut edes mahdollista maksaa mistään mitään ja silti jatkuvasti tarjoilivat vaikka mitä herkkuja!!! Malaysia airlines on myös halvin niillä reiteillä joita kulkevat!
Lähdin kello kuusi illalla tiistaina Sydneystä kohti Honolulua, jonne päädyin 9h 45min lennolla ja aikaerolla kello seitsemän aamulla tiistaina, joten aikamatkustin ajassa taakse päin ja elän täten tiistaita vieläkin... pisin päivä IKINÄ!!!
Honoluluun lennettäessä kone meni todella matalalla vettä pitkin monia kilometrejä, jota ei ole ennen tullut koettua. Lensi rauhallisesti hidastaen ja lentokorkeutta vähentäen, niin että näit kun laivat hipuivat lähellä hitaasti ohi alla ja sitten se pieni Oahun saari ilmestyi horisonttiin, jonne laskeuduimmekin nopeasti sitten!
Honolulu ja Oahun saari on pääsaari ja näytti niin tylsältä ja on vielä toistaiseki vain iso parin miljoonan ihmisen "pilvenpiirtäjä" suurkaupunki... huomenna menen etsimään vuorien välissä olevan tunnelin, josta pääsee johonkin luonnonpuistoon keskelle vuoria ilmeisesti! :P
Hostelli on todella kiva ja löytyi melko hienosti. Täällä on todella mahtava hostellikoira terrieri, joka on pelastettu löytökodista. Sympaattisin ikinä, joka vastaanottaa kaikki vieraat vastaanotto pöydällä maaten tai kipittäen morjenstamaan. Tämä koira saa eniten rapsutuksia kaikista koirista maailmassa varmaan! :D
Menin kävelemään päivällä biitsille, joka oli turistirysä ja keinotekoisen oloinen tekele... toivon omaa rauhaa ja parempia rantoja muilta saarilta, niinkuin olen lukenutkin olevan! Uuden-Seelannin rannat olivat tuhansia kertoja parempia, jos olisi ollut lämpimämpi!
Jatkoin kävelyäni etsimään netistä suosituksi haukuttua Cheesecake Factory nimistä ravintolaa ja se ilmestyi eteeni yllättäen, joten menin sinne varovaisesti vilkuillen ihmisten ruokia, sillä paikka oli täynnä ja vilkas! Ravintola oli hieno ja moderni. Nimi otettiin ylös ja seureen koko (yksin ainoana...) ja sitten ohjattiin pöytään. Tarjoilijat olivat superinteraktiivisia ja palvelu pelasi nopeasti.
Ruokalistassa oli KAIKKI ruokavaihtoehdot. Pastat, pizzat, hampurilaiset, kanat, kalat, salaatit jne... joista itse päädyin yllättäen hamppariin. Buffalo hampparini oli täydellinen ja valtava, johon sai valita ranskisten tilalle salaatin ja otin caesar salaatin, joka oli paras salaattikin ikinä! Olin tilannut jälkkärin etukäteen päätilauksen yhteydessä, joten yltäkylläisenä, lähellä halkeamista tarjoilija toi jälkkärini....... joka oli kolme suklaakakun palaa pystyssä, kaksi läjää jäätelöä, sekä suklaakastiketta parilla suklaapalalla... ei ihan mitä odotin... Kaikki tässä ravintolassa on valtavaa!!!! Hinnat yllätti edullisuudellaan, sillä maksoin yhteensä 25$ eli pari kymppiä euroissa, koska odotin paikan olevan tuplasti tämän! Amarillon hinnat, mutta vedestä ja leivistä ei veloiteta edes erikseen tai siitä että annokset jakaa useamman kanssa! Kyllä amerikkalaisten lihavuuden nyt tajuaa :D
Harkitsen uudelleen menemistä sitten kun tulen takaisin Maui ja Big Islandin jälkeen Honoluluun viimeiset kaksi yötä, ennen Vancouveriin lähtöä... ehkäpä sitten lounasaikaan "pienempi" pizza ja salaatti, joka on vielä edullisempaa!!!
Tapasin viereissä pöydässä vanhemman pariskunnan Vancouverista yllättäen ja he sanoivat sään olevan lähes aina plussalla vähintään 8-10C ja menee maksimissa -10C, yleensä kuitenkin sataa vettä paljon näihin vuodenaikoihin! Siihen sateisuuteen totuin jo Uudessa-Seelannissa täysin! Täällä Hawaiillakin porukka odottaisi vesisadetta kuuman päivän päätteeksi, vaikka ei täällä edes kuuma ollut. Suomen viime kesä oli kuumempi kuin täällä! xD Kuala Lumpurin lämpö oli kuuma ja ahdistava, täällä on sopiva!
Enkä ole edes palanut vielä, koska laitoin heikkoa suojakertoiella olevaa vanhaa aurinkorasvaa suojakertoimella 15... seuraava on 30, mutta haluan käyttää purkit tyhjäksi kotoa ja ettei vie tilaa laukussa enään myöhemmin, sillä laukkukin on todella täysi, sekä purkit rikkovat pussit terävillä kulmillaan ja aukeavat välillä inhottavasti...
Tässäpä tämä pitkä tiistai taisikin sitten "lyhykäisyydessään" olla... netti toimii joka paikassa sentään kohtuullisesti ja pystyy kommunikoimaan ulkomaailman kanssa hyvin. Huoneessa on yllättäen amerikkalaisia maailmanmatkaajia ja aasialiaisia täälläkin hemmetisti! Tällä vkolla on jehovan todistajien iso kokous täällä, niin yksi huoneeseen tulleista on menossa sinne... normaali kiva tyyppi kuitenkin, jolta opin vaikka mitä, kuten että monsanto on kotoisin Hawaiilta, mutta paikalliset potkivat sen mäkeen, koska niin evil ja että nyt muiden haasteiden ohesssa ovat haastaneet Mauin saaren oikeuteen, koska he ovat kieltäneet LAILLA gmo-siementen käytön maaperällään, joka on oikein!!!!!! Monsantoa vihaa kuulemma helvetin moni amerikassa ja siksi se on "ulkoistettu" pörssien kautta alihankkijoille, tehden siitä anonyymimmän toimijan...
Mennessäni Sydneyn lentokentälle ajoissa, törmäsin hostellista uloskirjautuessa suomalaiseen vanhempaan pariskuntaan ja söimme yhdessä aamiaisen hostellimme kahvilassa. Hauska juttu että he olivat menossa Uuteen-Seelantiin juuri ja meillä oli paljon höpötettävää. Aamiainenkin oli todella edullinen ja kookkaan maittava kokonaisuus! Hinta oli 5$, joka sisälsi mysli-jogurtti-hedelmä juttu ja paahtoleipä halutulla muna vaihtoehdolla, joka on lähes aina munkokkeli minun tapauksessani... ja maistui hyvältä, toisin kuin Uuden-Seelannin 10-15$ munakokkeli aamiaiset, jotka eivät maistuneet miltään ja olivat pieniä!
Sydneyn kentälle päästyäni olin peloissani laukkuni suhteen, sillä olin soittanut huonetoverin puhelimesta yhteensä kolmen tunnin verran ja selvitellyt laukkuni kohtaloa, joka ei ratkennut edes aamulla yrittäessäni soittaa kadonneiden tavaroiden toimistoon, jossa oli kuulemma kuvaamani kaltainen laukku, mutta sitten ei kuitenkaan ollut ja merkki haglöfs oli heille mahdoton ymmärrettävä. Kentälle saapuessani löysin melkein välittömästi kadonneiden laukkujen paikan epämääräisen vain valkoisen oven takaa, jossa oli valtavasti laukkuja... Nimeni sanoessani ja kuvaillessani rinkkani harmaa-musta, oransseilla hihnoilla, niin löytyi melkein välittömästi ja olin todella iloinen. Rinkka oli käsittääkseni tullut omasta lennostani seuraavana päivänä, mutta kentällä tapaukseni vastaanottanut virkailija ei ollut tehnyt tapauksesta käsittelynumeroa, tai jotakin avointa keissiä...
Vaihdoin lentokentällä sitten vessassa vaatteet shortseihin ja toppiin, joka oli virhe, sillä jäädyin lentokoneessa melkein 10h lennon ajan. Jetstar on halvin yleensä, mutta maksati IHAN KAIKESTA erikseen, alkaen laukusta, ruoasta, viltistä jne... malaysia airlinesin jälkeen tuntui shokilta, sillä niillä lennoilla kaikki kuului hintaan ja oli "ilmaista", eikä ollut edes mahdollista maksaa mistään mitään ja silti jatkuvasti tarjoilivat vaikka mitä herkkuja!!! Malaysia airlines on myös halvin niillä reiteillä joita kulkevat!
Lähdin kello kuusi illalla tiistaina Sydneystä kohti Honolulua, jonne päädyin 9h 45min lennolla ja aikaerolla kello seitsemän aamulla tiistaina, joten aikamatkustin ajassa taakse päin ja elän täten tiistaita vieläkin... pisin päivä IKINÄ!!!
Honoluluun lennettäessä kone meni todella matalalla vettä pitkin monia kilometrejä, jota ei ole ennen tullut koettua. Lensi rauhallisesti hidastaen ja lentokorkeutta vähentäen, niin että näit kun laivat hipuivat lähellä hitaasti ohi alla ja sitten se pieni Oahun saari ilmestyi horisonttiin, jonne laskeuduimmekin nopeasti sitten!
Honolulu ja Oahun saari on pääsaari ja näytti niin tylsältä ja on vielä toistaiseki vain iso parin miljoonan ihmisen "pilvenpiirtäjä" suurkaupunki... huomenna menen etsimään vuorien välissä olevan tunnelin, josta pääsee johonkin luonnonpuistoon keskelle vuoria ilmeisesti! :P
Hostelli on todella kiva ja löytyi melko hienosti. Täällä on todella mahtava hostellikoira terrieri, joka on pelastettu löytökodista. Sympaattisin ikinä, joka vastaanottaa kaikki vieraat vastaanotto pöydällä maaten tai kipittäen morjenstamaan. Tämä koira saa eniten rapsutuksia kaikista koirista maailmassa varmaan! :D
Menin kävelemään päivällä biitsille, joka oli turistirysä ja keinotekoisen oloinen tekele... toivon omaa rauhaa ja parempia rantoja muilta saarilta, niinkuin olen lukenutkin olevan! Uuden-Seelannin rannat olivat tuhansia kertoja parempia, jos olisi ollut lämpimämpi!
Jatkoin kävelyäni etsimään netistä suosituksi haukuttua Cheesecake Factory nimistä ravintolaa ja se ilmestyi eteeni yllättäen, joten menin sinne varovaisesti vilkuillen ihmisten ruokia, sillä paikka oli täynnä ja vilkas! Ravintola oli hieno ja moderni. Nimi otettiin ylös ja seureen koko (yksin ainoana...) ja sitten ohjattiin pöytään. Tarjoilijat olivat superinteraktiivisia ja palvelu pelasi nopeasti.
Ruokalistassa oli KAIKKI ruokavaihtoehdot. Pastat, pizzat, hampurilaiset, kanat, kalat, salaatit jne... joista itse päädyin yllättäen hamppariin. Buffalo hampparini oli täydellinen ja valtava, johon sai valita ranskisten tilalle salaatin ja otin caesar salaatin, joka oli paras salaattikin ikinä! Olin tilannut jälkkärin etukäteen päätilauksen yhteydessä, joten yltäkylläisenä, lähellä halkeamista tarjoilija toi jälkkärini....... joka oli kolme suklaakakun palaa pystyssä, kaksi läjää jäätelöä, sekä suklaakastiketta parilla suklaapalalla... ei ihan mitä odotin... Kaikki tässä ravintolassa on valtavaa!!!! Hinnat yllätti edullisuudellaan, sillä maksoin yhteensä 25$ eli pari kymppiä euroissa, koska odotin paikan olevan tuplasti tämän! Amarillon hinnat, mutta vedestä ja leivistä ei veloiteta edes erikseen tai siitä että annokset jakaa useamman kanssa! Kyllä amerikkalaisten lihavuuden nyt tajuaa :D
Harkitsen uudelleen menemistä sitten kun tulen takaisin Maui ja Big Islandin jälkeen Honoluluun viimeiset kaksi yötä, ennen Vancouveriin lähtöä... ehkäpä sitten lounasaikaan "pienempi" pizza ja salaatti, joka on vielä edullisempaa!!!
Tapasin viereissä pöydässä vanhemman pariskunnan Vancouverista yllättäen ja he sanoivat sään olevan lähes aina plussalla vähintään 8-10C ja menee maksimissa -10C, yleensä kuitenkin sataa vettä paljon näihin vuodenaikoihin! Siihen sateisuuteen totuin jo Uudessa-Seelannissa täysin! Täällä Hawaiillakin porukka odottaisi vesisadetta kuuman päivän päätteeksi, vaikka ei täällä edes kuuma ollut. Suomen viime kesä oli kuumempi kuin täällä! xD Kuala Lumpurin lämpö oli kuuma ja ahdistava, täällä on sopiva!
Enkä ole edes palanut vielä, koska laitoin heikkoa suojakertoiella olevaa vanhaa aurinkorasvaa suojakertoimella 15... seuraava on 30, mutta haluan käyttää purkit tyhjäksi kotoa ja ettei vie tilaa laukussa enään myöhemmin, sillä laukkukin on todella täysi, sekä purkit rikkovat pussit terävillä kulmillaan ja aukeavat välillä inhottavasti...
Tässäpä tämä pitkä tiistai taisikin sitten "lyhykäisyydessään" olla... netti toimii joka paikassa sentään kohtuullisesti ja pystyy kommunikoimaan ulkomaailman kanssa hyvin. Huoneessa on yllättäen amerikkalaisia maailmanmatkaajia ja aasialiaisia täälläkin hemmetisti! Tällä vkolla on jehovan todistajien iso kokous täällä, niin yksi huoneeseen tulleista on menossa sinne... normaali kiva tyyppi kuitenkin, jolta opin vaikka mitä, kuten että monsanto on kotoisin Hawaiilta, mutta paikalliset potkivat sen mäkeen, koska niin evil ja että nyt muiden haasteiden ohesssa ovat haastaneet Mauin saaren oikeuteen, koska he ovat kieltäneet LAILLA gmo-siementen käytön maaperällään, joka on oikein!!!!!! Monsantoa vihaa kuulemma helvetin moni amerikassa ja siksi se on "ulkoistettu" pörssien kautta alihankkijoille, tehden siitä anonyymimmän toimijan...
maanantai 17. marraskuuta 2014
Sydney
Paljon on kerinnyt taas tapahtumaan sitten viimeisen kirjoituksen. Viime yö meni koiranunta nukkuen pätkittäin, koska vein Allyn lentokentälle neljältä aamuyöllä ja ikävähän siinä tuli kun kolme vkoa oltu yhdessä kellonympäri! Ilman ongelmia tai edes kinaa!
Istun matkalla Sydneyyn nyt jetstarin koneessa, jotka ovat melko moderneja vempeleitä ja tällä kertaa istun ikkunapaikalla satavarmasti, sillä maksoin sen etukäteen!
Kauniita vuoria ja sinistä merta, toivon lasketuessamme näkeväni oopperatalon ja kuuluisan sillan sun muuta ilmasta käsin, nyt kun on aurinkoinen kelikin!
Saan nyt läjän papereita täytettäväksi, joista yksi on ebolasta... lol.
Autoa palauttaessa kävi niinkin hassusti että palautuspiste ei ollutkaan muiden vuokraamojen luona, joten seikkaluun lähdin sitten ja mm. us air forcen koneita ihailin portilta ja sain armeijan vartija-auton lähtemään tulemaan kohti, joten lähdin äkkiä uukkarilla karkuun ja kysyin sitten neuvoa asunnonvälittää naiselta, joka ystävällisesti neuvoi google mapsin avulla oikean suunnan. Paikka oli hevonkuusessa, mutta onneksi he tarjoavat ilmaisen shuttle bussikyydin kentälle :)
Kentällä tylsistyessäni väsyneenä törmäsinkin Oliviaan, ainoaan matkallamme tapaamaani suomalaiseen! Oli todella kiva jutella ihmeissämme ja näämme Sydneyssä vielä laskeutuessamme, koska nyt istumme niin kaukana toisistamme. Huomenna taidan ottaa neuvosta vaarin ja suunnata kenguruita ja koalia katsomaan johonkin puistoon, jossa ne vilistävät vapaina ja saa halia ja kuvailla vapaasti, eikä ollut ilmeisesti kallis ja puolen tunnin junamatkan päässä!
Nyt on vastailtu että en ole rikollinen tai sairastunut afrikan matkoilla ebolaan. Hassua. Viimeisin hostellimme oli enemmänkin kuin hotelli ja todella mahtava. Siellä oli jopa tuplalasit ikkunoissa ja ilmalämpöpumppuja joka paikassa. Suihkut ja vessat olivat todella hyvät, sekä keittiössä mausteita ja ilmaista ruokaa paljon! Suosittelen kaikille tätä todella lämmintä mukavaa pientä Haka hostellia ja Jan niminen tyttö oli todella mukava, sekä hauska ja plussana kokkasi maittavan ruoankin xD
Tuntuu hyvin oudolta olla yksin matkassa kolmen vkon yhteiselon jälkeen, mutta odotan Hawaiin lämpöä mielettömästi ja ah niin ihanaa rusketusta.. tai palamista..
--------------------------
Aloitetaanpas taas jostakin, koska on tapahtunut mielettömästi sitten laskeutumisen. Sydneyn lentokenttä vaikuttaa olevan valtava ja onkin, mutta helppo kulkuinen ja ei niin pitkät kävelymatkat. Kenttä oli aivan täynnä, valehtelematta joka ikinen käytävä täynnä ebola lehtisiä ja kylttejä, sekä tätejä kyselemässä onko jo täytetty ebola-laput!
Menin hakemaan matkalaukkuani tai rinkkaani ja kun kaikki olivat lähteneet ja hihna loisti tyhjyyttään, menin etsimään toisilta hihnoilta ja rinkkaani ei näkynyt missään. Kysyin tiskiltä ja he ottivat tiedot ylös ja sanoivat lähettävänsä laukkuni hostelliini seuraavana aamuna, kun saavat sen. Olen nyt samoissa vaatteissa sitten kaksi yötä hikoilemassa ja kärventymässä. Suihkuun pääsin sentään, koska mukava turkkilainen huonekaverini lainasi pyyhettään ja pesuainetta. Myös lainasi sortsit ja paidan, jotta en haise. Helpotti oloa. Toinen huonekaverini saksasta antoi soittaa paikallisella numerolla ja puhuin yli 2h hoidellen asioita jetstarin ja lentokentän kanssa. Pitkällisten selvitysten jälkeen selvisi EHKÄ että laukkuni on lentokentällä täällä Sydneyssä, mutta ei voinut tarkistaa, sillä kadonneet tavarat meni kiinni seiskalta, eli 10min ennen puheluani sinne, huoh!
Huomenna aamulla soitan yhdeksältä uudestaan ja sitten selivää onko laukku varmasti minun. Nyt sain tietää että on rinkka ja musta-harmaa, mutta muuten joudun odottamaan varmistusta aamuun! He väittivät sen löytyneen karusellistä, joka oli tyhjä lähtiessäni ja kukaan ei sitä löytänyt paikalla ollessani... toivon nyt että huomenna aamulla puhelulla saan tietää sen olevan minun rinkka ja saavani sen ilmaiseksi ilman ongelmia, niin voin mennä kentälle vähän myöhemmin vaihtamaan vaatteet vessaan ja heittää sitten takaisin uudelle lennolle, lol!
Äsken huonekaverini saksalaiset kaverit tulivat kysymään että olenko oikeasti suomesta ja halusivat nähdä passin, sillä siinä on lumihiutaleita ja hirvi, joka juoksee kun selaa sivut nopeasti :D Sitten näytti sen kolmannellekkin vielä! :D
Sydneyn kentältä pettyneenä ja vihaisena otin junan keskustaan. Minulle neuvottiin mielestäni kauemmalle asemalle ja kävelin illalla pimeydessä ympäriinsä kings crossilta. Bilekatu taitaa olla, mutta pilvi haisee kaikkialla ja hostellei ruokapaikkoineen oli mielettömästi, nuorine ihmisineen. Kalterit on ikkunoissa ja ovissa, sekä valvontakameroita joka paikassa... tuli turvaton olo aina kun jossain huudettiin tai pullo iskeytyi maahan...
Pääsin turvallisesti kuitenkin perille räkälän näköiseen elephant hostelliini, joka on kuitenkin ihan ok ja todella lähellä keskustaa, silti rauhallisessa kulmassa pienen puiston takana..
Jäädyin yöllä, vaikka muut kärventyy ja jouduin sulkemaan kattotuulettimen ja akkunan, koska en ole tottunut nukkumaan pelkällä lakanalla...
Tänä yönä menen pyytämään viltin, koska sellaisen näymmä saa vain pyytämällä täällä. Tulin juuri alas kirjoittamaan tätä sillä menee puolen tunnin päästä kymmeneltä kiinni hostellin kahvila, josta tilasin hyvältä kuulostavan pizzan, ihan ok hintaan (14$)
Täällä työskentelevät ihmiset ovat lähes kaikki work and holiday turisteja, jotka tekevät pari vuoroa vkossa ja yöpyvät ilmaiseksi tyyliin vkon.. Allylle vink vink.
Menen hassuissa kuteissani illalla kävellen haisevine kenkineni katsomaan sillalta maisemia ja kuvaan ilman kolmijalkaa kaidetta tukena käyttäen yökuvani! Toivotaan parasta! Onneksi ei ole monta kilsaa, ehkä neljä per suunta vain...
Kenkäni haisivat niin pahalta, että turkkilainen laittoi ne kaappiin ja oven kiinni :D
Eilen kuulin suomea puhuvia tyttöjä ja kysyin suomeksi että hei puhuitteko te just suomea ja vastaus kuului joo, kikatusta ja lähtivät sitten hostellista. Tiedä sitten että sanoinko jotain väärää, vai olivatko lähdössä muutenkin...
Ruoka on täällä paljon parempaa kuin Uudessa-Seelannissa ja jopa mielestäni HALVEMPAA, jos voi uskoa aussien hintatason kuulleena.. Julkinen toimii loistavasti ja on mielestäni edullinen. Jokaisen kadun kulmassa on todella selkeät merkit kylteissä katujen nimistä, joka helpottaa suunnistamista paljon.
Tuntuu että todella moni polttaa täällä jotakin, vaikka tupakka maksaa kaksi kymppiä askilta... toivottavasti suomessakin kohta :D
Katuvalaistus on hoidettu monessa paikassa älyttömän kirkkailla ledeillä ja voisi ottaa mallia liikennevaloistakin suomessa, niidenkin ollessa ledejä ja kunnon selkeä äänen antavia, kun tulee vihreä valo. Joissakin näkee ukkelin tanssivankin xD
Huoneessani on neljä sänkyä, joista lisäkseni vain kahdessa on joku ja he ovat töissä päivisin tai ryyppäämässä iltaisin...
Kokki täällä keittiössä liekittää aivan kaiken kahdella pannulla. Taitaa rakastaa tulisia leikkejä!
Kävin vitutuksesta huolimatta junalla Feather Dalessa kenguruita ja koalia silittelemässä ja 29$ sisäänpääsy, sekä 2,30$ per suunta bussimatkasta, sekä vielä junapaluulippu 13,40$, ei ollut paha kokemuksesta!
Matka kesti noin 45min per suunta ja kaksi tuntia vierähti puistossa, jossa eläimet elävät melko vapaana vierailevien ihmisten keskuudessa! Suosittelen kaikille ehdottomasti. Silta ja oopperatalo ovat myös näkemisen arvoisia ilmestyksiä, mutta oopperatalo on todella kellertävä luonnossa, suorastaan likaisen näköinen, mutta kuvissa näyttää valkoiselta, sekä ihan kiva sitä on ihastella auringon paahtaessa ja pilvenpiirtäjien piirtäessä vastakkaista taivaanrantaa! Nyt ruoan kimppuun, jonka äsken sain :)
Istun matkalla Sydneyyn nyt jetstarin koneessa, jotka ovat melko moderneja vempeleitä ja tällä kertaa istun ikkunapaikalla satavarmasti, sillä maksoin sen etukäteen!
Kauniita vuoria ja sinistä merta, toivon lasketuessamme näkeväni oopperatalon ja kuuluisan sillan sun muuta ilmasta käsin, nyt kun on aurinkoinen kelikin!
Saan nyt läjän papereita täytettäväksi, joista yksi on ebolasta... lol.
Autoa palauttaessa kävi niinkin hassusti että palautuspiste ei ollutkaan muiden vuokraamojen luona, joten seikkaluun lähdin sitten ja mm. us air forcen koneita ihailin portilta ja sain armeijan vartija-auton lähtemään tulemaan kohti, joten lähdin äkkiä uukkarilla karkuun ja kysyin sitten neuvoa asunnonvälittää naiselta, joka ystävällisesti neuvoi google mapsin avulla oikean suunnan. Paikka oli hevonkuusessa, mutta onneksi he tarjoavat ilmaisen shuttle bussikyydin kentälle :)
Kentällä tylsistyessäni väsyneenä törmäsinkin Oliviaan, ainoaan matkallamme tapaamaani suomalaiseen! Oli todella kiva jutella ihmeissämme ja näämme Sydneyssä vielä laskeutuessamme, koska nyt istumme niin kaukana toisistamme. Huomenna taidan ottaa neuvosta vaarin ja suunnata kenguruita ja koalia katsomaan johonkin puistoon, jossa ne vilistävät vapaina ja saa halia ja kuvailla vapaasti, eikä ollut ilmeisesti kallis ja puolen tunnin junamatkan päässä!
Nyt on vastailtu että en ole rikollinen tai sairastunut afrikan matkoilla ebolaan. Hassua. Viimeisin hostellimme oli enemmänkin kuin hotelli ja todella mahtava. Siellä oli jopa tuplalasit ikkunoissa ja ilmalämpöpumppuja joka paikassa. Suihkut ja vessat olivat todella hyvät, sekä keittiössä mausteita ja ilmaista ruokaa paljon! Suosittelen kaikille tätä todella lämmintä mukavaa pientä Haka hostellia ja Jan niminen tyttö oli todella mukava, sekä hauska ja plussana kokkasi maittavan ruoankin xD
Tuntuu hyvin oudolta olla yksin matkassa kolmen vkon yhteiselon jälkeen, mutta odotan Hawaiin lämpöä mielettömästi ja ah niin ihanaa rusketusta.. tai palamista..
--------------------------
Aloitetaanpas taas jostakin, koska on tapahtunut mielettömästi sitten laskeutumisen. Sydneyn lentokenttä vaikuttaa olevan valtava ja onkin, mutta helppo kulkuinen ja ei niin pitkät kävelymatkat. Kenttä oli aivan täynnä, valehtelematta joka ikinen käytävä täynnä ebola lehtisiä ja kylttejä, sekä tätejä kyselemässä onko jo täytetty ebola-laput!
Menin hakemaan matkalaukkuani tai rinkkaani ja kun kaikki olivat lähteneet ja hihna loisti tyhjyyttään, menin etsimään toisilta hihnoilta ja rinkkaani ei näkynyt missään. Kysyin tiskiltä ja he ottivat tiedot ylös ja sanoivat lähettävänsä laukkuni hostelliini seuraavana aamuna, kun saavat sen. Olen nyt samoissa vaatteissa sitten kaksi yötä hikoilemassa ja kärventymässä. Suihkuun pääsin sentään, koska mukava turkkilainen huonekaverini lainasi pyyhettään ja pesuainetta. Myös lainasi sortsit ja paidan, jotta en haise. Helpotti oloa. Toinen huonekaverini saksasta antoi soittaa paikallisella numerolla ja puhuin yli 2h hoidellen asioita jetstarin ja lentokentän kanssa. Pitkällisten selvitysten jälkeen selvisi EHKÄ että laukkuni on lentokentällä täällä Sydneyssä, mutta ei voinut tarkistaa, sillä kadonneet tavarat meni kiinni seiskalta, eli 10min ennen puheluani sinne, huoh!
Huomenna aamulla soitan yhdeksältä uudestaan ja sitten selivää onko laukku varmasti minun. Nyt sain tietää että on rinkka ja musta-harmaa, mutta muuten joudun odottamaan varmistusta aamuun! He väittivät sen löytyneen karusellistä, joka oli tyhjä lähtiessäni ja kukaan ei sitä löytänyt paikalla ollessani... toivon nyt että huomenna aamulla puhelulla saan tietää sen olevan minun rinkka ja saavani sen ilmaiseksi ilman ongelmia, niin voin mennä kentälle vähän myöhemmin vaihtamaan vaatteet vessaan ja heittää sitten takaisin uudelle lennolle, lol!
Äsken huonekaverini saksalaiset kaverit tulivat kysymään että olenko oikeasti suomesta ja halusivat nähdä passin, sillä siinä on lumihiutaleita ja hirvi, joka juoksee kun selaa sivut nopeasti :D Sitten näytti sen kolmannellekkin vielä! :D
Sydneyn kentältä pettyneenä ja vihaisena otin junan keskustaan. Minulle neuvottiin mielestäni kauemmalle asemalle ja kävelin illalla pimeydessä ympäriinsä kings crossilta. Bilekatu taitaa olla, mutta pilvi haisee kaikkialla ja hostellei ruokapaikkoineen oli mielettömästi, nuorine ihmisineen. Kalterit on ikkunoissa ja ovissa, sekä valvontakameroita joka paikassa... tuli turvaton olo aina kun jossain huudettiin tai pullo iskeytyi maahan...
Pääsin turvallisesti kuitenkin perille räkälän näköiseen elephant hostelliini, joka on kuitenkin ihan ok ja todella lähellä keskustaa, silti rauhallisessa kulmassa pienen puiston takana..
Jäädyin yöllä, vaikka muut kärventyy ja jouduin sulkemaan kattotuulettimen ja akkunan, koska en ole tottunut nukkumaan pelkällä lakanalla...
Tänä yönä menen pyytämään viltin, koska sellaisen näymmä saa vain pyytämällä täällä. Tulin juuri alas kirjoittamaan tätä sillä menee puolen tunnin päästä kymmeneltä kiinni hostellin kahvila, josta tilasin hyvältä kuulostavan pizzan, ihan ok hintaan (14$)
Täällä työskentelevät ihmiset ovat lähes kaikki work and holiday turisteja, jotka tekevät pari vuoroa vkossa ja yöpyvät ilmaiseksi tyyliin vkon.. Allylle vink vink.
Menen hassuissa kuteissani illalla kävellen haisevine kenkineni katsomaan sillalta maisemia ja kuvaan ilman kolmijalkaa kaidetta tukena käyttäen yökuvani! Toivotaan parasta! Onneksi ei ole monta kilsaa, ehkä neljä per suunta vain...
Kenkäni haisivat niin pahalta, että turkkilainen laittoi ne kaappiin ja oven kiinni :D
Eilen kuulin suomea puhuvia tyttöjä ja kysyin suomeksi että hei puhuitteko te just suomea ja vastaus kuului joo, kikatusta ja lähtivät sitten hostellista. Tiedä sitten että sanoinko jotain väärää, vai olivatko lähdössä muutenkin...
Ruoka on täällä paljon parempaa kuin Uudessa-Seelannissa ja jopa mielestäni HALVEMPAA, jos voi uskoa aussien hintatason kuulleena.. Julkinen toimii loistavasti ja on mielestäni edullinen. Jokaisen kadun kulmassa on todella selkeät merkit kylteissä katujen nimistä, joka helpottaa suunnistamista paljon.
Tuntuu että todella moni polttaa täällä jotakin, vaikka tupakka maksaa kaksi kymppiä askilta... toivottavasti suomessakin kohta :D
Katuvalaistus on hoidettu monessa paikassa älyttömän kirkkailla ledeillä ja voisi ottaa mallia liikennevaloistakin suomessa, niidenkin ollessa ledejä ja kunnon selkeä äänen antavia, kun tulee vihreä valo. Joissakin näkee ukkelin tanssivankin xD
Huoneessani on neljä sänkyä, joista lisäkseni vain kahdessa on joku ja he ovat töissä päivisin tai ryyppäämässä iltaisin...
Kokki täällä keittiössä liekittää aivan kaiken kahdella pannulla. Taitaa rakastaa tulisia leikkejä!
Kävin vitutuksesta huolimatta junalla Feather Dalessa kenguruita ja koalia silittelemässä ja 29$ sisäänpääsy, sekä 2,30$ per suunta bussimatkasta, sekä vielä junapaluulippu 13,40$, ei ollut paha kokemuksesta!
Matka kesti noin 45min per suunta ja kaksi tuntia vierähti puistossa, jossa eläimet elävät melko vapaana vierailevien ihmisten keskuudessa! Suosittelen kaikille ehdottomasti. Silta ja oopperatalo ovat myös näkemisen arvoisia ilmestyksiä, mutta oopperatalo on todella kellertävä luonnossa, suorastaan likaisen näköinen, mutta kuvissa näyttää valkoiselta, sekä ihan kiva sitä on ihastella auringon paahtaessa ja pilvenpiirtäjien piirtäessä vastakkaista taivaanrantaa! Nyt ruoan kimppuun, jonka äsken sain :)
perjantai 14. marraskuuta 2014
New Zealand is almost over :/
Viimeisiä päiviä vietellään täällä kauniissa Uudessa-Seelannissa. Huomenna on jäljellä enään vain ajo christchurchiin ja siellä auton laitto palautuskuntoon. Heitän ilmeisesti Allyn kentälle jo aamuyöllä, joten nukkumiset jäävät vähään ja itse lähden vasta illemmalla kuuden aikoihin muistaakseni Sydneyyn. Vietän kaksi yötä Sydneyssä, lähinnä ihaillen kuuluisaa pientä oopperataloa ja siltaa.. lol..
Sydneystä matka jatkuukin jo Hawaiille, jossa vihdoin pääsen eroon takista ja käyttämään pienempiä vaatteen kappaleita! Rusketustakin odotellen...
Olemme Akaroassa ja täällä oli melko kylmä, mutta tänään oli 18 astetta plussaa, mutta silti tuntuu tuulen takia viluisalta. Paikallisilla on jokin juhlapyhä tänään tällä alueella canterburyssä ainoastaan, jolloin ruokapaikoissa ottavat aina 15% extraa päälle, huoh! Söimme silti hyvän ja riittoisan pizzan!
Edellisessä hostellissamme Lake Tekapolla syödessämme aamiaista ennen lähtöä kävi hassu juttu. Alankomaalainen mies pyysi englanniksi japanilaista sulkemaan huoneesta ikkunan, koska oli kylmä. Japanilainen mies reagoi äkkipikaisesti huvittavalla englannillaan, vastaamalla jotakin "wha do yo want?", "wher ar yo fro?" ja painottaen vihaisella äänenpainotteella. Hollantilainen mies vain rauhoitteli ja tajusi heti ettei japsi ymmärtänyt nyt ihan mistä oli kyse. Japsi vielä keittiössä sitten kääri hihat ja istuutui pöytäänsä tabletin ääreen ja näin hänen "venyttelevän" niskaansa, sekä olut tölkin juonnin jälkeen rutisti sen, paiskaten pöytään...
Sellainen hassunhauska episodi tuli todistettua sitten siinä, nolo japsi!
Olemme tavanneet vaikka ketä matkallamme ja tuntuu ikävältä sanoa jo hyvästit vastatavatuille tutuille... Yhtiin kuitenkin törmäsimme tänään täällä Akaroassa sattumalta satamassa (pieni maa ja kaupunki, tai kylä), he olivat Sveitsistä oleva pariskunta ja tapasimme Dunedinin hostellissa illalla. He olivat menneet myös Lake Tekapoon kahdeksi yöksi (me olimme kolme) ja sieltä joillekkin lähteille, josta suuntasivat Kaikouraan (olimme siellä ekan yön etelä-saarelle tultaessa) ja luulivat lennon lähtevän seuraavana päivänä, mutta se olikin vasta sunnuntaina, niinpä he suuntasivat tänne ja täällä nyt ovat samassa hostellissakin! Tosin heillä on pihalta oma "mökki".
Olimme tänään menossa uimaan delfiinien kanssa, mutta meille ilmoitettiinkin heti että aallot ovat 3-4m korkeita ja ettei delfiinejä välttämättä edes näe tänään, joten tarjosivat rahat takaisin. He antoivat meille aikaa miettiä ja pähkäilyn jälkeen päädyimme ottamaan rahat takaisin ja maksoimme sitten pelkän risteilyn. Risteily oli hassu kokemus (täysin turha), sillä emme nähneet kuin kallioita, lintuja, pari merileijonaa(joita on kaikkialla) ja yksi delfiini vilahti kaksi sekuntia avomerellä, eikä kukaan nähnyt sitä. Koska ei nähty delfuja, saa ilmaiseksi mennä uudestaan, mutta emme ole menossa huomenna enään, sillä Ally tuli merisairaaksi pahoissa aalloissa, joissa vene oli vesikuopissa niin että näkyi vain vettä joka puolella. Vesi oli oikeasti korkeammalla kuin veneen korkein osa, kun olimme aallon syvimmässä kohdassa! Siistiä se oli!
Onneksi emme menneet uimaan, sillä noissa aalloissa olisimme kadonneet jäljettömiin :D Hawaiilla ehkä sitten uusi yritys... pingviinit tosin taitavat jäädä näkemättä kokonaan, koska olemme olleet niitä katsomassa aina väärään aikaan. Pingviinejä näkee vain niiden palatessa mereltä kalastusreissuiltaan, silloin kun aurinko tekee laskuaan ja tämä aika ei meille ole sopinut keskellä ei mitään...
Lake Tekapolla tapasimme myös ensimmäisen suomalaisemme ja hän sattui olemaan jopa samassa huoneessa kanssamme. Olivia oli mukava suomenruotsalainen 19-vuotias tyttö, joka oli lomalla Sydneystä au pairin hommista!
Jännittää hieman yksin mennä tästä reissuun ja tuntuukin kuin olisin menossa kotiin ja Allystä tuntuu hieman samalta. Surrealista että ollaan vielä jatkamassa matkaa ja melko paljonkin!
Ruokaan on mennyt rahaa lähes tuplasti yli budjetoidun, koska ruoka on karsean kallista ja olemme päätyneet syömään ulkona lähes joka päivä kerran nälissämme...
Tuli tehtyä u-käännös Akaroaan ajaessamme, kun näimme sopivan ruokapaikan ja tein käännöksen tienvarsi parkkipaikan kautta, josta lähdinkin suomalaisittain ajamaan oikeaa kaistaa... onneksi olin menossa vain parin metrin päähän tien yli.. täällä ajetaan kuitenkin vasemmalla puolella :D
Sisälläkin on aina niin kylmä tässä maassa, että täytyy olla takki päällä. Heillä on kuulemma vasta 10-vuotta sitten tullut rakennusmääräykset uusiin taloihin, että täytyy olla tuplaikkunat!
Lake Tekapolla näimme milkywayn ja kävimme kuumissa altaissa, joita oli kolme. Ensimmäinen 30 tai jotain ja sitten siirryttiin 40 asteiseen, josta oli vielä yksi 45asteinen itsensä polttoallas! Saunassakin käytiin, joka oli vitsikkäästi mukamas 80astetta olevinaan... höyryhuone oli karu kaakelihuone, joka oli lämmin, ei muuta. Kylmä-allaskin siellä oli, johon kolme kertaa pulahdin, koska ei ollut edes niin kylmä kuin esim. Porvoon uima-hallissa!
Toistan mahdollisesti joitain asioita, sillä on vaikea kirjoittaa järjestelmällisesti tapahtumat ja muistaa jo kirjoittamansa asiat. Pälkähävät mieleen tässä järjestyksessä!
Allykin pääsi lenkillensä, kun vihdoin saimme hänelle pistettyä musat puhelimeen ulkoiselta kovoltani! Itsehän jäin löhöämään sänkyyn ja kirjoittelemaan tätä kuunnellen musaa.
Olen ottanut törkeän kauniita kuvia ja paljon (parisen tuhatta), mutta pelkään kotona ne nähdessäni tietokoneen näytöltä niiden olevan tärähtäneitä, pimeitä tai ylivalottuneita! Aion julkaista niitä päivittäin muutaman kerrallaan, jottei tule pläjäyksenä kaikki ja editoin niitä vielä pitkän ensi vuoteen, sillä käytän luminosity mask tekniikkaa kuvissani. Käytännössä kerään täällä vain raakadataa kamerallani ja otan kolme eri valoitusta per kohde, eli kolme kuvaa samasta kohtaa kolmijalan avulla ja yhdistän niistä yleensä kaksi päällekkäin, jolloin saan täyden dynaamisen alueen koko kuvaan. Kuvasta tulee täten tarkka ja yksityiskohtaisempi, sekä yleensä dramaattisempi! Lopputulokset tulette vielä näkemään!!!
Siirrän kaikki kuvani muistikorteilta tabletillani ulkoiselle kovalevylle ja ensimmäinen 32gb muistikortti on nyt tyhjennetty ja kuvat pohjois-saarelta ovat pelkästään enää ulkoisella kovalevyllä, joka on helvetin pelottavaa!!! Tarvitsen kuitenkin muistikortteihin tilaa vielä Hawaiita ja Vancouveria varten, niin ja Sydneykin siellä oli... Kyllä ulkoisen kovon pitäisi pitää kuvat tallessa, kunhan ei katoa!
Halua tehdä laserleikkauksen silmiini, sillä lasit ovat reissussa ihan perseestä. Koko aika likaiset ja vesisateessa märät, sun muuta. Nukkuessa pitää laittaa johonkin ja aamulla on sokea kana! Hampaatkin voisi käydä tarkistamassa ja hoitamassa kuntoon ensi vuonna!
Paljon uusia suunnitelmia ensi ja tuleviksi vuosiksi! En tiedä mitä tuleman pitää, mutta paljon matkustelua, se on varma! Kohteita ovat tällä hetkellä: Road trip: Norja, road 66 amerikka ja euroopan kiertelyä junalla trailaten, lyhyitä lomia eurooppaan, islanti, kiinan kiertely, japani, singapore, etelä-afrikka, etelä-amerikka (amazon,brazilia, argentina). Siinä on sekavasti omat kohteeni joihin haluisin mennä. Tulee nyt nähtyä jo niin paljon maailmaa, mutta kanadaan tosin haluaisin mennä varmasti takaisin näkemään paljon enemmän Vancouverin lisäksi!
Ihan kaikilla on täällä reissussa packtowl, retkipyyhe. Tuollainen littana ja trendiväreissä menevä nopeasti kuivuva ja pieneen tilaan menevä pyyhe! 20-30€ näyttäisi olevan. Niin hankin tuollaisen jossain vaiheessa kotona, jos joku ei joulupukille vinkkaa puolestani ;) Sellainen violetti esim olisi kiva tai muu kiva väri ;)
Sängyt narisevat melkein joka hostellissa, koska ovat metallisia kehikkoja, joissa patjat. Vain kahdessa ollut tyyliin puiset, joista toinen oli hyvä tai täydellinen ja se oli Dunedinissä. Nytkin on hyvä narisematon sänky täällä Akaroassa, vaikkakin metallikehikko, mutta tämä on paremmin tuettu!
Seuraavat blogipäivitykset saattanevatkin tulla sitten Sydneystä tai Hawaiilta, riippuen nyt netistä ja kuinka jaksan tai on aikaa näpytellä ;)
Taitaa olla iltapalan aika ja hyvää yötä ja huomenta!
Sydneystä matka jatkuukin jo Hawaiille, jossa vihdoin pääsen eroon takista ja käyttämään pienempiä vaatteen kappaleita! Rusketustakin odotellen...
Olemme Akaroassa ja täällä oli melko kylmä, mutta tänään oli 18 astetta plussaa, mutta silti tuntuu tuulen takia viluisalta. Paikallisilla on jokin juhlapyhä tänään tällä alueella canterburyssä ainoastaan, jolloin ruokapaikoissa ottavat aina 15% extraa päälle, huoh! Söimme silti hyvän ja riittoisan pizzan!
Edellisessä hostellissamme Lake Tekapolla syödessämme aamiaista ennen lähtöä kävi hassu juttu. Alankomaalainen mies pyysi englanniksi japanilaista sulkemaan huoneesta ikkunan, koska oli kylmä. Japanilainen mies reagoi äkkipikaisesti huvittavalla englannillaan, vastaamalla jotakin "wha do yo want?", "wher ar yo fro?" ja painottaen vihaisella äänenpainotteella. Hollantilainen mies vain rauhoitteli ja tajusi heti ettei japsi ymmärtänyt nyt ihan mistä oli kyse. Japsi vielä keittiössä sitten kääri hihat ja istuutui pöytäänsä tabletin ääreen ja näin hänen "venyttelevän" niskaansa, sekä olut tölkin juonnin jälkeen rutisti sen, paiskaten pöytään...
Sellainen hassunhauska episodi tuli todistettua sitten siinä, nolo japsi!
Olemme tavanneet vaikka ketä matkallamme ja tuntuu ikävältä sanoa jo hyvästit vastatavatuille tutuille... Yhtiin kuitenkin törmäsimme tänään täällä Akaroassa sattumalta satamassa (pieni maa ja kaupunki, tai kylä), he olivat Sveitsistä oleva pariskunta ja tapasimme Dunedinin hostellissa illalla. He olivat menneet myös Lake Tekapoon kahdeksi yöksi (me olimme kolme) ja sieltä joillekkin lähteille, josta suuntasivat Kaikouraan (olimme siellä ekan yön etelä-saarelle tultaessa) ja luulivat lennon lähtevän seuraavana päivänä, mutta se olikin vasta sunnuntaina, niinpä he suuntasivat tänne ja täällä nyt ovat samassa hostellissakin! Tosin heillä on pihalta oma "mökki".
Olimme tänään menossa uimaan delfiinien kanssa, mutta meille ilmoitettiinkin heti että aallot ovat 3-4m korkeita ja ettei delfiinejä välttämättä edes näe tänään, joten tarjosivat rahat takaisin. He antoivat meille aikaa miettiä ja pähkäilyn jälkeen päädyimme ottamaan rahat takaisin ja maksoimme sitten pelkän risteilyn. Risteily oli hassu kokemus (täysin turha), sillä emme nähneet kuin kallioita, lintuja, pari merileijonaa(joita on kaikkialla) ja yksi delfiini vilahti kaksi sekuntia avomerellä, eikä kukaan nähnyt sitä. Koska ei nähty delfuja, saa ilmaiseksi mennä uudestaan, mutta emme ole menossa huomenna enään, sillä Ally tuli merisairaaksi pahoissa aalloissa, joissa vene oli vesikuopissa niin että näkyi vain vettä joka puolella. Vesi oli oikeasti korkeammalla kuin veneen korkein osa, kun olimme aallon syvimmässä kohdassa! Siistiä se oli!
Onneksi emme menneet uimaan, sillä noissa aalloissa olisimme kadonneet jäljettömiin :D Hawaiilla ehkä sitten uusi yritys... pingviinit tosin taitavat jäädä näkemättä kokonaan, koska olemme olleet niitä katsomassa aina väärään aikaan. Pingviinejä näkee vain niiden palatessa mereltä kalastusreissuiltaan, silloin kun aurinko tekee laskuaan ja tämä aika ei meille ole sopinut keskellä ei mitään...
Lake Tekapolla tapasimme myös ensimmäisen suomalaisemme ja hän sattui olemaan jopa samassa huoneessa kanssamme. Olivia oli mukava suomenruotsalainen 19-vuotias tyttö, joka oli lomalla Sydneystä au pairin hommista!
Jännittää hieman yksin mennä tästä reissuun ja tuntuukin kuin olisin menossa kotiin ja Allystä tuntuu hieman samalta. Surrealista että ollaan vielä jatkamassa matkaa ja melko paljonkin!
Ruokaan on mennyt rahaa lähes tuplasti yli budjetoidun, koska ruoka on karsean kallista ja olemme päätyneet syömään ulkona lähes joka päivä kerran nälissämme...
Tuli tehtyä u-käännös Akaroaan ajaessamme, kun näimme sopivan ruokapaikan ja tein käännöksen tienvarsi parkkipaikan kautta, josta lähdinkin suomalaisittain ajamaan oikeaa kaistaa... onneksi olin menossa vain parin metrin päähän tien yli.. täällä ajetaan kuitenkin vasemmalla puolella :D
Sisälläkin on aina niin kylmä tässä maassa, että täytyy olla takki päällä. Heillä on kuulemma vasta 10-vuotta sitten tullut rakennusmääräykset uusiin taloihin, että täytyy olla tuplaikkunat!
Lake Tekapolla näimme milkywayn ja kävimme kuumissa altaissa, joita oli kolme. Ensimmäinen 30 tai jotain ja sitten siirryttiin 40 asteiseen, josta oli vielä yksi 45asteinen itsensä polttoallas! Saunassakin käytiin, joka oli vitsikkäästi mukamas 80astetta olevinaan... höyryhuone oli karu kaakelihuone, joka oli lämmin, ei muuta. Kylmä-allaskin siellä oli, johon kolme kertaa pulahdin, koska ei ollut edes niin kylmä kuin esim. Porvoon uima-hallissa!
Toistan mahdollisesti joitain asioita, sillä on vaikea kirjoittaa järjestelmällisesti tapahtumat ja muistaa jo kirjoittamansa asiat. Pälkähävät mieleen tässä järjestyksessä!
Allykin pääsi lenkillensä, kun vihdoin saimme hänelle pistettyä musat puhelimeen ulkoiselta kovoltani! Itsehän jäin löhöämään sänkyyn ja kirjoittelemaan tätä kuunnellen musaa.
Olen ottanut törkeän kauniita kuvia ja paljon (parisen tuhatta), mutta pelkään kotona ne nähdessäni tietokoneen näytöltä niiden olevan tärähtäneitä, pimeitä tai ylivalottuneita! Aion julkaista niitä päivittäin muutaman kerrallaan, jottei tule pläjäyksenä kaikki ja editoin niitä vielä pitkän ensi vuoteen, sillä käytän luminosity mask tekniikkaa kuvissani. Käytännössä kerään täällä vain raakadataa kamerallani ja otan kolme eri valoitusta per kohde, eli kolme kuvaa samasta kohtaa kolmijalan avulla ja yhdistän niistä yleensä kaksi päällekkäin, jolloin saan täyden dynaamisen alueen koko kuvaan. Kuvasta tulee täten tarkka ja yksityiskohtaisempi, sekä yleensä dramaattisempi! Lopputulokset tulette vielä näkemään!!!
Siirrän kaikki kuvani muistikorteilta tabletillani ulkoiselle kovalevylle ja ensimmäinen 32gb muistikortti on nyt tyhjennetty ja kuvat pohjois-saarelta ovat pelkästään enää ulkoisella kovalevyllä, joka on helvetin pelottavaa!!! Tarvitsen kuitenkin muistikortteihin tilaa vielä Hawaiita ja Vancouveria varten, niin ja Sydneykin siellä oli... Kyllä ulkoisen kovon pitäisi pitää kuvat tallessa, kunhan ei katoa!
Halua tehdä laserleikkauksen silmiini, sillä lasit ovat reissussa ihan perseestä. Koko aika likaiset ja vesisateessa märät, sun muuta. Nukkuessa pitää laittaa johonkin ja aamulla on sokea kana! Hampaatkin voisi käydä tarkistamassa ja hoitamassa kuntoon ensi vuonna!
Paljon uusia suunnitelmia ensi ja tuleviksi vuosiksi! En tiedä mitä tuleman pitää, mutta paljon matkustelua, se on varma! Kohteita ovat tällä hetkellä: Road trip: Norja, road 66 amerikka ja euroopan kiertelyä junalla trailaten, lyhyitä lomia eurooppaan, islanti, kiinan kiertely, japani, singapore, etelä-afrikka, etelä-amerikka (amazon,brazilia, argentina). Siinä on sekavasti omat kohteeni joihin haluisin mennä. Tulee nyt nähtyä jo niin paljon maailmaa, mutta kanadaan tosin haluaisin mennä varmasti takaisin näkemään paljon enemmän Vancouverin lisäksi!
Ihan kaikilla on täällä reissussa packtowl, retkipyyhe. Tuollainen littana ja trendiväreissä menevä nopeasti kuivuva ja pieneen tilaan menevä pyyhe! 20-30€ näyttäisi olevan. Niin hankin tuollaisen jossain vaiheessa kotona, jos joku ei joulupukille vinkkaa puolestani ;) Sellainen violetti esim olisi kiva tai muu kiva väri ;)
Sängyt narisevat melkein joka hostellissa, koska ovat metallisia kehikkoja, joissa patjat. Vain kahdessa ollut tyyliin puiset, joista toinen oli hyvä tai täydellinen ja se oli Dunedinissä. Nytkin on hyvä narisematon sänky täällä Akaroassa, vaikkakin metallikehikko, mutta tämä on paremmin tuettu!
Seuraavat blogipäivitykset saattanevatkin tulla sitten Sydneystä tai Hawaiilta, riippuen nyt netistä ja kuinka jaksan tai on aikaa näpytellä ;)
Taitaa olla iltapalan aika ja hyvää yötä ja huomenta!
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
Lepohetki
Ollaan nyt Lake Tekapolla kolmatta päivää ja huomenna lähtö Akaroaan, jossa kaksi yötä ja maailman harvinaisimpien ja pienimpien delfiinien kanssa uimista luvassa siellä!
Tapasimme Allyn kanssa kaksi todella mukavaa tyttöä, jotka ovat samassa huoneessa kanssamme ja olemme nähneet milky wayn, tai ainakin puolet siitä, sillä oli yöllä melkein pakkasta ja tuuli, niin emme jääneet odottamaan sen nousemista. Tänään menemme hot poolseille, luonnon kuumille lähteille kylpemään tähän lähelle vuorille! Näitä paikkoja löytyy vulkaanisen toiminnan takia paljon uudesta-seelannista! Maksavat noin 15€ ja samalla pääsemme jonkinmoiseen saunaankin :)
Dunedin osoittautuikin "suurkapuungiksi" tämän maan mittakaavalla, mutta ei siellä ole mitään kenenkään mukaaan, joten yksi yö riitti paikan näkemiseen mainiosti! Te Anausta mukaan ottamamme Peter (Pipi) saksasta oli mukavaa seuraa sen 9h ajon ja tuli vielä Dunedinissäkin samaan hostelliin kanssamme.
Lake Pukaki ja Lake Tekapo ovat uskomattoman kauniita turkoosin kaltaisen värisiä, mutta väri muuttuu valaistuksesta riippuen ja pukaki on kauniimpi ja todella ihmeellisen värinen. Värillä on jotain tekemistä käsittääkseni tämän maan suurimman Mount Cookin rinteiltä alas valuvalla, tai vyöryvällä lumella joka sitten sulaa järveen ja vulkaanistakin toimintaa on, joten sekin vaikuttanee jollain muotoa.. mutta perus alppimaisemat saavat myös taivaankannen avulla heijastettua valoa kauniisti järven pintaan!
Ei ole jäljellä enään oikein mitään tässä maassa mitä ei oltaisi nähty. Muutama paikka jäi näkemättä, mutta hyvin ollaan koluttu maata läpi, eri vuodenaikaan kaikki on kyllä tietenkin erilaista ja olisi kiva nähdä maa kesällä (joulu-helmikuussa), koska nyt on kevät käytännössä menossa tai kesän alku...
McKenzie on toinen tytöistä jonka tapasimme ja hän on amerikasta. Meillä on hullun paljon yhteistä, mm. valokuvaus tulevaisuudessa työnämme, värit, musiikki, ruokakin osittain ja Allyn kanssa heillä on tavallaan ristiin myös hienosti yhteistä se että Ally on kotoisin Italiasta ja puhuu italiaa, mutta muutti pienenä Suomeen ja teki vuoden vaihto-oppilas jutun jenkeissä. McKenzie taas on jenkeistä ja asunut Italiassa, koska hänen vanhempansa tekevät siellä töitä...
Trippimittarimme sanoi eilen 3500km, joten matkaamme on ilmeisesti kertymässä n. 500km ylimääräistä, tai noh siihen olin laskenut mahdollisuuden eksymisillä sun muuta, joten aika oikein pitää paikkansa :)
Tapasimme Allyn kanssa kaksi todella mukavaa tyttöä, jotka ovat samassa huoneessa kanssamme ja olemme nähneet milky wayn, tai ainakin puolet siitä, sillä oli yöllä melkein pakkasta ja tuuli, niin emme jääneet odottamaan sen nousemista. Tänään menemme hot poolseille, luonnon kuumille lähteille kylpemään tähän lähelle vuorille! Näitä paikkoja löytyy vulkaanisen toiminnan takia paljon uudesta-seelannista! Maksavat noin 15€ ja samalla pääsemme jonkinmoiseen saunaankin :)
Dunedin osoittautuikin "suurkapuungiksi" tämän maan mittakaavalla, mutta ei siellä ole mitään kenenkään mukaaan, joten yksi yö riitti paikan näkemiseen mainiosti! Te Anausta mukaan ottamamme Peter (Pipi) saksasta oli mukavaa seuraa sen 9h ajon ja tuli vielä Dunedinissäkin samaan hostelliin kanssamme.
Lake Pukaki ja Lake Tekapo ovat uskomattoman kauniita turkoosin kaltaisen värisiä, mutta väri muuttuu valaistuksesta riippuen ja pukaki on kauniimpi ja todella ihmeellisen värinen. Värillä on jotain tekemistä käsittääkseni tämän maan suurimman Mount Cookin rinteiltä alas valuvalla, tai vyöryvällä lumella joka sitten sulaa järveen ja vulkaanistakin toimintaa on, joten sekin vaikuttanee jollain muotoa.. mutta perus alppimaisemat saavat myös taivaankannen avulla heijastettua valoa kauniisti järven pintaan!
Ei ole jäljellä enään oikein mitään tässä maassa mitä ei oltaisi nähty. Muutama paikka jäi näkemättä, mutta hyvin ollaan koluttu maata läpi, eri vuodenaikaan kaikki on kyllä tietenkin erilaista ja olisi kiva nähdä maa kesällä (joulu-helmikuussa), koska nyt on kevät käytännössä menossa tai kesän alku...
McKenzie on toinen tytöistä jonka tapasimme ja hän on amerikasta. Meillä on hullun paljon yhteistä, mm. valokuvaus tulevaisuudessa työnämme, värit, musiikki, ruokakin osittain ja Allyn kanssa heillä on tavallaan ristiin myös hienosti yhteistä se että Ally on kotoisin Italiasta ja puhuu italiaa, mutta muutti pienenä Suomeen ja teki vuoden vaihto-oppilas jutun jenkeissä. McKenzie taas on jenkeistä ja asunut Italiassa, koska hänen vanhempansa tekevät siellä töitä...
Trippimittarimme sanoi eilen 3500km, joten matkaamme on ilmeisesti kertymässä n. 500km ylimääräistä, tai noh siihen olin laskenut mahdollisuuden eksymisillä sun muuta, joten aika oikein pitää paikkansa :)
lauantai 8. marraskuuta 2014
Sattuu ja tapahtuu
Sattunut ja tapahtunut taas niin paljon ettei uskoisi kyseessä olevan vain pari vuorokautta, mm poliisiasema ;)
Aloitan kuitenkin nyt siitä että Milford Sound ei mielestäni kuuluisi olla numero yksi, sillä Arthur's Pass tai Coromandel ovat mielestäni ennen sitä. Suosittelisin silti jokaiselle silti käymistä Milford Soundissa, sillä ajomatka on kuitenkin upea ja perillä odottaa mahtipontiset maisemat, joista saa nauttia ilmaiseksi. Tästä sitten päästäänkin siihen että risteily ei ole pahan hintainen sinäänsä (n.70NZD), mutta jos rahaa haluat säästää, niin sen voi skipata, näet rannalta parhaimmat palat kuitenkin kun vähän kävelet!
Queenstownista tänne Te Anauun ajettaessa oli mitä uskomattomimmat maisemat myös ja niistä häkeltyneenä lähdinkin eräästä pysähdys näköalatasanteelta ajamaan suomalaisitain oikealle... kaistalle... kohti vastaantulevia autoja, jotka vain väläyttivät valoja ja hymyilivät leveästi (mahtaa olla arkipäivää paikallisille :D). Sivuun pysättämisen jälkeen matka jatkuikin normaalisti!
Queenstownin hostellissa oli yöllinen episodi ranskalaisen naisen kanssa. Ally tiputti lompakkonsa, jossa iphone sisällä ja se tipahti ranskalaisen naisen sänkyyn. Ally ei nähnyt sitä, joten herätti hetimmiten minut ja heräsin kesken jonkin unen ja adrenaliini lähti virtaamaan ja olin jo valmis nyrkkitappeluun kun en tiennyt mistä oli kyse.. mutta Ally tarvitsi taskulamppuani, jotta ei herättäisi kaikkia huoneessa olijoita. Ally etsi lompakkoaan, mutta ei löytänyt, sitten kokeilin soittaa lompakossa olevaan puhelimeen, mutta se olikin yllättäen päältä... tässä vaiheessa alkoikin hermot kiristyä, sillä ei se voinut vain hävitä. Noh, neuvon Allya herättämään ranskis naisen ja kappas kummaa lompakko maagisesti "löytyykin" sängyn alta... näin kuinka nainen tipautti sen patjaa nostettaessa, koska olin yläsängyssä vastakkaisella puolella.. nainen oli sammuttanut jopa puhelimesta virrat, sillä lompakon tippuessa oli Ally kuullut tutun vetoketjun äänen ja valon hetken, luultavasti puhelimesta.
Tilaisuus tekee siis varkaan, luuli varmaan Allyn vain nukkuvan ja pääsevän pälkähästä... noh seuraavana aamuna ilman kunnollista todistetta yrityksestä varastaa, olemme varuillamme vähillä yöunillamme ja kuuntelemme kun nainen selittää että hänkin olisi paniikissa jos lompakko puhelimineen katoaisi... ja sitten he lähtevät ja luulemme sen olleen siinä. Pakatessamme ja lähtiessämme huomaammekin kuitenkin Allyn merkki aurinkolasien puuttuvan ja etsimme autosta ja pengomme kaikki paikat kirjaimellisesti, mutta aavistuksemme alusta saakka oli ranskalaiseen naiseen kohdistuva negatiivinen epäilys! Ei auta kuin syömme rauhassa aamiaisen ja tähtäämme poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen! Kätevästi tuli hoidettua ja samalla monta ihmistä kävi kyselemässä kadonneita passeja sun muut j näimme pitkän listan varastettuja tai kadonneita tavaraoita.. varovaisuutta täytyy siis olla!!!
Että sellaisia kokemuksia tällä erää.. vakuutus korvannee täysipäiväisesti, mutta ärsytys jäi käteen silti!
Seuraavaksi Dunedin edessä pisimmän ajomatkan päässä, noin 7-8h ajomatka sisältää 600-700km, riippuen reittivalinnoistamme, joita harvinaisesti on muutamia... huomenna on sunnuntai, joka tarkoittaa kuulemamme mukaan sitä että mikään ei ole auki missään, huoltoasemia lukuunottamatta...
Te Anau on todella pieni söpö kyläkaupunki, jossa on tasan yksi turistimyymälä katu, johon Milford Soundin bussit tuovat shoppailemaan ja syömään!
Syömisestä puheen ollen, söimme mahtavassa italialaisessa ravintolassa molempina päivinämme täällä ja otin bomba pizzan myös molempina kertoina, sillä se oli yksi parhaimpia pizzoja aikoihin! Hintava paikka tosin, mutta sen arvoinen kivoine tarjoilijoineen!
Vihdoinkin ruoka maistu joltain! ;)
Ja nyt otamme aamiaisella kyytiin yhden miehen saksasta, joka menossa samaan paikkaan!
Aiemmin olimme ottamassa yhden tänne tultaessa, tien varressa hän oli jo nostamassa laukkujaan kun Ally sanoi että ei me voida ja sitten kaasutinkin pois ja näin takapeilistä kuinka hän pettyi. Myöhemmin olimme pysähtyneet ja näimme hänet pakun kyydissä, jossa hän hymyili ja kuski tööttäsi meille :D
Aloitan kuitenkin nyt siitä että Milford Sound ei mielestäni kuuluisi olla numero yksi, sillä Arthur's Pass tai Coromandel ovat mielestäni ennen sitä. Suosittelisin silti jokaiselle silti käymistä Milford Soundissa, sillä ajomatka on kuitenkin upea ja perillä odottaa mahtipontiset maisemat, joista saa nauttia ilmaiseksi. Tästä sitten päästäänkin siihen että risteily ei ole pahan hintainen sinäänsä (n.70NZD), mutta jos rahaa haluat säästää, niin sen voi skipata, näet rannalta parhaimmat palat kuitenkin kun vähän kävelet!
Queenstownista tänne Te Anauun ajettaessa oli mitä uskomattomimmat maisemat myös ja niistä häkeltyneenä lähdinkin eräästä pysähdys näköalatasanteelta ajamaan suomalaisitain oikealle... kaistalle... kohti vastaantulevia autoja, jotka vain väläyttivät valoja ja hymyilivät leveästi (mahtaa olla arkipäivää paikallisille :D). Sivuun pysättämisen jälkeen matka jatkuikin normaalisti!
Queenstownin hostellissa oli yöllinen episodi ranskalaisen naisen kanssa. Ally tiputti lompakkonsa, jossa iphone sisällä ja se tipahti ranskalaisen naisen sänkyyn. Ally ei nähnyt sitä, joten herätti hetimmiten minut ja heräsin kesken jonkin unen ja adrenaliini lähti virtaamaan ja olin jo valmis nyrkkitappeluun kun en tiennyt mistä oli kyse.. mutta Ally tarvitsi taskulamppuani, jotta ei herättäisi kaikkia huoneessa olijoita. Ally etsi lompakkoaan, mutta ei löytänyt, sitten kokeilin soittaa lompakossa olevaan puhelimeen, mutta se olikin yllättäen päältä... tässä vaiheessa alkoikin hermot kiristyä, sillä ei se voinut vain hävitä. Noh, neuvon Allya herättämään ranskis naisen ja kappas kummaa lompakko maagisesti "löytyykin" sängyn alta... näin kuinka nainen tipautti sen patjaa nostettaessa, koska olin yläsängyssä vastakkaisella puolella.. nainen oli sammuttanut jopa puhelimesta virrat, sillä lompakon tippuessa oli Ally kuullut tutun vetoketjun äänen ja valon hetken, luultavasti puhelimesta.
Tilaisuus tekee siis varkaan, luuli varmaan Allyn vain nukkuvan ja pääsevän pälkähästä... noh seuraavana aamuna ilman kunnollista todistetta yrityksestä varastaa, olemme varuillamme vähillä yöunillamme ja kuuntelemme kun nainen selittää että hänkin olisi paniikissa jos lompakko puhelimineen katoaisi... ja sitten he lähtevät ja luulemme sen olleen siinä. Pakatessamme ja lähtiessämme huomaammekin kuitenkin Allyn merkki aurinkolasien puuttuvan ja etsimme autosta ja pengomme kaikki paikat kirjaimellisesti, mutta aavistuksemme alusta saakka oli ranskalaiseen naiseen kohdistuva negatiivinen epäilys! Ei auta kuin syömme rauhassa aamiaisen ja tähtäämme poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen! Kätevästi tuli hoidettua ja samalla monta ihmistä kävi kyselemässä kadonneita passeja sun muut j näimme pitkän listan varastettuja tai kadonneita tavaraoita.. varovaisuutta täytyy siis olla!!!
Että sellaisia kokemuksia tällä erää.. vakuutus korvannee täysipäiväisesti, mutta ärsytys jäi käteen silti!
Seuraavaksi Dunedin edessä pisimmän ajomatkan päässä, noin 7-8h ajomatka sisältää 600-700km, riippuen reittivalinnoistamme, joita harvinaisesti on muutamia... huomenna on sunnuntai, joka tarkoittaa kuulemamme mukaan sitä että mikään ei ole auki missään, huoltoasemia lukuunottamatta...
Te Anau on todella pieni söpö kyläkaupunki, jossa on tasan yksi turistimyymälä katu, johon Milford Soundin bussit tuovat shoppailemaan ja syömään!
Syömisestä puheen ollen, söimme mahtavassa italialaisessa ravintolassa molempina päivinämme täällä ja otin bomba pizzan myös molempina kertoina, sillä se oli yksi parhaimpia pizzoja aikoihin! Hintava paikka tosin, mutta sen arvoinen kivoine tarjoilijoineen!
Vihdoinkin ruoka maistu joltain! ;)
Ja nyt otamme aamiaisella kyytiin yhden miehen saksasta, joka menossa samaan paikkaan!
Aiemmin olimme ottamassa yhden tänne tultaessa, tien varressa hän oli jo nostamassa laukkujaan kun Ally sanoi että ei me voida ja sitten kaasutinkin pois ja näin takapeilistä kuinka hän pettyi. Myöhemmin olimme pysähtyneet ja näimme hänet pakun kyydissä, jossa hän hymyili ja kuski tööttäsi meille :D
torstai 6. marraskuuta 2014
Viimeistä iltaa Queenstownissa
Aurinko on matkalla kohti kotia ja pimeys laskeutui yllemme hetki sitten ja napaan on vedetty harvinaisesti kolme ruokaa tasaisin väliajoin, wow! Kaupunkina Queenstown on ehdottomasti pidemmänkin visiitin arvoinen ja keskikokoinen, eli miellytti meitä ainakin!
Kävimme gondolalla vuorella korkeuksissa ja maisema oli yhtä uskomaton kuin ne monet muutkin isoine jylhine valtavine vuorineen, vesistöineen ja vihreytenään, luoden kontrastisen näköalan joka pysäyttää hetkeksi jokaisen ihmettelemään jääkauden voimaa!
Ymmärrykseni ei ole riittävä käsittämään kuinka porukka täällä kykenee olemaan t-paidoilla ja shortseilla melkeinpä aina ja itse palelemme... vaikka olemme sieltä pohjoisen pakkasista...
Takkia ei löytynyt, ainakaan inhimilliseen hintaan, sillä täällä valmistaudutaan kesään ja kuulemma netistä paikalliset täälläkin niitä ostavat... harmittaa ettei tullut Franz Josef Glacierista sitä ostettua hyvään hintaan pienestä kylästä ja ainoasta puljusta siellä. Ehkä seuraavassa kaupungissa on parempi onni!
Tämä on ihka ensimmäinen päivä ilman tippaakaan vettä, joka on siis uskomatonta ja kuulemani mukaan irlantilainen nainen joka on asunut 9,5vuotta täällä kertoi täällä satavan hyvin harvoin, joka on harvinaista tässä maassa!
Ajaminen tässä maassa on aivan parasta. Kaikki on todella selkeätä ja "isoissa" kaupungeissakin voi mennä melko rauhassa tai ajaa tien varteen pohtimaan seuraavaa liikettä ja liikenneympyröitä on kaikkialla, jotka toimivat kuin junan vessa. Täällä liikenneympyrään mennessä laitetaan vilkku vasempaan jos käännytään heti pois, muussa tapauksessa oikealle, jotta muut tietävät sinun ajavan jostakin muusta liittymästä.
Suomeen toivoisin saman käytännön. Suomessahan ei käytetä vilkkua sinne mentäessä muuten kuin jos heti kääntyy ensimmäiseen liittymään ja vilkku laitetaan vasta poistuessa, jolloin se kerkeää ehkä kerran vilahtamaan...
Viime yönä huoneessamme olleen ranskalaisen pariskunnan yllättäen miespuolinen rugby-pelaaja kuorsasi monia erinäisiä ihmeellisiä ääniä ja huvittavinta on että nainen huoneeseen tullessa kysyi meiltä että kuorsaammeko, koska se häiritsee häntä todella paljon ja sen takia vaihtoivat huonettakin, kun joku "muu" oli kuorsannut liian lujaa... iso lol!
Täälläkin on kuninkaanportin kaltainen paikka kaupungin ulkopuolella, jossa on kaikki ja rakenteilla vielä paljon lisää. Kadut valoineen oli jo tehty pitkälle ja rakennuksia oli nousemassa vielä paljon lisää upouusien kauppojen viereen!
Keskustasta löytyy vain turistikrääsät!
Allykin sai hoidatettua vihdoinkin kulmakarvansa (alkoi jo muistuttaa hyvin luonnonläheistä vuori-"ihmistä") ja ei kyseisen paikan metsästys vaatinutkaan kuin kolme kierrosta ristiin ja rastiin pientä keskustaa ja paria ohjeistusta, jonka jälkeen kävimme kampaamosta kuntosaliin ja sieltä alakerran spaahan ja tehtävä tuli hoidettua vain puolen tunnin odottamisella! Nyt Allystä kuoriutui ihka sievä tyttö ja hänet tunnistaa planeetta maan kansalaiseksi ;)
P.S No hard feelings Ally?
Kävimme gondolalla vuorella korkeuksissa ja maisema oli yhtä uskomaton kuin ne monet muutkin isoine jylhine valtavine vuorineen, vesistöineen ja vihreytenään, luoden kontrastisen näköalan joka pysäyttää hetkeksi jokaisen ihmettelemään jääkauden voimaa!
Ymmärrykseni ei ole riittävä käsittämään kuinka porukka täällä kykenee olemaan t-paidoilla ja shortseilla melkeinpä aina ja itse palelemme... vaikka olemme sieltä pohjoisen pakkasista...
Takkia ei löytynyt, ainakaan inhimilliseen hintaan, sillä täällä valmistaudutaan kesään ja kuulemma netistä paikalliset täälläkin niitä ostavat... harmittaa ettei tullut Franz Josef Glacierista sitä ostettua hyvään hintaan pienestä kylästä ja ainoasta puljusta siellä. Ehkä seuraavassa kaupungissa on parempi onni!
Tämä on ihka ensimmäinen päivä ilman tippaakaan vettä, joka on siis uskomatonta ja kuulemani mukaan irlantilainen nainen joka on asunut 9,5vuotta täällä kertoi täällä satavan hyvin harvoin, joka on harvinaista tässä maassa!
Ajaminen tässä maassa on aivan parasta. Kaikki on todella selkeätä ja "isoissa" kaupungeissakin voi mennä melko rauhassa tai ajaa tien varteen pohtimaan seuraavaa liikettä ja liikenneympyröitä on kaikkialla, jotka toimivat kuin junan vessa. Täällä liikenneympyrään mennessä laitetaan vilkku vasempaan jos käännytään heti pois, muussa tapauksessa oikealle, jotta muut tietävät sinun ajavan jostakin muusta liittymästä.
Suomeen toivoisin saman käytännön. Suomessahan ei käytetä vilkkua sinne mentäessä muuten kuin jos heti kääntyy ensimmäiseen liittymään ja vilkku laitetaan vasta poistuessa, jolloin se kerkeää ehkä kerran vilahtamaan...
Viime yönä huoneessamme olleen ranskalaisen pariskunnan yllättäen miespuolinen rugby-pelaaja kuorsasi monia erinäisiä ihmeellisiä ääniä ja huvittavinta on että nainen huoneeseen tullessa kysyi meiltä että kuorsaammeko, koska se häiritsee häntä todella paljon ja sen takia vaihtoivat huonettakin, kun joku "muu" oli kuorsannut liian lujaa... iso lol!
Täälläkin on kuninkaanportin kaltainen paikka kaupungin ulkopuolella, jossa on kaikki ja rakenteilla vielä paljon lisää. Kadut valoineen oli jo tehty pitkälle ja rakennuksia oli nousemassa vielä paljon lisää upouusien kauppojen viereen!
Keskustasta löytyy vain turistikrääsät!
Allykin sai hoidatettua vihdoinkin kulmakarvansa (alkoi jo muistuttaa hyvin luonnonläheistä vuori-"ihmistä") ja ei kyseisen paikan metsästys vaatinutkaan kuin kolme kierrosta ristiin ja rastiin pientä keskustaa ja paria ohjeistusta, jonka jälkeen kävimme kampaamosta kuntosaliin ja sieltä alakerran spaahan ja tehtävä tuli hoidettua vain puolen tunnin odottamisella! Nyt Allystä kuoriutui ihka sievä tyttö ja hänet tunnistaa planeetta maan kansalaiseksi ;)
P.S No hard feelings Ally?
keskiviikko 5. marraskuuta 2014
Kilsoja kertyy!
Pääsimme hostelliimme Queenstowniin illan jo hämärtyessä ja onneksemme saimme ilmaisen netin, koska heidän maksupalvelu on rikki :D
Niin monenmoista asiaa päässä joita halunnut tänne kirjoittaa, mutta tietenkin niitä vaikea nyt muistaa, mutta yritetään! Kätevästi 30min aikaa tässä kirjoitella kun ensimmäistä kertaa pyykit ovat moderneissa koneissa peseytymässä!
Ensinnäkin teillä on etelä-saarella kuolleita eläimiä tolkuttomasti ja linnut yrittävät selkeästi tehdä itsemurhia seisomalla teillä ja olematta väistämättä, sekä lentävät aina auton tullessa suoraan puskurin edestä, juuri ja juuri kereten henkensä säilyttäneinä!
Maisemat ovat sanoin kuvaamattomia ja jopa kuvat eivät kykene sitä kertomaan tämä täytyy vain kokea! Uusi-Seelanti vain on paras maa planeetallamme ja ei vain näköalojen takia vaan myöskin ihmiset ovat ystävällisimpiä ikinä kaikkialla, paitsi liikenteessä he ovat mulkuimpia maan päällä!
Kävimme eilen kävelyllä Franz Josef Glacierilla ja saimme tehdä sen mukavassa sateessa, joka vaihtui vuorotellen rakeiksi, joten kuvia tuli otettua noin kaksi ja toinen niistä ison kiven alta turvassa sateelta brittiläisen lapsiperheen kanssa. Ally juoksi autollemme ja nautti siitä, kun minä kastuin litimäräksi kävellessäni takaisin perässä...
Ruokapaikat ovat vammaisia teiden varsissa, jos edes löydät sellaisen, koska ruokaa ei saa kahden jälkeen kovinkaan monesta paikasta ja niistä joista saa niin joutuu myöskin yleensä pulittamaan enempi. Kävimme nälissämme huonon aamiaisen jälkeen (muroja kiivien kera) syömässä isossa melko hulppeassa paikassa ja tilasin edes jotenkin miellyttävän ruoan. Ruokani oli avoin leipä pekonilla, heinillä ja avokadolla, sekä ranskiksia lisukkeeksi ja aiolia jossain välissä ainakin piti olla. Hinta oli 16$ eli n. 10€ ja siihen hintaan odotin crispy baconin olevan murean rapeata, mutta löysää raakaahan se oli, kuten näillä tapana tuntuu olevan. Otin paikasta herneen nenään ja jatkossa vältän tien varsissa olevia ruokaloita ja yritän syödä kunnolla kaupungeissa tai eväitä autoon...
Meillä oli yllättävän pitkä matka Franzista Queenstowniin vuoristoteiden takia, jotka mutkittelevat ja menevät ylös ja alas, ylös ja alas... Kävimme välissä myöskin Fox Glacieria kurkistamassa, joka oli majesteettisen ylpeähkö paikka, jonne pääsi hyvin lähelle autolla hiekasta tehdylle tasangolle... ennen sitä kävimme katsomassa Lake Mathesonin, josta tykkäsin mielettömästi, vaikka järvi olikin suomalaisen kaltainen subtrooppisine kasveineen, niin mount cook taustalla ja mielettömät vuorijonot, aurinko, vihreät laitumet eläimineen ja virtaavat purot, sekä kosket ovat minua! Kuvia odotellessanne voitte yrittää kuvitella tämän alppimaiseman maiseman ;)
Kilometrejä on kertynyt noin pyöerät 2000km, joten jäljellä on enään alle puolet, noin 1500km! Eli täältä Queenstownista, Te Anauhun (Milford Sound ajomatka ja risteily, jotka rankattu maan ykkös kohteeksi ja yksi top10 maailman hienoimmista ajomatkoista!) ja Te Anausta Dunediniin, josta tulee hullun pitkä yli 600km pätkä jopa mahdollisesti, joten pisin tähän saakka, mutta ei paljoa pidempi kuin Arthur's Pass... tämä on lohdutukseksi tasaisempaa tietä ja suorempaa...
Huomenna on shoppailupäivä, sillä tarvitsemme kunnon takit, joita jo katsoimmekin, mutta täältä löytyy enemmän ja halvemmalla. Itse katsoin softhelliä eli kuoritakkia suomeksi rumasti sanottuna, sillä se on niin lämmin kun kokeilin ja kestää about kaikki sääolot! Ally katsoi enempi Italiassa tyypillistä kevyttä toppatakkia, jotka ovat muodissa jatkuasti... itseäni se ei miellytä yhtään ja vaikuttaa helposti rikkoontuvalta... Takit vain ovat ikävän kalliita 100-200$ eli noin 50-130€, omani luultavasti löytyy alle 60€ tosin täältä Queenstownista!
Tulipahan värjättyä hiuksetkin kun todella halvalla oli hiusvärejä täällä halvimmasta kauppaketjusta pakn'save (nimi ei nyt ole aivan oikein, mutta noin) ja astetta vaaleammathan näistä tuli, ei tosin kovinkaan merkittävää eroa!
Se onkin pyykkien kuivumaan laittamisen aika kohta ja sitten iltapalalle syömään jotakin pientä, jotta nukkuu hyvin ranskalaisen pariskunnan vieressä, jotka ovat häämatkallaan täällä ja vaihtoivat huonetta kuorsaavan aasialaisen miehen takia ja aasialaisista puheenollen, heitä on mielettömästi täälläkin puolen planeettaamme... saksalaisten kera... yhtäkään suomalaista emme ole tosin vieläkään tavanneet tai ei ole kukaan muukaan...
Niin monenmoista asiaa päässä joita halunnut tänne kirjoittaa, mutta tietenkin niitä vaikea nyt muistaa, mutta yritetään! Kätevästi 30min aikaa tässä kirjoitella kun ensimmäistä kertaa pyykit ovat moderneissa koneissa peseytymässä!
Ensinnäkin teillä on etelä-saarella kuolleita eläimiä tolkuttomasti ja linnut yrittävät selkeästi tehdä itsemurhia seisomalla teillä ja olematta väistämättä, sekä lentävät aina auton tullessa suoraan puskurin edestä, juuri ja juuri kereten henkensä säilyttäneinä!
Maisemat ovat sanoin kuvaamattomia ja jopa kuvat eivät kykene sitä kertomaan tämä täytyy vain kokea! Uusi-Seelanti vain on paras maa planeetallamme ja ei vain näköalojen takia vaan myöskin ihmiset ovat ystävällisimpiä ikinä kaikkialla, paitsi liikenteessä he ovat mulkuimpia maan päällä!
Kävimme eilen kävelyllä Franz Josef Glacierilla ja saimme tehdä sen mukavassa sateessa, joka vaihtui vuorotellen rakeiksi, joten kuvia tuli otettua noin kaksi ja toinen niistä ison kiven alta turvassa sateelta brittiläisen lapsiperheen kanssa. Ally juoksi autollemme ja nautti siitä, kun minä kastuin litimäräksi kävellessäni takaisin perässä...
Ruokapaikat ovat vammaisia teiden varsissa, jos edes löydät sellaisen, koska ruokaa ei saa kahden jälkeen kovinkaan monesta paikasta ja niistä joista saa niin joutuu myöskin yleensä pulittamaan enempi. Kävimme nälissämme huonon aamiaisen jälkeen (muroja kiivien kera) syömässä isossa melko hulppeassa paikassa ja tilasin edes jotenkin miellyttävän ruoan. Ruokani oli avoin leipä pekonilla, heinillä ja avokadolla, sekä ranskiksia lisukkeeksi ja aiolia jossain välissä ainakin piti olla. Hinta oli 16$ eli n. 10€ ja siihen hintaan odotin crispy baconin olevan murean rapeata, mutta löysää raakaahan se oli, kuten näillä tapana tuntuu olevan. Otin paikasta herneen nenään ja jatkossa vältän tien varsissa olevia ruokaloita ja yritän syödä kunnolla kaupungeissa tai eväitä autoon...
Meillä oli yllättävän pitkä matka Franzista Queenstowniin vuoristoteiden takia, jotka mutkittelevat ja menevät ylös ja alas, ylös ja alas... Kävimme välissä myöskin Fox Glacieria kurkistamassa, joka oli majesteettisen ylpeähkö paikka, jonne pääsi hyvin lähelle autolla hiekasta tehdylle tasangolle... ennen sitä kävimme katsomassa Lake Mathesonin, josta tykkäsin mielettömästi, vaikka järvi olikin suomalaisen kaltainen subtrooppisine kasveineen, niin mount cook taustalla ja mielettömät vuorijonot, aurinko, vihreät laitumet eläimineen ja virtaavat purot, sekä kosket ovat minua! Kuvia odotellessanne voitte yrittää kuvitella tämän alppimaiseman maiseman ;)
Kilometrejä on kertynyt noin pyöerät 2000km, joten jäljellä on enään alle puolet, noin 1500km! Eli täältä Queenstownista, Te Anauhun (Milford Sound ajomatka ja risteily, jotka rankattu maan ykkös kohteeksi ja yksi top10 maailman hienoimmista ajomatkoista!) ja Te Anausta Dunediniin, josta tulee hullun pitkä yli 600km pätkä jopa mahdollisesti, joten pisin tähän saakka, mutta ei paljoa pidempi kuin Arthur's Pass... tämä on lohdutukseksi tasaisempaa tietä ja suorempaa...
Huomenna on shoppailupäivä, sillä tarvitsemme kunnon takit, joita jo katsoimmekin, mutta täältä löytyy enemmän ja halvemmalla. Itse katsoin softhelliä eli kuoritakkia suomeksi rumasti sanottuna, sillä se on niin lämmin kun kokeilin ja kestää about kaikki sääolot! Ally katsoi enempi Italiassa tyypillistä kevyttä toppatakkia, jotka ovat muodissa jatkuasti... itseäni se ei miellytä yhtään ja vaikuttaa helposti rikkoontuvalta... Takit vain ovat ikävän kalliita 100-200$ eli noin 50-130€, omani luultavasti löytyy alle 60€ tosin täältä Queenstownista!
Tulipahan värjättyä hiuksetkin kun todella halvalla oli hiusvärejä täällä halvimmasta kauppaketjusta pakn'save (nimi ei nyt ole aivan oikein, mutta noin) ja astetta vaaleammathan näistä tuli, ei tosin kovinkaan merkittävää eroa!
Se onkin pyykkien kuivumaan laittamisen aika kohta ja sitten iltapalalle syömään jotakin pientä, jotta nukkuu hyvin ranskalaisen pariskunnan vieressä, jotka ovat häämatkallaan täällä ja vaihtoivat huonetta kuorsaavan aasialaisen miehen takia ja aasialaisista puheenollen, heitä on mielettömästi täälläkin puolen planeettaamme... saksalaisten kera... yhtäkään suomalaista emme ole tosin vieläkään tavanneet tai ei ole kukaan muukaan...
maanantai 3. marraskuuta 2014
Finally internet and it's free!!!!!!! and btw unlimited!
Tässä tulee pitkä pätkä offlinessa kirjoitettuja tekstejä!
On vaikea muistaa kaikkea koska tapahtuu niin nopeasti asioita jatkuvasti! Kirjoitan nyt kuitenkin mitä mieleeni tulee. Rotoruan ohi jouduimme ajamaan koska poltimme päivänvaloa ja Taupo oli seuraava pysäkkimme, jonne mennessä nappasimme kaksi liftaripoikaa yllättäen omana äkkipikaisena toimena. Tyypit olivat ihan jees seuraa ja olipaha kokemus sekin! Netti on tässä maassa niin kivikaudella että en voi uskoa todeksi sitä edes! Netti katkesi eilen koko maasta illalla.. what century do we live in? Olemme tätä kirjoittaessa pääkaupungissa Wellingtonissa, joka on mahtava kiva tiivis suurkaupunki ja keli tänne tullessamme muuttui täydellisen aurinkoiseksi kovasta tuulesta ja kaatosateesta! Tärkeä neuvo teille kaikille jotka aiotte road tripin joskus suunnitella tähän maahan on, älkää ajako pohjois-saarta läpi kokonaan, sillä tuhlaatte aikaa ja rahaa. Neuvoni on että lennätte Aucklandiin (joka on ollut aivan joka ikisen ihmisen mielestä täysin tylsä ja turha paikka, joten älä tuhlaa aikaa siihen päivää enempää) ja Aucklandista autolla kierrätte coromandelin, taurangan, rotorua, taupo ja ajatte takaisin länttä pitkin 90 mile beachille jos miellyttää julmetun pitkä rantaviiva ja lopuksi lennätte aucklandista christchurchiin ja kierrätte etelä-saaren halutun suuntaisesti. Säästätte autossa vuokrapäiviä, bensaa, aikaa ja 350km turhaa suoraa tasankotietä, kun ette aja wellingtoniin, mutta myös lauttamaksun autosta ja ihmisistä. Menetätte tässä tosin wellingtonin, joka voi olla pettymys, koska suosittelen kuitenkin tätä kaupunkia!
Tosiaan tauposta x base hostellissa pähkäilimme yömyöhään menisimmekö seuraava aamuyön toraringio alpine crossingille ja Ally halusi mennä todella paljon ja päättikin mennä, mutta itse en, koska vaakakupissa oli nähdä kaikki värikkäät vulkaaniset puistot ja kuumat lähteet, vesiputoukset jne.. ja tärkeimpänä 20km vuoristokävely olisi omalle kunnolleni ollut itsemurha! Enkä ymmärrä miksi kaikki pitävät sitä niin mahtavana, ehk jopa uuden-seelannin hienoimpana kokemuksena, se on vain lord of the ringistä tuttu mount doom ja pelkkää kivikkoa ja hieman lunta, ehkä pilviä, tuulta ja sadetta. Kuvatkaan eivät ole mahtavia.
Ally heräsi kuitenkin tekemään hommaa ja itsekin heräsin, vaikka en menossa ollutkaan ja ilmeni että se on peruttu sää olosuhteiden takia ja sehän oli perseestä kaiken vaivan takia. Ally nukkui menetettyjä unia sisään kaikista päivistä ja minä menin tutkimaan kaikki haluamani kohteeni ja se oli mahtavaa (kuvat tulevat kotona!).
Kaikissa hostelleissa on ongelmana että sängyt narisevat jokaisesta pienimmästäkin liikkeestä ja ikkunat ovat yksikerroksisia, joten vetää ja aamuisin on sitten pää täynnä räkää.. bonuksena tällä kertaa on reissun isoin hostelli (valtava) ja tässä vieressä kuuluu kaikki nauru ja baarin metelit sisään, sekä moottoritie vieressä (moottoritiet menevät täällä kaupunkien läpi randomisti ja nopeudet vaihtelevat, sekä liikenneympyröitä ja liikennevaloja tulee yhtäkkiä eteen), joten meteliä riittää huonojen ikkunoiden takia!
Tulee jatkuvasti juotua liian vähän ja syötyä todella harvoin, tästä syystä näin luultavasti eräänä päivänä parin kilsan vuoren huipulla yksin ollessani kengurun (joita ei kuulemma ole täällä) ja olin syönyt yhden omenan ja jäätelön, joten sen täytyi olla kangastus, hallusinaatio... olen varma silti sen olleen kenguru!!
Budjetti on luultavasti jo paukkunut yli joka päivä kympillä tai parilla, joten täytyy laskea hieman kuluja ja pihistää edessä päin, tosin joissain asioissa on tullut yllättäen säästöjäkin!!
Tykkään ajaa täällä alku jännityksen jälkeen, se on taivaallista automaatilla. Nissan sunny palvelee hyvin ja päädyn kotona uudessa autossa varmasti automaattiin!!
--------------------------------
Wellington on todella mukava pääkaupunki, jossa on kuulemani mukaan vain pari sataa tuhatta ihmistä. Paljon söpöjä pieniä puutaloja rinteillä ja puolikkaita "pilvenpiirtäjiä" keskusta täynnä. Ruoka on kallista, kuten monesti muuallakin ja se ei maistu missään oikein miltään meidän mielestämme, he eivät käytä suolaatai mausteita pahemmin ja ehkä siksi täällä on paljon aasialaisia ravintoloita..
Kaupungissa tuulee aivan koko ajan ja yleensä valtavasti, koska kaksi suurta valtamerta yhdistyvät pohjois- ja etelä--saaren väliseen kuiluun jossa wellington sijaitsee, eli paineen vaihtelu ilmamassoille on kovaa, vielä kun lisätään vuoristot niin meillä on oma mini-ilmastomme!
Tänään aamulla kellon ollessa nyt puoli seitsemän ja minun istuessani hostellin huoneiden ulkopuolella, käytävän lattialla kirjoittamassa tätä, odotan kaverini ja muiden huoneessa olijoiden heräämistä, jotta voimme alkaa tekemään lähtöä lautallemme kohti pictonia ja etelä-saarta!!!
Ensimmäinen viikkomme on jo takana päin ja ihanassa uudessa-seelannisa vielä kaksi viikkoa jäljellä, kunnes kohti hawaiita ja vancouveria kanadaan!!! Hawaiilla olisi siellä olleen ystäväni mukaan big islandilla alkanut laava virtaamaan taas aktiivisemmin ja sekös on hyvä uutinen minulle! :) Hoping to see it live!
Budjettia tuli laskeskeltua eilen illalla paperille nopeasti ja ympäripyöreästi ja vaikuttaisi rahat riittävän, vaikkakin "tuhlailtua" on tullut, varsinkin ruokaan melko paljon ja silti tullut syötyä huonosti, paitsi wellingtonissa!
Kävimme suklaakahvilassa ja tuli syötyä suklaapirtelö, suklaajuustokakku kera jäätelöpallon, jonka mukana oli reilusti suklaakastiketta ja jotain suklaamurua paljon, sekä juoman mukana saa valita tietenkin konvehdin, joka on muutes laukussani ja tajusin sen juuri NYT :D Ally toivoi sen sulavan, jotta opin olla laittamatta sitä laukkuuni ;P
Nyt kamat kassiin ja porukka hereille jos ei ollut!
---------------------------
Kaikoura on aivan mahtava paikka nauttia vuorista, vedestä ja lämmöstä. Lämpö tuli aivan vuoren takaa. Kylmä sää muuttui paahtavaksi minuuteissa, joka on ihan normaalia täällä...
Lauttamatka oli todella väsynyttä, koska aikaisin aamulla oli lähtö ja joka puolella nukuttii missä sattuu, mutta maisemat olivat taivaallisen kauniita!
On vaikea muistaa kaikkea koska tapahtuu niin nopeasti asioita jatkuvasti! Kirjoitan nyt kuitenkin mitä mieleeni tulee. Rotoruan ohi jouduimme ajamaan koska poltimme päivänvaloa ja Taupo oli seuraava pysäkkimme, jonne mennessä nappasimme kaksi liftaripoikaa yllättäen omana äkkipikaisena toimena. Tyypit olivat ihan jees seuraa ja olipaha kokemus sekin! Netti on tässä maassa niin kivikaudella että en voi uskoa todeksi sitä edes! Netti katkesi eilen koko maasta illalla.. what century do we live in? Olemme tätä kirjoittaessa pääkaupungissa Wellingtonissa, joka on mahtava kiva tiivis suurkaupunki ja keli tänne tullessamme muuttui täydellisen aurinkoiseksi kovasta tuulesta ja kaatosateesta! Tärkeä neuvo teille kaikille jotka aiotte road tripin joskus suunnitella tähän maahan on, älkää ajako pohjois-saarta läpi kokonaan, sillä tuhlaatte aikaa ja rahaa. Neuvoni on että lennätte Aucklandiin (joka on ollut aivan joka ikisen ihmisen mielestä täysin tylsä ja turha paikka, joten älä tuhlaa aikaa siihen päivää enempää) ja Aucklandista autolla kierrätte coromandelin, taurangan, rotorua, taupo ja ajatte takaisin länttä pitkin 90 mile beachille jos miellyttää julmetun pitkä rantaviiva ja lopuksi lennätte aucklandista christchurchiin ja kierrätte etelä-saaren halutun suuntaisesti. Säästätte autossa vuokrapäiviä, bensaa, aikaa ja 350km turhaa suoraa tasankotietä, kun ette aja wellingtoniin, mutta myös lauttamaksun autosta ja ihmisistä. Menetätte tässä tosin wellingtonin, joka voi olla pettymys, koska suosittelen kuitenkin tätä kaupunkia!
Tosiaan tauposta x base hostellissa pähkäilimme yömyöhään menisimmekö seuraava aamuyön toraringio alpine crossingille ja Ally halusi mennä todella paljon ja päättikin mennä, mutta itse en, koska vaakakupissa oli nähdä kaikki värikkäät vulkaaniset puistot ja kuumat lähteet, vesiputoukset jne.. ja tärkeimpänä 20km vuoristokävely olisi omalle kunnolleni ollut itsemurha! Enkä ymmärrä miksi kaikki pitävät sitä niin mahtavana, ehk jopa uuden-seelannin hienoimpana kokemuksena, se on vain lord of the ringistä tuttu mount doom ja pelkkää kivikkoa ja hieman lunta, ehkä pilviä, tuulta ja sadetta. Kuvatkaan eivät ole mahtavia.
Ally heräsi kuitenkin tekemään hommaa ja itsekin heräsin, vaikka en menossa ollutkaan ja ilmeni että se on peruttu sää olosuhteiden takia ja sehän oli perseestä kaiken vaivan takia. Ally nukkui menetettyjä unia sisään kaikista päivistä ja minä menin tutkimaan kaikki haluamani kohteeni ja se oli mahtavaa (kuvat tulevat kotona!).
Kaikissa hostelleissa on ongelmana että sängyt narisevat jokaisesta pienimmästäkin liikkeestä ja ikkunat ovat yksikerroksisia, joten vetää ja aamuisin on sitten pää täynnä räkää.. bonuksena tällä kertaa on reissun isoin hostelli (valtava) ja tässä vieressä kuuluu kaikki nauru ja baarin metelit sisään, sekä moottoritie vieressä (moottoritiet menevät täällä kaupunkien läpi randomisti ja nopeudet vaihtelevat, sekä liikenneympyröitä ja liikennevaloja tulee yhtäkkiä eteen), joten meteliä riittää huonojen ikkunoiden takia!
Tulee jatkuvasti juotua liian vähän ja syötyä todella harvoin, tästä syystä näin luultavasti eräänä päivänä parin kilsan vuoren huipulla yksin ollessani kengurun (joita ei kuulemma ole täällä) ja olin syönyt yhden omenan ja jäätelön, joten sen täytyi olla kangastus, hallusinaatio... olen varma silti sen olleen kenguru!!
Budjetti on luultavasti jo paukkunut yli joka päivä kympillä tai parilla, joten täytyy laskea hieman kuluja ja pihistää edessä päin, tosin joissain asioissa on tullut yllättäen säästöjäkin!!
Tykkään ajaa täällä alku jännityksen jälkeen, se on taivaallista automaatilla. Nissan sunny palvelee hyvin ja päädyn kotona uudessa autossa varmasti automaattiin!!
--------------------------------
Wellington on todella mukava pääkaupunki, jossa on kuulemani mukaan vain pari sataa tuhatta ihmistä. Paljon söpöjä pieniä puutaloja rinteillä ja puolikkaita "pilvenpiirtäjiä" keskusta täynnä. Ruoka on kallista, kuten monesti muuallakin ja se ei maistu missään oikein miltään meidän mielestämme, he eivät käytä suolaatai mausteita pahemmin ja ehkä siksi täällä on paljon aasialaisia ravintoloita..
Kaupungissa tuulee aivan koko ajan ja yleensä valtavasti, koska kaksi suurta valtamerta yhdistyvät pohjois- ja etelä--saaren väliseen kuiluun jossa wellington sijaitsee, eli paineen vaihtelu ilmamassoille on kovaa, vielä kun lisätään vuoristot niin meillä on oma mini-ilmastomme!
Tänään aamulla kellon ollessa nyt puoli seitsemän ja minun istuessani hostellin huoneiden ulkopuolella, käytävän lattialla kirjoittamassa tätä, odotan kaverini ja muiden huoneessa olijoiden heräämistä, jotta voimme alkaa tekemään lähtöä lautallemme kohti pictonia ja etelä-saarta!!!
Ensimmäinen viikkomme on jo takana päin ja ihanassa uudessa-seelannisa vielä kaksi viikkoa jäljellä, kunnes kohti hawaiita ja vancouveria kanadaan!!! Hawaiilla olisi siellä olleen ystäväni mukaan big islandilla alkanut laava virtaamaan taas aktiivisemmin ja sekös on hyvä uutinen minulle! :) Hoping to see it live!
Budjettia tuli laskeskeltua eilen illalla paperille nopeasti ja ympäripyöreästi ja vaikuttaisi rahat riittävän, vaikkakin "tuhlailtua" on tullut, varsinkin ruokaan melko paljon ja silti tullut syötyä huonosti, paitsi wellingtonissa!
Kävimme suklaakahvilassa ja tuli syötyä suklaapirtelö, suklaajuustokakku kera jäätelöpallon, jonka mukana oli reilusti suklaakastiketta ja jotain suklaamurua paljon, sekä juoman mukana saa valita tietenkin konvehdin, joka on muutes laukussani ja tajusin sen juuri NYT :D Ally toivoi sen sulavan, jotta opin olla laittamatta sitä laukkuuni ;P
Nyt kamat kassiin ja porukka hereille jos ei ollut!
---------------------------
Kaikoura on aivan mahtava paikka nauttia vuorista, vedestä ja lämmöstä. Lämpö tuli aivan vuoren takaa. Kylmä sää muuttui paahtavaksi minuuteissa, joka on ihan normaalia täällä...
Lauttamatka oli todella väsynyttä, koska aikaisin aamulla oli lähtö ja joka puolella nukuttii missä sattuu, mutta maisemat olivat taivaallisen kauniita!
Lähtö Franz Josief Glacierille jatkuu tästä ja matkaa on 535km ja kestoa 6h 30min, joten murua rinnan alle ja menoksi! Tämän jälkeen on vielä 2000km reissua jäljellä, josta yhtenä ajona vielä 750km...
------------------------------
Koko päivä vierähti tänne glacierille ajaessa, mutta maisemat olivat sen väärtejä!! Huh mitä vuoristoteitä! Arthur's pass on ehdoton ajoreitti etelä-saarella! Vinkkinä myös että täällä ei saa ruokaa klo kahden jälkeen oikein mistään teiden varsilla... onneksi löytyi eräs todella hienosti uusittu vanha kultaryntäyksen jälkeisestä kaupungissa olevasta ravintolasta maittavin ruoka päiviin! Netti löytyy vihdoin ilmaisena ja hyvänä parhaimmassa hostelliketjussa ikinä (chateau franz backpackers and motel), saimme vieläpä paremman huoneen omalla keittiöllä ja vessalla/suihkulla, sekä vain yksi tyttö lisäksemme tässä 6hengen huoneessa!
Radio ei kuulu tai pätkii joka paikassa, paitsi kaupungeissa ja katoaa tosta noin kun liikut metrin ja sitten uutta asemaa etsimään... jos löytyy mitään..
jopa puhelinsignaali voi puuttua paikoitellen!
Ajaessamme tänne vuoristotietä ilman siglaania, saimme rae-/lumimyräkän yllättäen vesisateesta ja tuulesta, jonka seurauksena ajoimme talvisen kotoista valkoista tietä pitkin! Kilometrien paukkuessa muuttui tie taas märäksi vesisateesta ja lopuksi aurinko tuli lämmittämään suorituksen jälkeisiä fiiliksiä!
Pätkä tekstiä ja huomenna vuorossa kiipeilyä jäätiköille ja kuumiin altaisiin sen jälkeen! :) Lupasivat hyvää säätäkin huomiselle!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)