Ollaan nyt Lake Tekapolla kolmatta päivää ja huomenna lähtö Akaroaan, jossa kaksi yötä ja maailman harvinaisimpien ja pienimpien delfiinien kanssa uimista luvassa siellä!
Tapasimme Allyn kanssa kaksi todella mukavaa tyttöä, jotka ovat samassa huoneessa kanssamme ja olemme nähneet milky wayn, tai ainakin puolet siitä, sillä oli yöllä melkein pakkasta ja tuuli, niin emme jääneet odottamaan sen nousemista. Tänään menemme hot poolseille, luonnon kuumille lähteille kylpemään tähän lähelle vuorille! Näitä paikkoja löytyy vulkaanisen toiminnan takia paljon uudesta-seelannista! Maksavat noin 15€ ja samalla pääsemme jonkinmoiseen saunaankin :)
Dunedin osoittautuikin "suurkapuungiksi" tämän maan mittakaavalla, mutta ei siellä ole mitään kenenkään mukaaan, joten yksi yö riitti paikan näkemiseen mainiosti! Te Anausta mukaan ottamamme Peter (Pipi) saksasta oli mukavaa seuraa sen 9h ajon ja tuli vielä Dunedinissäkin samaan hostelliin kanssamme.
Lake Pukaki ja Lake Tekapo ovat uskomattoman kauniita turkoosin kaltaisen värisiä, mutta väri muuttuu valaistuksesta riippuen ja pukaki on kauniimpi ja todella ihmeellisen värinen. Värillä on jotain tekemistä käsittääkseni tämän maan suurimman Mount Cookin rinteiltä alas valuvalla, tai vyöryvällä lumella joka sitten sulaa järveen ja vulkaanistakin toimintaa on, joten sekin vaikuttanee jollain muotoa.. mutta perus alppimaisemat saavat myös taivaankannen avulla heijastettua valoa kauniisti järven pintaan!
Ei ole jäljellä enään oikein mitään tässä maassa mitä ei oltaisi nähty. Muutama paikka jäi näkemättä, mutta hyvin ollaan koluttu maata läpi, eri vuodenaikaan kaikki on kyllä tietenkin erilaista ja olisi kiva nähdä maa kesällä (joulu-helmikuussa), koska nyt on kevät käytännössä menossa tai kesän alku...
McKenzie on toinen tytöistä jonka tapasimme ja hän on amerikasta. Meillä on hullun paljon yhteistä, mm. valokuvaus tulevaisuudessa työnämme, värit, musiikki, ruokakin osittain ja Allyn kanssa heillä on tavallaan ristiin myös hienosti yhteistä se että Ally on kotoisin Italiasta ja puhuu italiaa, mutta muutti pienenä Suomeen ja teki vuoden vaihto-oppilas jutun jenkeissä. McKenzie taas on jenkeistä ja asunut Italiassa, koska hänen vanhempansa tekevät siellä töitä...
Trippimittarimme sanoi eilen 3500km, joten matkaamme on ilmeisesti kertymässä n. 500km ylimääräistä, tai noh siihen olin laskenut mahdollisuuden eksymisillä sun muuta, joten aika oikein pitää paikkansa :)
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
lauantai 8. marraskuuta 2014
Sattuu ja tapahtuu
Sattunut ja tapahtunut taas niin paljon ettei uskoisi kyseessä olevan vain pari vuorokautta, mm poliisiasema ;)
Aloitan kuitenkin nyt siitä että Milford Sound ei mielestäni kuuluisi olla numero yksi, sillä Arthur's Pass tai Coromandel ovat mielestäni ennen sitä. Suosittelisin silti jokaiselle silti käymistä Milford Soundissa, sillä ajomatka on kuitenkin upea ja perillä odottaa mahtipontiset maisemat, joista saa nauttia ilmaiseksi. Tästä sitten päästäänkin siihen että risteily ei ole pahan hintainen sinäänsä (n.70NZD), mutta jos rahaa haluat säästää, niin sen voi skipata, näet rannalta parhaimmat palat kuitenkin kun vähän kävelet!
Queenstownista tänne Te Anauun ajettaessa oli mitä uskomattomimmat maisemat myös ja niistä häkeltyneenä lähdinkin eräästä pysähdys näköalatasanteelta ajamaan suomalaisitain oikealle... kaistalle... kohti vastaantulevia autoja, jotka vain väläyttivät valoja ja hymyilivät leveästi (mahtaa olla arkipäivää paikallisille :D). Sivuun pysättämisen jälkeen matka jatkuikin normaalisti!
Queenstownin hostellissa oli yöllinen episodi ranskalaisen naisen kanssa. Ally tiputti lompakkonsa, jossa iphone sisällä ja se tipahti ranskalaisen naisen sänkyyn. Ally ei nähnyt sitä, joten herätti hetimmiten minut ja heräsin kesken jonkin unen ja adrenaliini lähti virtaamaan ja olin jo valmis nyrkkitappeluun kun en tiennyt mistä oli kyse.. mutta Ally tarvitsi taskulamppuani, jotta ei herättäisi kaikkia huoneessa olijoita. Ally etsi lompakkoaan, mutta ei löytänyt, sitten kokeilin soittaa lompakossa olevaan puhelimeen, mutta se olikin yllättäen päältä... tässä vaiheessa alkoikin hermot kiristyä, sillä ei se voinut vain hävitä. Noh, neuvon Allya herättämään ranskis naisen ja kappas kummaa lompakko maagisesti "löytyykin" sängyn alta... näin kuinka nainen tipautti sen patjaa nostettaessa, koska olin yläsängyssä vastakkaisella puolella.. nainen oli sammuttanut jopa puhelimesta virrat, sillä lompakon tippuessa oli Ally kuullut tutun vetoketjun äänen ja valon hetken, luultavasti puhelimesta.
Tilaisuus tekee siis varkaan, luuli varmaan Allyn vain nukkuvan ja pääsevän pälkähästä... noh seuraavana aamuna ilman kunnollista todistetta yrityksestä varastaa, olemme varuillamme vähillä yöunillamme ja kuuntelemme kun nainen selittää että hänkin olisi paniikissa jos lompakko puhelimineen katoaisi... ja sitten he lähtevät ja luulemme sen olleen siinä. Pakatessamme ja lähtiessämme huomaammekin kuitenkin Allyn merkki aurinkolasien puuttuvan ja etsimme autosta ja pengomme kaikki paikat kirjaimellisesti, mutta aavistuksemme alusta saakka oli ranskalaiseen naiseen kohdistuva negatiivinen epäilys! Ei auta kuin syömme rauhassa aamiaisen ja tähtäämme poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen! Kätevästi tuli hoidettua ja samalla monta ihmistä kävi kyselemässä kadonneita passeja sun muut j näimme pitkän listan varastettuja tai kadonneita tavaraoita.. varovaisuutta täytyy siis olla!!!
Että sellaisia kokemuksia tällä erää.. vakuutus korvannee täysipäiväisesti, mutta ärsytys jäi käteen silti!
Seuraavaksi Dunedin edessä pisimmän ajomatkan päässä, noin 7-8h ajomatka sisältää 600-700km, riippuen reittivalinnoistamme, joita harvinaisesti on muutamia... huomenna on sunnuntai, joka tarkoittaa kuulemamme mukaan sitä että mikään ei ole auki missään, huoltoasemia lukuunottamatta...
Te Anau on todella pieni söpö kyläkaupunki, jossa on tasan yksi turistimyymälä katu, johon Milford Soundin bussit tuovat shoppailemaan ja syömään!
Syömisestä puheen ollen, söimme mahtavassa italialaisessa ravintolassa molempina päivinämme täällä ja otin bomba pizzan myös molempina kertoina, sillä se oli yksi parhaimpia pizzoja aikoihin! Hintava paikka tosin, mutta sen arvoinen kivoine tarjoilijoineen!
Vihdoinkin ruoka maistu joltain! ;)
Ja nyt otamme aamiaisella kyytiin yhden miehen saksasta, joka menossa samaan paikkaan!
Aiemmin olimme ottamassa yhden tänne tultaessa, tien varressa hän oli jo nostamassa laukkujaan kun Ally sanoi että ei me voida ja sitten kaasutinkin pois ja näin takapeilistä kuinka hän pettyi. Myöhemmin olimme pysähtyneet ja näimme hänet pakun kyydissä, jossa hän hymyili ja kuski tööttäsi meille :D
Aloitan kuitenkin nyt siitä että Milford Sound ei mielestäni kuuluisi olla numero yksi, sillä Arthur's Pass tai Coromandel ovat mielestäni ennen sitä. Suosittelisin silti jokaiselle silti käymistä Milford Soundissa, sillä ajomatka on kuitenkin upea ja perillä odottaa mahtipontiset maisemat, joista saa nauttia ilmaiseksi. Tästä sitten päästäänkin siihen että risteily ei ole pahan hintainen sinäänsä (n.70NZD), mutta jos rahaa haluat säästää, niin sen voi skipata, näet rannalta parhaimmat palat kuitenkin kun vähän kävelet!
Queenstownista tänne Te Anauun ajettaessa oli mitä uskomattomimmat maisemat myös ja niistä häkeltyneenä lähdinkin eräästä pysähdys näköalatasanteelta ajamaan suomalaisitain oikealle... kaistalle... kohti vastaantulevia autoja, jotka vain väläyttivät valoja ja hymyilivät leveästi (mahtaa olla arkipäivää paikallisille :D). Sivuun pysättämisen jälkeen matka jatkuikin normaalisti!
Queenstownin hostellissa oli yöllinen episodi ranskalaisen naisen kanssa. Ally tiputti lompakkonsa, jossa iphone sisällä ja se tipahti ranskalaisen naisen sänkyyn. Ally ei nähnyt sitä, joten herätti hetimmiten minut ja heräsin kesken jonkin unen ja adrenaliini lähti virtaamaan ja olin jo valmis nyrkkitappeluun kun en tiennyt mistä oli kyse.. mutta Ally tarvitsi taskulamppuani, jotta ei herättäisi kaikkia huoneessa olijoita. Ally etsi lompakkoaan, mutta ei löytänyt, sitten kokeilin soittaa lompakossa olevaan puhelimeen, mutta se olikin yllättäen päältä... tässä vaiheessa alkoikin hermot kiristyä, sillä ei se voinut vain hävitä. Noh, neuvon Allya herättämään ranskis naisen ja kappas kummaa lompakko maagisesti "löytyykin" sängyn alta... näin kuinka nainen tipautti sen patjaa nostettaessa, koska olin yläsängyssä vastakkaisella puolella.. nainen oli sammuttanut jopa puhelimesta virrat, sillä lompakon tippuessa oli Ally kuullut tutun vetoketjun äänen ja valon hetken, luultavasti puhelimesta.
Tilaisuus tekee siis varkaan, luuli varmaan Allyn vain nukkuvan ja pääsevän pälkähästä... noh seuraavana aamuna ilman kunnollista todistetta yrityksestä varastaa, olemme varuillamme vähillä yöunillamme ja kuuntelemme kun nainen selittää että hänkin olisi paniikissa jos lompakko puhelimineen katoaisi... ja sitten he lähtevät ja luulemme sen olleen siinä. Pakatessamme ja lähtiessämme huomaammekin kuitenkin Allyn merkki aurinkolasien puuttuvan ja etsimme autosta ja pengomme kaikki paikat kirjaimellisesti, mutta aavistuksemme alusta saakka oli ranskalaiseen naiseen kohdistuva negatiivinen epäilys! Ei auta kuin syömme rauhassa aamiaisen ja tähtäämme poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen! Kätevästi tuli hoidettua ja samalla monta ihmistä kävi kyselemässä kadonneita passeja sun muut j näimme pitkän listan varastettuja tai kadonneita tavaraoita.. varovaisuutta täytyy siis olla!!!
Että sellaisia kokemuksia tällä erää.. vakuutus korvannee täysipäiväisesti, mutta ärsytys jäi käteen silti!
Seuraavaksi Dunedin edessä pisimmän ajomatkan päässä, noin 7-8h ajomatka sisältää 600-700km, riippuen reittivalinnoistamme, joita harvinaisesti on muutamia... huomenna on sunnuntai, joka tarkoittaa kuulemamme mukaan sitä että mikään ei ole auki missään, huoltoasemia lukuunottamatta...
Te Anau on todella pieni söpö kyläkaupunki, jossa on tasan yksi turistimyymälä katu, johon Milford Soundin bussit tuovat shoppailemaan ja syömään!
Syömisestä puheen ollen, söimme mahtavassa italialaisessa ravintolassa molempina päivinämme täällä ja otin bomba pizzan myös molempina kertoina, sillä se oli yksi parhaimpia pizzoja aikoihin! Hintava paikka tosin, mutta sen arvoinen kivoine tarjoilijoineen!
Vihdoinkin ruoka maistu joltain! ;)
Ja nyt otamme aamiaisella kyytiin yhden miehen saksasta, joka menossa samaan paikkaan!
Aiemmin olimme ottamassa yhden tänne tultaessa, tien varressa hän oli jo nostamassa laukkujaan kun Ally sanoi että ei me voida ja sitten kaasutinkin pois ja näin takapeilistä kuinka hän pettyi. Myöhemmin olimme pysähtyneet ja näimme hänet pakun kyydissä, jossa hän hymyili ja kuski tööttäsi meille :D
torstai 6. marraskuuta 2014
Viimeistä iltaa Queenstownissa
Aurinko on matkalla kohti kotia ja pimeys laskeutui yllemme hetki sitten ja napaan on vedetty harvinaisesti kolme ruokaa tasaisin väliajoin, wow! Kaupunkina Queenstown on ehdottomasti pidemmänkin visiitin arvoinen ja keskikokoinen, eli miellytti meitä ainakin!
Kävimme gondolalla vuorella korkeuksissa ja maisema oli yhtä uskomaton kuin ne monet muutkin isoine jylhine valtavine vuorineen, vesistöineen ja vihreytenään, luoden kontrastisen näköalan joka pysäyttää hetkeksi jokaisen ihmettelemään jääkauden voimaa!
Ymmärrykseni ei ole riittävä käsittämään kuinka porukka täällä kykenee olemaan t-paidoilla ja shortseilla melkeinpä aina ja itse palelemme... vaikka olemme sieltä pohjoisen pakkasista...
Takkia ei löytynyt, ainakaan inhimilliseen hintaan, sillä täällä valmistaudutaan kesään ja kuulemma netistä paikalliset täälläkin niitä ostavat... harmittaa ettei tullut Franz Josef Glacierista sitä ostettua hyvään hintaan pienestä kylästä ja ainoasta puljusta siellä. Ehkä seuraavassa kaupungissa on parempi onni!
Tämä on ihka ensimmäinen päivä ilman tippaakaan vettä, joka on siis uskomatonta ja kuulemani mukaan irlantilainen nainen joka on asunut 9,5vuotta täällä kertoi täällä satavan hyvin harvoin, joka on harvinaista tässä maassa!
Ajaminen tässä maassa on aivan parasta. Kaikki on todella selkeätä ja "isoissa" kaupungeissakin voi mennä melko rauhassa tai ajaa tien varteen pohtimaan seuraavaa liikettä ja liikenneympyröitä on kaikkialla, jotka toimivat kuin junan vessa. Täällä liikenneympyrään mennessä laitetaan vilkku vasempaan jos käännytään heti pois, muussa tapauksessa oikealle, jotta muut tietävät sinun ajavan jostakin muusta liittymästä.
Suomeen toivoisin saman käytännön. Suomessahan ei käytetä vilkkua sinne mentäessä muuten kuin jos heti kääntyy ensimmäiseen liittymään ja vilkku laitetaan vasta poistuessa, jolloin se kerkeää ehkä kerran vilahtamaan...
Viime yönä huoneessamme olleen ranskalaisen pariskunnan yllättäen miespuolinen rugby-pelaaja kuorsasi monia erinäisiä ihmeellisiä ääniä ja huvittavinta on että nainen huoneeseen tullessa kysyi meiltä että kuorsaammeko, koska se häiritsee häntä todella paljon ja sen takia vaihtoivat huonettakin, kun joku "muu" oli kuorsannut liian lujaa... iso lol!
Täälläkin on kuninkaanportin kaltainen paikka kaupungin ulkopuolella, jossa on kaikki ja rakenteilla vielä paljon lisää. Kadut valoineen oli jo tehty pitkälle ja rakennuksia oli nousemassa vielä paljon lisää upouusien kauppojen viereen!
Keskustasta löytyy vain turistikrääsät!
Allykin sai hoidatettua vihdoinkin kulmakarvansa (alkoi jo muistuttaa hyvin luonnonläheistä vuori-"ihmistä") ja ei kyseisen paikan metsästys vaatinutkaan kuin kolme kierrosta ristiin ja rastiin pientä keskustaa ja paria ohjeistusta, jonka jälkeen kävimme kampaamosta kuntosaliin ja sieltä alakerran spaahan ja tehtävä tuli hoidettua vain puolen tunnin odottamisella! Nyt Allystä kuoriutui ihka sievä tyttö ja hänet tunnistaa planeetta maan kansalaiseksi ;)
P.S No hard feelings Ally?
Kävimme gondolalla vuorella korkeuksissa ja maisema oli yhtä uskomaton kuin ne monet muutkin isoine jylhine valtavine vuorineen, vesistöineen ja vihreytenään, luoden kontrastisen näköalan joka pysäyttää hetkeksi jokaisen ihmettelemään jääkauden voimaa!
Ymmärrykseni ei ole riittävä käsittämään kuinka porukka täällä kykenee olemaan t-paidoilla ja shortseilla melkeinpä aina ja itse palelemme... vaikka olemme sieltä pohjoisen pakkasista...
Takkia ei löytynyt, ainakaan inhimilliseen hintaan, sillä täällä valmistaudutaan kesään ja kuulemma netistä paikalliset täälläkin niitä ostavat... harmittaa ettei tullut Franz Josef Glacierista sitä ostettua hyvään hintaan pienestä kylästä ja ainoasta puljusta siellä. Ehkä seuraavassa kaupungissa on parempi onni!
Tämä on ihka ensimmäinen päivä ilman tippaakaan vettä, joka on siis uskomatonta ja kuulemani mukaan irlantilainen nainen joka on asunut 9,5vuotta täällä kertoi täällä satavan hyvin harvoin, joka on harvinaista tässä maassa!
Ajaminen tässä maassa on aivan parasta. Kaikki on todella selkeätä ja "isoissa" kaupungeissakin voi mennä melko rauhassa tai ajaa tien varteen pohtimaan seuraavaa liikettä ja liikenneympyröitä on kaikkialla, jotka toimivat kuin junan vessa. Täällä liikenneympyrään mennessä laitetaan vilkku vasempaan jos käännytään heti pois, muussa tapauksessa oikealle, jotta muut tietävät sinun ajavan jostakin muusta liittymästä.
Suomeen toivoisin saman käytännön. Suomessahan ei käytetä vilkkua sinne mentäessä muuten kuin jos heti kääntyy ensimmäiseen liittymään ja vilkku laitetaan vasta poistuessa, jolloin se kerkeää ehkä kerran vilahtamaan...
Viime yönä huoneessamme olleen ranskalaisen pariskunnan yllättäen miespuolinen rugby-pelaaja kuorsasi monia erinäisiä ihmeellisiä ääniä ja huvittavinta on että nainen huoneeseen tullessa kysyi meiltä että kuorsaammeko, koska se häiritsee häntä todella paljon ja sen takia vaihtoivat huonettakin, kun joku "muu" oli kuorsannut liian lujaa... iso lol!
Täälläkin on kuninkaanportin kaltainen paikka kaupungin ulkopuolella, jossa on kaikki ja rakenteilla vielä paljon lisää. Kadut valoineen oli jo tehty pitkälle ja rakennuksia oli nousemassa vielä paljon lisää upouusien kauppojen viereen!
Keskustasta löytyy vain turistikrääsät!
Allykin sai hoidatettua vihdoinkin kulmakarvansa (alkoi jo muistuttaa hyvin luonnonläheistä vuori-"ihmistä") ja ei kyseisen paikan metsästys vaatinutkaan kuin kolme kierrosta ristiin ja rastiin pientä keskustaa ja paria ohjeistusta, jonka jälkeen kävimme kampaamosta kuntosaliin ja sieltä alakerran spaahan ja tehtävä tuli hoidettua vain puolen tunnin odottamisella! Nyt Allystä kuoriutui ihka sievä tyttö ja hänet tunnistaa planeetta maan kansalaiseksi ;)
P.S No hard feelings Ally?
keskiviikko 5. marraskuuta 2014
Kilsoja kertyy!
Pääsimme hostelliimme Queenstowniin illan jo hämärtyessä ja onneksemme saimme ilmaisen netin, koska heidän maksupalvelu on rikki :D
Niin monenmoista asiaa päässä joita halunnut tänne kirjoittaa, mutta tietenkin niitä vaikea nyt muistaa, mutta yritetään! Kätevästi 30min aikaa tässä kirjoitella kun ensimmäistä kertaa pyykit ovat moderneissa koneissa peseytymässä!
Ensinnäkin teillä on etelä-saarella kuolleita eläimiä tolkuttomasti ja linnut yrittävät selkeästi tehdä itsemurhia seisomalla teillä ja olematta väistämättä, sekä lentävät aina auton tullessa suoraan puskurin edestä, juuri ja juuri kereten henkensä säilyttäneinä!
Maisemat ovat sanoin kuvaamattomia ja jopa kuvat eivät kykene sitä kertomaan tämä täytyy vain kokea! Uusi-Seelanti vain on paras maa planeetallamme ja ei vain näköalojen takia vaan myöskin ihmiset ovat ystävällisimpiä ikinä kaikkialla, paitsi liikenteessä he ovat mulkuimpia maan päällä!
Kävimme eilen kävelyllä Franz Josef Glacierilla ja saimme tehdä sen mukavassa sateessa, joka vaihtui vuorotellen rakeiksi, joten kuvia tuli otettua noin kaksi ja toinen niistä ison kiven alta turvassa sateelta brittiläisen lapsiperheen kanssa. Ally juoksi autollemme ja nautti siitä, kun minä kastuin litimäräksi kävellessäni takaisin perässä...
Ruokapaikat ovat vammaisia teiden varsissa, jos edes löydät sellaisen, koska ruokaa ei saa kahden jälkeen kovinkaan monesta paikasta ja niistä joista saa niin joutuu myöskin yleensä pulittamaan enempi. Kävimme nälissämme huonon aamiaisen jälkeen (muroja kiivien kera) syömässä isossa melko hulppeassa paikassa ja tilasin edes jotenkin miellyttävän ruoan. Ruokani oli avoin leipä pekonilla, heinillä ja avokadolla, sekä ranskiksia lisukkeeksi ja aiolia jossain välissä ainakin piti olla. Hinta oli 16$ eli n. 10€ ja siihen hintaan odotin crispy baconin olevan murean rapeata, mutta löysää raakaahan se oli, kuten näillä tapana tuntuu olevan. Otin paikasta herneen nenään ja jatkossa vältän tien varsissa olevia ruokaloita ja yritän syödä kunnolla kaupungeissa tai eväitä autoon...
Meillä oli yllättävän pitkä matka Franzista Queenstowniin vuoristoteiden takia, jotka mutkittelevat ja menevät ylös ja alas, ylös ja alas... Kävimme välissä myöskin Fox Glacieria kurkistamassa, joka oli majesteettisen ylpeähkö paikka, jonne pääsi hyvin lähelle autolla hiekasta tehdylle tasangolle... ennen sitä kävimme katsomassa Lake Mathesonin, josta tykkäsin mielettömästi, vaikka järvi olikin suomalaisen kaltainen subtrooppisine kasveineen, niin mount cook taustalla ja mielettömät vuorijonot, aurinko, vihreät laitumet eläimineen ja virtaavat purot, sekä kosket ovat minua! Kuvia odotellessanne voitte yrittää kuvitella tämän alppimaiseman maiseman ;)
Kilometrejä on kertynyt noin pyöerät 2000km, joten jäljellä on enään alle puolet, noin 1500km! Eli täältä Queenstownista, Te Anauhun (Milford Sound ajomatka ja risteily, jotka rankattu maan ykkös kohteeksi ja yksi top10 maailman hienoimmista ajomatkoista!) ja Te Anausta Dunediniin, josta tulee hullun pitkä yli 600km pätkä jopa mahdollisesti, joten pisin tähän saakka, mutta ei paljoa pidempi kuin Arthur's Pass... tämä on lohdutukseksi tasaisempaa tietä ja suorempaa...
Huomenna on shoppailupäivä, sillä tarvitsemme kunnon takit, joita jo katsoimmekin, mutta täältä löytyy enemmän ja halvemmalla. Itse katsoin softhelliä eli kuoritakkia suomeksi rumasti sanottuna, sillä se on niin lämmin kun kokeilin ja kestää about kaikki sääolot! Ally katsoi enempi Italiassa tyypillistä kevyttä toppatakkia, jotka ovat muodissa jatkuasti... itseäni se ei miellytä yhtään ja vaikuttaa helposti rikkoontuvalta... Takit vain ovat ikävän kalliita 100-200$ eli noin 50-130€, omani luultavasti löytyy alle 60€ tosin täältä Queenstownista!
Tulipahan värjättyä hiuksetkin kun todella halvalla oli hiusvärejä täällä halvimmasta kauppaketjusta pakn'save (nimi ei nyt ole aivan oikein, mutta noin) ja astetta vaaleammathan näistä tuli, ei tosin kovinkaan merkittävää eroa!
Se onkin pyykkien kuivumaan laittamisen aika kohta ja sitten iltapalalle syömään jotakin pientä, jotta nukkuu hyvin ranskalaisen pariskunnan vieressä, jotka ovat häämatkallaan täällä ja vaihtoivat huonetta kuorsaavan aasialaisen miehen takia ja aasialaisista puheenollen, heitä on mielettömästi täälläkin puolen planeettaamme... saksalaisten kera... yhtäkään suomalaista emme ole tosin vieläkään tavanneet tai ei ole kukaan muukaan...
Niin monenmoista asiaa päässä joita halunnut tänne kirjoittaa, mutta tietenkin niitä vaikea nyt muistaa, mutta yritetään! Kätevästi 30min aikaa tässä kirjoitella kun ensimmäistä kertaa pyykit ovat moderneissa koneissa peseytymässä!
Ensinnäkin teillä on etelä-saarella kuolleita eläimiä tolkuttomasti ja linnut yrittävät selkeästi tehdä itsemurhia seisomalla teillä ja olematta väistämättä, sekä lentävät aina auton tullessa suoraan puskurin edestä, juuri ja juuri kereten henkensä säilyttäneinä!
Maisemat ovat sanoin kuvaamattomia ja jopa kuvat eivät kykene sitä kertomaan tämä täytyy vain kokea! Uusi-Seelanti vain on paras maa planeetallamme ja ei vain näköalojen takia vaan myöskin ihmiset ovat ystävällisimpiä ikinä kaikkialla, paitsi liikenteessä he ovat mulkuimpia maan päällä!
Kävimme eilen kävelyllä Franz Josef Glacierilla ja saimme tehdä sen mukavassa sateessa, joka vaihtui vuorotellen rakeiksi, joten kuvia tuli otettua noin kaksi ja toinen niistä ison kiven alta turvassa sateelta brittiläisen lapsiperheen kanssa. Ally juoksi autollemme ja nautti siitä, kun minä kastuin litimäräksi kävellessäni takaisin perässä...
Ruokapaikat ovat vammaisia teiden varsissa, jos edes löydät sellaisen, koska ruokaa ei saa kahden jälkeen kovinkaan monesta paikasta ja niistä joista saa niin joutuu myöskin yleensä pulittamaan enempi. Kävimme nälissämme huonon aamiaisen jälkeen (muroja kiivien kera) syömässä isossa melko hulppeassa paikassa ja tilasin edes jotenkin miellyttävän ruoan. Ruokani oli avoin leipä pekonilla, heinillä ja avokadolla, sekä ranskiksia lisukkeeksi ja aiolia jossain välissä ainakin piti olla. Hinta oli 16$ eli n. 10€ ja siihen hintaan odotin crispy baconin olevan murean rapeata, mutta löysää raakaahan se oli, kuten näillä tapana tuntuu olevan. Otin paikasta herneen nenään ja jatkossa vältän tien varsissa olevia ruokaloita ja yritän syödä kunnolla kaupungeissa tai eväitä autoon...
Meillä oli yllättävän pitkä matka Franzista Queenstowniin vuoristoteiden takia, jotka mutkittelevat ja menevät ylös ja alas, ylös ja alas... Kävimme välissä myöskin Fox Glacieria kurkistamassa, joka oli majesteettisen ylpeähkö paikka, jonne pääsi hyvin lähelle autolla hiekasta tehdylle tasangolle... ennen sitä kävimme katsomassa Lake Mathesonin, josta tykkäsin mielettömästi, vaikka järvi olikin suomalaisen kaltainen subtrooppisine kasveineen, niin mount cook taustalla ja mielettömät vuorijonot, aurinko, vihreät laitumet eläimineen ja virtaavat purot, sekä kosket ovat minua! Kuvia odotellessanne voitte yrittää kuvitella tämän alppimaiseman maiseman ;)
Kilometrejä on kertynyt noin pyöerät 2000km, joten jäljellä on enään alle puolet, noin 1500km! Eli täältä Queenstownista, Te Anauhun (Milford Sound ajomatka ja risteily, jotka rankattu maan ykkös kohteeksi ja yksi top10 maailman hienoimmista ajomatkoista!) ja Te Anausta Dunediniin, josta tulee hullun pitkä yli 600km pätkä jopa mahdollisesti, joten pisin tähän saakka, mutta ei paljoa pidempi kuin Arthur's Pass... tämä on lohdutukseksi tasaisempaa tietä ja suorempaa...
Huomenna on shoppailupäivä, sillä tarvitsemme kunnon takit, joita jo katsoimmekin, mutta täältä löytyy enemmän ja halvemmalla. Itse katsoin softhelliä eli kuoritakkia suomeksi rumasti sanottuna, sillä se on niin lämmin kun kokeilin ja kestää about kaikki sääolot! Ally katsoi enempi Italiassa tyypillistä kevyttä toppatakkia, jotka ovat muodissa jatkuasti... itseäni se ei miellytä yhtään ja vaikuttaa helposti rikkoontuvalta... Takit vain ovat ikävän kalliita 100-200$ eli noin 50-130€, omani luultavasti löytyy alle 60€ tosin täältä Queenstownista!
Tulipahan värjättyä hiuksetkin kun todella halvalla oli hiusvärejä täällä halvimmasta kauppaketjusta pakn'save (nimi ei nyt ole aivan oikein, mutta noin) ja astetta vaaleammathan näistä tuli, ei tosin kovinkaan merkittävää eroa!
Se onkin pyykkien kuivumaan laittamisen aika kohta ja sitten iltapalalle syömään jotakin pientä, jotta nukkuu hyvin ranskalaisen pariskunnan vieressä, jotka ovat häämatkallaan täällä ja vaihtoivat huonetta kuorsaavan aasialaisen miehen takia ja aasialaisista puheenollen, heitä on mielettömästi täälläkin puolen planeettaamme... saksalaisten kera... yhtäkään suomalaista emme ole tosin vieläkään tavanneet tai ei ole kukaan muukaan...
maanantai 3. marraskuuta 2014
Finally internet and it's free!!!!!!! and btw unlimited!
Tässä tulee pitkä pätkä offlinessa kirjoitettuja tekstejä!
On vaikea muistaa kaikkea koska tapahtuu niin nopeasti asioita jatkuvasti! Kirjoitan nyt kuitenkin mitä mieleeni tulee. Rotoruan ohi jouduimme ajamaan koska poltimme päivänvaloa ja Taupo oli seuraava pysäkkimme, jonne mennessä nappasimme kaksi liftaripoikaa yllättäen omana äkkipikaisena toimena. Tyypit olivat ihan jees seuraa ja olipaha kokemus sekin! Netti on tässä maassa niin kivikaudella että en voi uskoa todeksi sitä edes! Netti katkesi eilen koko maasta illalla.. what century do we live in? Olemme tätä kirjoittaessa pääkaupungissa Wellingtonissa, joka on mahtava kiva tiivis suurkaupunki ja keli tänne tullessamme muuttui täydellisen aurinkoiseksi kovasta tuulesta ja kaatosateesta! Tärkeä neuvo teille kaikille jotka aiotte road tripin joskus suunnitella tähän maahan on, älkää ajako pohjois-saarta läpi kokonaan, sillä tuhlaatte aikaa ja rahaa. Neuvoni on että lennätte Aucklandiin (joka on ollut aivan joka ikisen ihmisen mielestä täysin tylsä ja turha paikka, joten älä tuhlaa aikaa siihen päivää enempää) ja Aucklandista autolla kierrätte coromandelin, taurangan, rotorua, taupo ja ajatte takaisin länttä pitkin 90 mile beachille jos miellyttää julmetun pitkä rantaviiva ja lopuksi lennätte aucklandista christchurchiin ja kierrätte etelä-saaren halutun suuntaisesti. Säästätte autossa vuokrapäiviä, bensaa, aikaa ja 350km turhaa suoraa tasankotietä, kun ette aja wellingtoniin, mutta myös lauttamaksun autosta ja ihmisistä. Menetätte tässä tosin wellingtonin, joka voi olla pettymys, koska suosittelen kuitenkin tätä kaupunkia!
Tosiaan tauposta x base hostellissa pähkäilimme yömyöhään menisimmekö seuraava aamuyön toraringio alpine crossingille ja Ally halusi mennä todella paljon ja päättikin mennä, mutta itse en, koska vaakakupissa oli nähdä kaikki värikkäät vulkaaniset puistot ja kuumat lähteet, vesiputoukset jne.. ja tärkeimpänä 20km vuoristokävely olisi omalle kunnolleni ollut itsemurha! Enkä ymmärrä miksi kaikki pitävät sitä niin mahtavana, ehk jopa uuden-seelannin hienoimpana kokemuksena, se on vain lord of the ringistä tuttu mount doom ja pelkkää kivikkoa ja hieman lunta, ehkä pilviä, tuulta ja sadetta. Kuvatkaan eivät ole mahtavia.
Ally heräsi kuitenkin tekemään hommaa ja itsekin heräsin, vaikka en menossa ollutkaan ja ilmeni että se on peruttu sää olosuhteiden takia ja sehän oli perseestä kaiken vaivan takia. Ally nukkui menetettyjä unia sisään kaikista päivistä ja minä menin tutkimaan kaikki haluamani kohteeni ja se oli mahtavaa (kuvat tulevat kotona!).
Kaikissa hostelleissa on ongelmana että sängyt narisevat jokaisesta pienimmästäkin liikkeestä ja ikkunat ovat yksikerroksisia, joten vetää ja aamuisin on sitten pää täynnä räkää.. bonuksena tällä kertaa on reissun isoin hostelli (valtava) ja tässä vieressä kuuluu kaikki nauru ja baarin metelit sisään, sekä moottoritie vieressä (moottoritiet menevät täällä kaupunkien läpi randomisti ja nopeudet vaihtelevat, sekä liikenneympyröitä ja liikennevaloja tulee yhtäkkiä eteen), joten meteliä riittää huonojen ikkunoiden takia!
Tulee jatkuvasti juotua liian vähän ja syötyä todella harvoin, tästä syystä näin luultavasti eräänä päivänä parin kilsan vuoren huipulla yksin ollessani kengurun (joita ei kuulemma ole täällä) ja olin syönyt yhden omenan ja jäätelön, joten sen täytyi olla kangastus, hallusinaatio... olen varma silti sen olleen kenguru!!
Budjetti on luultavasti jo paukkunut yli joka päivä kympillä tai parilla, joten täytyy laskea hieman kuluja ja pihistää edessä päin, tosin joissain asioissa on tullut yllättäen säästöjäkin!!
Tykkään ajaa täällä alku jännityksen jälkeen, se on taivaallista automaatilla. Nissan sunny palvelee hyvin ja päädyn kotona uudessa autossa varmasti automaattiin!!
--------------------------------
Wellington on todella mukava pääkaupunki, jossa on kuulemani mukaan vain pari sataa tuhatta ihmistä. Paljon söpöjä pieniä puutaloja rinteillä ja puolikkaita "pilvenpiirtäjiä" keskusta täynnä. Ruoka on kallista, kuten monesti muuallakin ja se ei maistu missään oikein miltään meidän mielestämme, he eivät käytä suolaatai mausteita pahemmin ja ehkä siksi täällä on paljon aasialaisia ravintoloita..
Kaupungissa tuulee aivan koko ajan ja yleensä valtavasti, koska kaksi suurta valtamerta yhdistyvät pohjois- ja etelä--saaren väliseen kuiluun jossa wellington sijaitsee, eli paineen vaihtelu ilmamassoille on kovaa, vielä kun lisätään vuoristot niin meillä on oma mini-ilmastomme!
Tänään aamulla kellon ollessa nyt puoli seitsemän ja minun istuessani hostellin huoneiden ulkopuolella, käytävän lattialla kirjoittamassa tätä, odotan kaverini ja muiden huoneessa olijoiden heräämistä, jotta voimme alkaa tekemään lähtöä lautallemme kohti pictonia ja etelä-saarta!!!
Ensimmäinen viikkomme on jo takana päin ja ihanassa uudessa-seelannisa vielä kaksi viikkoa jäljellä, kunnes kohti hawaiita ja vancouveria kanadaan!!! Hawaiilla olisi siellä olleen ystäväni mukaan big islandilla alkanut laava virtaamaan taas aktiivisemmin ja sekös on hyvä uutinen minulle! :) Hoping to see it live!
Budjettia tuli laskeskeltua eilen illalla paperille nopeasti ja ympäripyöreästi ja vaikuttaisi rahat riittävän, vaikkakin "tuhlailtua" on tullut, varsinkin ruokaan melko paljon ja silti tullut syötyä huonosti, paitsi wellingtonissa!
Kävimme suklaakahvilassa ja tuli syötyä suklaapirtelö, suklaajuustokakku kera jäätelöpallon, jonka mukana oli reilusti suklaakastiketta ja jotain suklaamurua paljon, sekä juoman mukana saa valita tietenkin konvehdin, joka on muutes laukussani ja tajusin sen juuri NYT :D Ally toivoi sen sulavan, jotta opin olla laittamatta sitä laukkuuni ;P
Nyt kamat kassiin ja porukka hereille jos ei ollut!
---------------------------
Kaikoura on aivan mahtava paikka nauttia vuorista, vedestä ja lämmöstä. Lämpö tuli aivan vuoren takaa. Kylmä sää muuttui paahtavaksi minuuteissa, joka on ihan normaalia täällä...
Lauttamatka oli todella väsynyttä, koska aikaisin aamulla oli lähtö ja joka puolella nukuttii missä sattuu, mutta maisemat olivat taivaallisen kauniita!
On vaikea muistaa kaikkea koska tapahtuu niin nopeasti asioita jatkuvasti! Kirjoitan nyt kuitenkin mitä mieleeni tulee. Rotoruan ohi jouduimme ajamaan koska poltimme päivänvaloa ja Taupo oli seuraava pysäkkimme, jonne mennessä nappasimme kaksi liftaripoikaa yllättäen omana äkkipikaisena toimena. Tyypit olivat ihan jees seuraa ja olipaha kokemus sekin! Netti on tässä maassa niin kivikaudella että en voi uskoa todeksi sitä edes! Netti katkesi eilen koko maasta illalla.. what century do we live in? Olemme tätä kirjoittaessa pääkaupungissa Wellingtonissa, joka on mahtava kiva tiivis suurkaupunki ja keli tänne tullessamme muuttui täydellisen aurinkoiseksi kovasta tuulesta ja kaatosateesta! Tärkeä neuvo teille kaikille jotka aiotte road tripin joskus suunnitella tähän maahan on, älkää ajako pohjois-saarta läpi kokonaan, sillä tuhlaatte aikaa ja rahaa. Neuvoni on että lennätte Aucklandiin (joka on ollut aivan joka ikisen ihmisen mielestä täysin tylsä ja turha paikka, joten älä tuhlaa aikaa siihen päivää enempää) ja Aucklandista autolla kierrätte coromandelin, taurangan, rotorua, taupo ja ajatte takaisin länttä pitkin 90 mile beachille jos miellyttää julmetun pitkä rantaviiva ja lopuksi lennätte aucklandista christchurchiin ja kierrätte etelä-saaren halutun suuntaisesti. Säästätte autossa vuokrapäiviä, bensaa, aikaa ja 350km turhaa suoraa tasankotietä, kun ette aja wellingtoniin, mutta myös lauttamaksun autosta ja ihmisistä. Menetätte tässä tosin wellingtonin, joka voi olla pettymys, koska suosittelen kuitenkin tätä kaupunkia!
Tosiaan tauposta x base hostellissa pähkäilimme yömyöhään menisimmekö seuraava aamuyön toraringio alpine crossingille ja Ally halusi mennä todella paljon ja päättikin mennä, mutta itse en, koska vaakakupissa oli nähdä kaikki värikkäät vulkaaniset puistot ja kuumat lähteet, vesiputoukset jne.. ja tärkeimpänä 20km vuoristokävely olisi omalle kunnolleni ollut itsemurha! Enkä ymmärrä miksi kaikki pitävät sitä niin mahtavana, ehk jopa uuden-seelannin hienoimpana kokemuksena, se on vain lord of the ringistä tuttu mount doom ja pelkkää kivikkoa ja hieman lunta, ehkä pilviä, tuulta ja sadetta. Kuvatkaan eivät ole mahtavia.
Ally heräsi kuitenkin tekemään hommaa ja itsekin heräsin, vaikka en menossa ollutkaan ja ilmeni että se on peruttu sää olosuhteiden takia ja sehän oli perseestä kaiken vaivan takia. Ally nukkui menetettyjä unia sisään kaikista päivistä ja minä menin tutkimaan kaikki haluamani kohteeni ja se oli mahtavaa (kuvat tulevat kotona!).
Kaikissa hostelleissa on ongelmana että sängyt narisevat jokaisesta pienimmästäkin liikkeestä ja ikkunat ovat yksikerroksisia, joten vetää ja aamuisin on sitten pää täynnä räkää.. bonuksena tällä kertaa on reissun isoin hostelli (valtava) ja tässä vieressä kuuluu kaikki nauru ja baarin metelit sisään, sekä moottoritie vieressä (moottoritiet menevät täällä kaupunkien läpi randomisti ja nopeudet vaihtelevat, sekä liikenneympyröitä ja liikennevaloja tulee yhtäkkiä eteen), joten meteliä riittää huonojen ikkunoiden takia!
Tulee jatkuvasti juotua liian vähän ja syötyä todella harvoin, tästä syystä näin luultavasti eräänä päivänä parin kilsan vuoren huipulla yksin ollessani kengurun (joita ei kuulemma ole täällä) ja olin syönyt yhden omenan ja jäätelön, joten sen täytyi olla kangastus, hallusinaatio... olen varma silti sen olleen kenguru!!
Budjetti on luultavasti jo paukkunut yli joka päivä kympillä tai parilla, joten täytyy laskea hieman kuluja ja pihistää edessä päin, tosin joissain asioissa on tullut yllättäen säästöjäkin!!
Tykkään ajaa täällä alku jännityksen jälkeen, se on taivaallista automaatilla. Nissan sunny palvelee hyvin ja päädyn kotona uudessa autossa varmasti automaattiin!!
--------------------------------
Wellington on todella mukava pääkaupunki, jossa on kuulemani mukaan vain pari sataa tuhatta ihmistä. Paljon söpöjä pieniä puutaloja rinteillä ja puolikkaita "pilvenpiirtäjiä" keskusta täynnä. Ruoka on kallista, kuten monesti muuallakin ja se ei maistu missään oikein miltään meidän mielestämme, he eivät käytä suolaatai mausteita pahemmin ja ehkä siksi täällä on paljon aasialaisia ravintoloita..
Kaupungissa tuulee aivan koko ajan ja yleensä valtavasti, koska kaksi suurta valtamerta yhdistyvät pohjois- ja etelä--saaren väliseen kuiluun jossa wellington sijaitsee, eli paineen vaihtelu ilmamassoille on kovaa, vielä kun lisätään vuoristot niin meillä on oma mini-ilmastomme!
Tänään aamulla kellon ollessa nyt puoli seitsemän ja minun istuessani hostellin huoneiden ulkopuolella, käytävän lattialla kirjoittamassa tätä, odotan kaverini ja muiden huoneessa olijoiden heräämistä, jotta voimme alkaa tekemään lähtöä lautallemme kohti pictonia ja etelä-saarta!!!
Ensimmäinen viikkomme on jo takana päin ja ihanassa uudessa-seelannisa vielä kaksi viikkoa jäljellä, kunnes kohti hawaiita ja vancouveria kanadaan!!! Hawaiilla olisi siellä olleen ystäväni mukaan big islandilla alkanut laava virtaamaan taas aktiivisemmin ja sekös on hyvä uutinen minulle! :) Hoping to see it live!
Budjettia tuli laskeskeltua eilen illalla paperille nopeasti ja ympäripyöreästi ja vaikuttaisi rahat riittävän, vaikkakin "tuhlailtua" on tullut, varsinkin ruokaan melko paljon ja silti tullut syötyä huonosti, paitsi wellingtonissa!
Kävimme suklaakahvilassa ja tuli syötyä suklaapirtelö, suklaajuustokakku kera jäätelöpallon, jonka mukana oli reilusti suklaakastiketta ja jotain suklaamurua paljon, sekä juoman mukana saa valita tietenkin konvehdin, joka on muutes laukussani ja tajusin sen juuri NYT :D Ally toivoi sen sulavan, jotta opin olla laittamatta sitä laukkuuni ;P
Nyt kamat kassiin ja porukka hereille jos ei ollut!
---------------------------
Kaikoura on aivan mahtava paikka nauttia vuorista, vedestä ja lämmöstä. Lämpö tuli aivan vuoren takaa. Kylmä sää muuttui paahtavaksi minuuteissa, joka on ihan normaalia täällä...
Lauttamatka oli todella väsynyttä, koska aikaisin aamulla oli lähtö ja joka puolella nukuttii missä sattuu, mutta maisemat olivat taivaallisen kauniita!
Lähtö Franz Josief Glacierille jatkuu tästä ja matkaa on 535km ja kestoa 6h 30min, joten murua rinnan alle ja menoksi! Tämän jälkeen on vielä 2000km reissua jäljellä, josta yhtenä ajona vielä 750km...
------------------------------
Koko päivä vierähti tänne glacierille ajaessa, mutta maisemat olivat sen väärtejä!! Huh mitä vuoristoteitä! Arthur's pass on ehdoton ajoreitti etelä-saarella! Vinkkinä myös että täällä ei saa ruokaa klo kahden jälkeen oikein mistään teiden varsilla... onneksi löytyi eräs todella hienosti uusittu vanha kultaryntäyksen jälkeisestä kaupungissa olevasta ravintolasta maittavin ruoka päiviin! Netti löytyy vihdoin ilmaisena ja hyvänä parhaimmassa hostelliketjussa ikinä (chateau franz backpackers and motel), saimme vieläpä paremman huoneen omalla keittiöllä ja vessalla/suihkulla, sekä vain yksi tyttö lisäksemme tässä 6hengen huoneessa!
Radio ei kuulu tai pätkii joka paikassa, paitsi kaupungeissa ja katoaa tosta noin kun liikut metrin ja sitten uutta asemaa etsimään... jos löytyy mitään..
jopa puhelinsignaali voi puuttua paikoitellen!
Ajaessamme tänne vuoristotietä ilman siglaania, saimme rae-/lumimyräkän yllättäen vesisateesta ja tuulesta, jonka seurauksena ajoimme talvisen kotoista valkoista tietä pitkin! Kilometrien paukkuessa muuttui tie taas märäksi vesisateesta ja lopuksi aurinko tuli lämmittämään suorituksen jälkeisiä fiiliksiä!
Pätkä tekstiä ja huomenna vuorossa kiipeilyä jäätiköille ja kuumiin altaisiin sen jälkeen! :) Lupasivat hyvää säätäkin huomiselle!!
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
Havahtuminen
Matka jatkuu tätä kirjoittaessa makeasti kohti päämääräämme. Matkalla tähän hetkeen on kerinnyt tapahtumaan runsaasti erinäisiä asioita ja tästä syystä rakastankin niin paljon matkustamista!
Ruokaa on saatu yllin kyllin ja vettä on tullut kuin esterin hanurista kera uskomattoman voimakkaiden ukkosten myötä, kokemus sekin.
Olen tavannut reippaasti uusia hetkellisiä matkakavereita, lähinnä hollannista. Ihmiset ovat todella erilaisia matkustaessaan tai matkaavia kohtaan. Matkustaminen on todella kehittävä harrastus ihmiselle!
Sain käytäväpaikan keskeltä, joten menetän aucklandiin laskeutuessa mahtavan näköalan ikävä kyllä, mutta onneksi monta muuta lentoa vielä edessä ikkunapaikoilla. Reittisuunnitelmiin tuli iso muutos menetettyjen parin päivän takia ja täten coromandel jää kokonaan pois ja ajamme suoraan taurangaan ja ennen sitä pikaisesti pari tuntia tsekkaan aucklandin. Alessandra onnistui perumaan toisen yöni hostellistamme ja säästän siinä edes pikkaisen ja bensoiss myös lyhyemmän reitin takia, jei.
Istun nuorten lasten vieressä ja heidän äitinsä pyysi sitä heti anteeksi, vaikka eivät ole yhtään ongelmallisia, mutta mukava ele.
Lentokentällä kävi pieni tyhmä erehdys, kun menin suklan himoissani ostamaan "vähän" suklaata ja tuli hyvän myyjän myötä ostettua "tarjous" hinnalla neljä pussia suklaata, ovt sentään hyviä.. ja se hinta olikin 25€, jota en tajunnut kurssin takia.. kallista ettenkö sanoisi!
Kuala lumpur lentokenttä on varmasti yksi hienoimpia ja toimivimpia kenttiä mitä tiedän. Nopean sulavaa toimintaa ja vesipisteitä joista juoda suoraan tai täyttää pullo. Ilmainen langaton netti tietenkin myös, vaikkakin vain 3h taisi olla.
Nyt on saatu nukuttua pätittäin ja pari tuntia jäljellä laskeutumiseen enään jäljellä ja olemme brisbanen yläpuolella para-aikaa. Pääsen katsomaan hätäuloskäynnin ikkunasta ulos sentään ja vieressä istuva vanhempi pariskunta antaa vilkuilla ikkunasta siipeä..
On mielestäni järjetöntä kuinka paljon muoviroskaa lennoilla tulee jatkuvasti, siis aivan käsittämättömän paljon!
Ikkunoista näkee hyvin maan tällä hetkellä, koska on täysin kirkasta. Harmittaa aivan pirusti ikkunapaikan puute, mutta tällä lennolla oli jotenkin parempi asento kuin edellisellä ja niskatyyny on aivan pakollinen hankinta pidemmille lennoille oikeasti!
Tarvitsisin mielelläni vielä lisää unta, mutta ei ole mahdollista ja nelisen tunnin päästä taidan olla auton ratissa ajamassa väärällä puolella tietä. Super pelottavaa, mutta äkkiähän siihen tottunee..
------------------------------------------
Olen vihdoin päätynyt alessandran kanssa yhteen pitkän matkan teon jälkeen ja ensimmäinen yömme on taurangassa, joka on mukavan oloinen pieni kyläkaupunki. eksyimme tietenkin pariin otteeseen kun akku loppui gepsistä, mutta huoltsikka ja sattuma auttoivat. Vasemmalla ajaminen luonnistuu yllättävän luonnollisesti ja ajaminen automaatilla on mukavan sulavaa. Jokainen täällä on todella ystävällinen, joten voimme olla ilkeitä toisillemme, tuomaan suomalaista tasapainoa retkeemme :D
Jaamme huoneen saksalaisten miesten kanssa joista toinen on aivan mahtavan mukavaa seuraa ja toista kertaa jo täällä.
Ajoimme molemmat ja yllätyin kuinka hyvin alessandra ajoi, verrattuna omaan hahmotuskykyyni, sillä tien reuna oli monta kertaa turhan lähellä...
Alessandra on osoittautunut parhaaksi matkakumppaniksi toistaiseksi joiden kanssa olen saanut matkustella! Hän on jatkuvasti iloinen, pirtsakka oma itsensä ja mukana toteuttamassa kaikkea. Löytyy hyvä huumorintaju ja sarkastisuuttakin sopivan pippurisesti. Ehkä ruoan suhteen nirsohko, mutta syö terveellisesti, jota arvostan suuresti! Vielä on aikaa löytää se dynamiitin tarvitseva kipinä reissullamme, mutta uskon meidän synkkaavan riittävän hyvin jotta ongelmat ratkeavat.
Täytyisi ottaa unta kaaliin, mutta aika menee valtavalla vauhdilla ja niin paljon nähtävää. Tämä paikka, koko maa on uskomattoman kaunista ja yllättää jokaisen kulman takana aivan uskomattomilla luonnonlahjoilla! En pysty kuvaamaan kaikkea sitä luonnonkauneutta, se on koettava jokaisen itse. Tämä on paratiisi planeetallamme! Rakastan subtrooppisuutta, eli täällä on "normaalia" luontoa ja eksoottisia kasveja sekaisin ja palmuja keskellä peltoja, joilla on lampaita tai lehmiä..
Musiikkimakuni on ilmeisesti aivan järkyttävä, josta moni on samaa mieltä ilmeisesti... onneksi nrj kuuntelevat tykkäävät maustani :D
Auckland jäi lyhyeksi, oikeastaan kentältä bussiin, bussista hostellin eteen, josta hakemaan autoa ja kaikki meni alle kahteen tuntiin ja olimme jo ajamassa ja silti olimme myöhään illalla taurangassa.. jätimme kuitenkin reitin lyhyeksi, paitsi eksymisemme..
Ruokaa on saatu yllin kyllin ja vettä on tullut kuin esterin hanurista kera uskomattoman voimakkaiden ukkosten myötä, kokemus sekin.
Olen tavannut reippaasti uusia hetkellisiä matkakavereita, lähinnä hollannista. Ihmiset ovat todella erilaisia matkustaessaan tai matkaavia kohtaan. Matkustaminen on todella kehittävä harrastus ihmiselle!
Sain käytäväpaikan keskeltä, joten menetän aucklandiin laskeutuessa mahtavan näköalan ikävä kyllä, mutta onneksi monta muuta lentoa vielä edessä ikkunapaikoilla. Reittisuunnitelmiin tuli iso muutos menetettyjen parin päivän takia ja täten coromandel jää kokonaan pois ja ajamme suoraan taurangaan ja ennen sitä pikaisesti pari tuntia tsekkaan aucklandin. Alessandra onnistui perumaan toisen yöni hostellistamme ja säästän siinä edes pikkaisen ja bensoiss myös lyhyemmän reitin takia, jei.
Istun nuorten lasten vieressä ja heidän äitinsä pyysi sitä heti anteeksi, vaikka eivät ole yhtään ongelmallisia, mutta mukava ele.
Lentokentällä kävi pieni tyhmä erehdys, kun menin suklan himoissani ostamaan "vähän" suklaata ja tuli hyvän myyjän myötä ostettua "tarjous" hinnalla neljä pussia suklaata, ovt sentään hyviä.. ja se hinta olikin 25€, jota en tajunnut kurssin takia.. kallista ettenkö sanoisi!
Kuala lumpur lentokenttä on varmasti yksi hienoimpia ja toimivimpia kenttiä mitä tiedän. Nopean sulavaa toimintaa ja vesipisteitä joista juoda suoraan tai täyttää pullo. Ilmainen langaton netti tietenkin myös, vaikkakin vain 3h taisi olla.
Nyt on saatu nukuttua pätittäin ja pari tuntia jäljellä laskeutumiseen enään jäljellä ja olemme brisbanen yläpuolella para-aikaa. Pääsen katsomaan hätäuloskäynnin ikkunasta ulos sentään ja vieressä istuva vanhempi pariskunta antaa vilkuilla ikkunasta siipeä..
On mielestäni järjetöntä kuinka paljon muoviroskaa lennoilla tulee jatkuvasti, siis aivan käsittämättömän paljon!
Ikkunoista näkee hyvin maan tällä hetkellä, koska on täysin kirkasta. Harmittaa aivan pirusti ikkunapaikan puute, mutta tällä lennolla oli jotenkin parempi asento kuin edellisellä ja niskatyyny on aivan pakollinen hankinta pidemmille lennoille oikeasti!
Tarvitsisin mielelläni vielä lisää unta, mutta ei ole mahdollista ja nelisen tunnin päästä taidan olla auton ratissa ajamassa väärällä puolella tietä. Super pelottavaa, mutta äkkiähän siihen tottunee..
------------------------------------------
Olen vihdoin päätynyt alessandran kanssa yhteen pitkän matkan teon jälkeen ja ensimmäinen yömme on taurangassa, joka on mukavan oloinen pieni kyläkaupunki. eksyimme tietenkin pariin otteeseen kun akku loppui gepsistä, mutta huoltsikka ja sattuma auttoivat. Vasemmalla ajaminen luonnistuu yllättävän luonnollisesti ja ajaminen automaatilla on mukavan sulavaa. Jokainen täällä on todella ystävällinen, joten voimme olla ilkeitä toisillemme, tuomaan suomalaista tasapainoa retkeemme :D
Jaamme huoneen saksalaisten miesten kanssa joista toinen on aivan mahtavan mukavaa seuraa ja toista kertaa jo täällä.
Ajoimme molemmat ja yllätyin kuinka hyvin alessandra ajoi, verrattuna omaan hahmotuskykyyni, sillä tien reuna oli monta kertaa turhan lähellä...
Alessandra on osoittautunut parhaaksi matkakumppaniksi toistaiseksi joiden kanssa olen saanut matkustella! Hän on jatkuvasti iloinen, pirtsakka oma itsensä ja mukana toteuttamassa kaikkea. Löytyy hyvä huumorintaju ja sarkastisuuttakin sopivan pippurisesti. Ehkä ruoan suhteen nirsohko, mutta syö terveellisesti, jota arvostan suuresti! Vielä on aikaa löytää se dynamiitin tarvitseva kipinä reissullamme, mutta uskon meidän synkkaavan riittävän hyvin jotta ongelmat ratkeavat.
Täytyisi ottaa unta kaaliin, mutta aika menee valtavalla vauhdilla ja niin paljon nähtävää. Tämä paikka, koko maa on uskomattoman kaunista ja yllättää jokaisen kulman takana aivan uskomattomilla luonnonlahjoilla! En pysty kuvaamaan kaikkea sitä luonnonkauneutta, se on koettava jokaisen itse. Tämä on paratiisi planeetallamme! Rakastan subtrooppisuutta, eli täällä on "normaalia" luontoa ja eksoottisia kasveja sekaisin ja palmuja keskellä peltoja, joilla on lampaita tai lehmiä..
Musiikkimakuni on ilmeisesti aivan järkyttävä, josta moni on samaa mieltä ilmeisesti... onneksi nrj kuuntelevat tykkäävät maustani :D
Auckland jäi lyhyeksi, oikeastaan kentältä bussiin, bussista hostellin eteen, josta hakemaan autoa ja kaikki meni alle kahteen tuntiin ja olimme jo ajamassa ja silti olimme myöhään illalla taurangassa.. jätimme kuitenkin reitin lyhyeksi, paitsi eksymisemme..
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Fiilistä
Ilmankosteus 95% ja vesisade ukkosella höystettynä on eksoottisen säkinöivän eroottista. Merkille pantavaa on myöskin pimeyden laskeutuessa ihmisten herääminen koloistaan, kuin suomalaiset talvihorroksestaan keväällä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)