Pääsimme hostelliimme Queenstowniin illan jo hämärtyessä ja onneksemme saimme ilmaisen netin, koska heidän maksupalvelu on rikki :D
Niin monenmoista asiaa päässä joita halunnut tänne kirjoittaa, mutta tietenkin niitä vaikea nyt muistaa, mutta yritetään! Kätevästi 30min aikaa tässä kirjoitella kun ensimmäistä kertaa pyykit ovat moderneissa koneissa peseytymässä!
Ensinnäkin teillä on etelä-saarella kuolleita eläimiä tolkuttomasti ja linnut yrittävät selkeästi tehdä itsemurhia seisomalla teillä ja olematta väistämättä, sekä lentävät aina auton tullessa suoraan puskurin edestä, juuri ja juuri kereten henkensä säilyttäneinä!
Maisemat ovat sanoin kuvaamattomia ja jopa kuvat eivät kykene sitä kertomaan tämä täytyy vain kokea! Uusi-Seelanti vain on paras maa planeetallamme ja ei vain näköalojen takia vaan myöskin ihmiset ovat ystävällisimpiä ikinä kaikkialla, paitsi liikenteessä he ovat mulkuimpia maan päällä!
Kävimme eilen kävelyllä Franz Josef Glacierilla ja saimme tehdä sen mukavassa sateessa, joka vaihtui vuorotellen rakeiksi, joten kuvia tuli otettua noin kaksi ja toinen niistä ison kiven alta turvassa sateelta brittiläisen lapsiperheen kanssa. Ally juoksi autollemme ja nautti siitä, kun minä kastuin litimäräksi kävellessäni takaisin perässä...
Ruokapaikat ovat vammaisia teiden varsissa, jos edes löydät sellaisen, koska ruokaa ei saa kahden jälkeen kovinkaan monesta paikasta ja niistä joista saa niin joutuu myöskin yleensä pulittamaan enempi. Kävimme nälissämme huonon aamiaisen jälkeen (muroja kiivien kera) syömässä isossa melko hulppeassa paikassa ja tilasin edes jotenkin miellyttävän ruoan. Ruokani oli avoin leipä pekonilla, heinillä ja avokadolla, sekä ranskiksia lisukkeeksi ja aiolia jossain välissä ainakin piti olla. Hinta oli 16$ eli n. 10€ ja siihen hintaan odotin crispy baconin olevan murean rapeata, mutta löysää raakaahan se oli, kuten näillä tapana tuntuu olevan. Otin paikasta herneen nenään ja jatkossa vältän tien varsissa olevia ruokaloita ja yritän syödä kunnolla kaupungeissa tai eväitä autoon...
Meillä oli yllättävän pitkä matka Franzista Queenstowniin vuoristoteiden takia, jotka mutkittelevat ja menevät ylös ja alas, ylös ja alas... Kävimme välissä myöskin Fox Glacieria kurkistamassa, joka oli majesteettisen ylpeähkö paikka, jonne pääsi hyvin lähelle autolla hiekasta tehdylle tasangolle... ennen sitä kävimme katsomassa Lake Mathesonin, josta tykkäsin mielettömästi, vaikka järvi olikin suomalaisen kaltainen subtrooppisine kasveineen, niin mount cook taustalla ja mielettömät vuorijonot, aurinko, vihreät laitumet eläimineen ja virtaavat purot, sekä kosket ovat minua! Kuvia odotellessanne voitte yrittää kuvitella tämän alppimaiseman maiseman ;)
Kilometrejä on kertynyt noin pyöerät 2000km, joten jäljellä on enään alle puolet, noin 1500km! Eli täältä Queenstownista, Te Anauhun (Milford Sound ajomatka ja risteily, jotka rankattu maan ykkös kohteeksi ja yksi top10 maailman hienoimmista ajomatkoista!) ja Te Anausta Dunediniin, josta tulee hullun pitkä yli 600km pätkä jopa mahdollisesti, joten pisin tähän saakka, mutta ei paljoa pidempi kuin Arthur's Pass... tämä on lohdutukseksi tasaisempaa tietä ja suorempaa...
Huomenna on shoppailupäivä, sillä tarvitsemme kunnon takit, joita jo katsoimmekin, mutta täältä löytyy enemmän ja halvemmalla. Itse katsoin softhelliä eli kuoritakkia suomeksi rumasti sanottuna, sillä se on niin lämmin kun kokeilin ja kestää about kaikki sääolot! Ally katsoi enempi Italiassa tyypillistä kevyttä toppatakkia, jotka ovat muodissa jatkuasti... itseäni se ei miellytä yhtään ja vaikuttaa helposti rikkoontuvalta... Takit vain ovat ikävän kalliita 100-200$ eli noin 50-130€, omani luultavasti löytyy alle 60€ tosin täältä Queenstownista!
Tulipahan värjättyä hiuksetkin kun todella halvalla oli hiusvärejä täällä halvimmasta kauppaketjusta pakn'save (nimi ei nyt ole aivan oikein, mutta noin) ja astetta vaaleammathan näistä tuli, ei tosin kovinkaan merkittävää eroa!
Se onkin pyykkien kuivumaan laittamisen aika kohta ja sitten iltapalalle syömään jotakin pientä, jotta nukkuu hyvin ranskalaisen pariskunnan vieressä, jotka ovat häämatkallaan täällä ja vaihtoivat huonetta kuorsaavan aasialaisen miehen takia ja aasialaisista puheenollen, heitä on mielettömästi täälläkin puolen planeettaamme... saksalaisten kera... yhtäkään suomalaista emme ole tosin vieläkään tavanneet tai ei ole kukaan muukaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti