First impression on Vancouver

Täällä sitä nyt ollaan viimeisessä etapissa. Lentokenttä ja lentokone pidetään niin kylminä, että hyvä jos hengissä säilytään, mutta kyllä koneesta poistuessa vasta shokki oli edessä!!!

Vain -2c mutta kostean ilman takia ja pikku seikan että tulin Hawaailta tänne niin tuntuu kuolemantuomiolta!

Hostelli löytyi harvinaisen simppelisti ja koko kaupunki on todella selkeästi suunniteltu ja myöskin elämäni ensimmäinen oikeasti suuri kaupunki! Tämä on todella nätti ja mukava kaupunki suuresta koostaan huolimattaan ja turvallisen oloinen. Kaikki virkamiehet, kuten passivirkailijat ja poliisit ovat todella äijämäisen näköistä sakkia, suorastaan pelottavia.

Ensimmäisenä lentokentällä tuli huomattua kuinka moderni ja hieno se oli ja vihdoinkin ilmainen nopea netti, joka toimii mutkitta! Kentällä oli iso huone jonka läpi kävellään koneesta poistuttaessa ja huoneessa on vettä, kasveja, kanootti ja ties mitä vesiputouksia menee myös portaiden alla kun laukkuja mennään hakemaan!

Kentältä ovesta suoraan ulos ja kaikki on edessäsi, autot, bussit, juna ja lippu on simppeli valinta ja menoksi automaattijunaan! 25min keskustaan ja pysäkiltä noustessa näkee heti kylteistä kadunnimet ja numeron! Kävelyä kolmisen korttelia ja perillä, mutta merkille pantavaa on joka kulmassa haiseva hamppu! Pilven poltto on täälläkin normaalia arkea...

Debit kortitkin toimivat täällä, toisin kuin jenkkien vanhanaikaisessa korttikulttuurissa, amatöörit!

Vancouver on todella amerikkalainen kuitenkin, kuten autoista puolet, liikennevalot, kassat jne... mutta niin paljon modernimpi ja omanlaisensa kuitenkin!

Aurinkoinen päivä oli sentään hyvästä! Ruokani jäähtyy taas para-aikaa kun kirjoittelen tätä elämääkin tärkeämpää päiväkirja blogiani...

Hostellihuoneeni on neljän sängyn huone ja pari Australialaista tyttöä work&holidayta tekemässä, sekä yksi tyttö Olive, Koreasta. Olive oli kadottanut passinsa ja puhelinkin hajonnut, mutta en aivan ymmärtänyt miten. Sai tänään kuitenkin uuden ja siksi oli joutunut olemaan täällä hostellissa. Kävimme syömässä Factory nimisessä pubiravintolassa ja sain surkean hampparin, mutta olipahan halpa ja hyvät edes ranskikset!

Ruoka tuntuu olevan melko edukasta suomalaisen näkökulmasta täällä päin maailmaa ja hyvin hyvin terveystietoista jengiä! Kävin juuri kaupasta hakemassa jotain pientä ja mm. vasta puristettua mehua joka EI ole pästoroitu eli lämpökäsitelty!!! Suomessa sekin taitaa olla laitonta tai kiellettyä hygieniamääräyksissä... Muutenkin paljon luomua ja ostin ruoaksi subwayn kaltaisella menetelmällä pitataskun kaltaisen hassun jutun ja tunkivat lihaa ihan hemmetisti...

Hostelliin tultaessa tuli todettua että jäätävän kylmähän täällä on, mutta enimmäkseen johtuu jälleen yksikerroksisesta ikkunasta ja joka oli tällä kertaa raollaan. Sain suljetuksi, mutta vetää vieläkin kun puiset karmit ovat niin kuluneet...

Pieni vanha vesikiertoinen patteri yrittää tuossa vähän lämmittää, mutta kylmää on...

Lähdin kävellen kiertämään kaupunkia ja kohti Stanley Parkia, joka oli melko iso. Kävelin koko puiston ympäri ja takaisin hostellille, niin sellainen 20km tuli matkaa kerrytettyä jaloille tänään ja se kyllä tuntuu! Luulin eksyneeni, mutta kartta väitti reitin olevan oikea, mutta se vain tuntui loputtomalta takaisin tullessa :D

Sain muutaman kivan kuvan ja nyt hahmotan kaupungin hyvin! Huomenna menen Suspension Bridge puistoon ja Grouse Mountainille gondola ja siellä tuulivoimalan sisään rakennettuun lasiseen näköala torniin, mutta todellakin bussilla, sillä niitä menee jatkuvasti ja ovat edullisiakin, itse asiassa puistoon mentäessä ilmainen!

Kodittomia on kaikkialla, sillä tämä on Kanadan leudointa aluetta sään suhteen, vaikkei uskoisi. Käy sääliksi ja tuntuu että oman ikäisiä paljon kadulla huonoissa vaatteissa... Täällä on tiukat lait että kerjääjä saa kysyä vain kerran rahaa ja ei missään nimessä seurata. Alkoholin suhteen jos olet ravintolassa ja tilaat kolmannen juoman, pitää sinun ostaa ruokaa tai ei saada myydä ilmeisesti enään enempää... että sellaista  :D

Take away on to go ja toilet on washroom, sekä out on ut jne... :D

Vesi oli uskomattoman kirkasta ja matalaa rannoilla. Lunta on siellä täällä, mutta auringossa oli lämmin. Linnut ovat valtavia täällä ja hyvin läheisen kaipuisia :D Ihmisillä on koiria valtavasti ja enempi isoja husky-rotuisia sun muita ja ne seuraavat nätisti vapaina omistajiaan!

Ruokapaikkoja on pilvinpimein joka kadun kulmassa ja poliisiautot ovat musta-valkoisia joka on hassu väri poliisille mielestäni...

Nyt voisin syödä ruokani ja mennä toivottavasti kuumaan suihkuun, sekä nukkua ajoissa!

This is it, last day on Hawaii! Next stop is Vancouver!

Näin se matkailu vain vie mukanaan ja päivät vierivät vauhdilla, mutta on tässä kerinnyt tapahtumaan ja sattumaan mielestäni ihan riittävästi! Ja hei vielähän tätä matkaa on jäljellä kokonaiset neljä yötä!

Kyllä sitä alkaa jo vähän kotiin päin kaipaamaan ja arkiaskareita hoitamaan!

Odottelen tässä parhaillaan itse tehtyjä hampurilaisia, koska tänään on hostellissani hampurilaispäivä! Tässä hostellissa on aina joka päivä jokin speciaali päiväohjelma :)

Hengasin päivän rannalla löhöillen, sekä Arian että Emilyn kanssa viimeistä kertaa ties kuin pitkään aikaan, mutta pysytellään yhteyksissä toivon mukaan! Täällä btw menee piipaa autoja aivan tolkuttomasti tällä vkolla!!!! Yötä päivää!

Oli ihana äsken vaihtaa auringon laskettua päälle suomalaiseen säähänkin sopivat vaatteet, eli trekking kengät sukkineen, farkut, t-paita ja upouudet Victoria's Secret rintsikat, jotka tuntuvat erittäin hyviltä ;) Ja outoa kun ovat niin isot ja silti sopivat... kyllä ammattilainen osaa hommansa ja ovat hintansa väärti!
D-kuppi kokoni näissä :)

1,5h kulutettava ennen kuin lähden bussia odottelemaan. En edes palanut rannalla, vaikka aurinkorasvaa laitoin vain kasvoihin sekä olkapäihin, mutta kyllä kai rusketusta on nyt tarpeeksi saatu suomalaiseen verrattuna ;)

Suoristin hiuksetkin ensimmäistä kertaa pariin vkoon, joten tuntuu taas ihmisen näköiseltä! Ajatteliln tässä lisäillä kuvia jälkikäteen blogiini, jos joku sitä myöhemmin haluaa lukea, niin on visuaalisempi ja vähemmän puuromaista luettavaa! Kuulin myös että Emily Arian kanssa lukee blogiani google translaten avulla säännöllisesti ja pitää sitä viihdyttävä :D Voin vain kuvitella sen perusteella mitä itse kerran käänsin tämän englanniksi... kokeilkaapas itse :D

Tulevaisuutta ajatellen en aio rinkkaani pakat niin täyteen, esim. yhdet farkut ovat riittävästi piste! Vievät niin paljon tilaa, mutta nyt kun menen kylmään Kanadaan niin voin pukea tilaa vievät vaatteet päälleni, niin rinkkaan jäi jopa ylimääräistä tilaa! Kengät ovat pahimmat tilan viejät! Jatkossa olen fiksumpi pakkaaja toivottavasti ja en ota niin paljon turhia elektroniikka härpäkkeitäkään! Sekä haluan jatkossa ottaa ne hienommat vaatteet, enkä vaatteita jotka voi heittää "roskiin"...

Kotona aion suorittaa vaatekaapin perusteellisen läpi käynnin ja laittaa pois yksinkertaisesti käyttämättömät vaatteeni... selkeytän kaappiani ja halua hommata lipaston, jonne laitan järjestykseen sukat, rintsikat, bikinit, alushousut ja ehkä myös t-paidat sun muut topit.. koska kaapissa ne ovat vain läjässä ja on jää käyttämättä kun ei näe monia kivoja vaatteita...

Rannalla Emily laittoi kyntenikin nätiksi pitkästä aikaa, todella mukavaa vaihtelua!

Nyt on syöty mukavasti ja juteltu kivan vanhemman eläkeläismiehen kanssa Vancouverista, joka kertoi vaikka mitä ja osaa kaiken omilla käsillään! Sekä Norjalaisen tytön jonka vanhemmat ovat Bosniasta ja Albeniasta, joten todella mielenkiintoinen henkilö ja hänen ihonsa on amazing!, koska hän käyttää acne.org löydettävää jotakin ihmetuotetta, koska muuten iho on ollut todella paha ja mikään muu ei ole auttanut, joten te joilla on ihon kanssa ongelmia, tsekatkaa! Itse aion tsekata, vaikka ihoni on inhimillinen!

Nyt on aika alkaa mennä bussia odottelemaan ja sanoa hyvästit tälle maalle... ehkä tulen vielä takaisin, sillä on tämä hieno paikka!

Meeting new friends!

Kävin Hilton hotellilla sitten katsomassa uima-allas osaston ja totesin olevan aika perus kauraa ja tuuli aivan penteleesti sekä satoi myös, joten emme viihtyneet kauaa. Tytöt olivat väsyneitä ja vaikuttivat jopa vähän kipeiltä, joten he menivät lepäämään ja itse tähtäsin rannalle sammumaan pariksi tunniksi. Yritin laittaa heille viestiä chatissa, mutta he eivät olleet online ja sitten kun he olivat, minä en ollut... joten emme ole oikeastaan koko päivänä nähneet kunnolla ja huomenna on viimeinen päivä! Toivottavasti huomenna keretään näkemään vielä!

Tapasin ihanan englantilaisen tytön nimeltään Zoe ja hän on matkustellut iät ja ajat ja on vieläkin matkustamassa pitkään. Hän menee Australiaan ilmeisesti tekemään töitä ja on ollut ennenkin siellä, sekä Uudessa-Seelannissa, jossa tuntuu kaikki olleen...

Olen tyyliin maailmanmatkaajien ympäröimänä jatkuvasti. Kaikki huoneessani ovat tulossa tai menossa vuoden tripille... ja minä kun luulin olevani se reppureissaaja...

Jokainen sanoo Uuden-Seelannin olevan maailman paras paikka, jokainen! Ja sen jälkeen mikään muu ei enään tunnu samalta... paitsi aasia on täysin oma kokemuksensa..

Tapasin myös ruotsalaisen Niinan, joka on persnal trainer ja todella hauska sekä virtuoosi! Puhe luistaa ja on piristävä tapaus. Hän näytti meille paikkoja kuin mikäkin matkaopas :D Opinpahan uutta ja rannallakin jolla olen ollut miljoona kertaa, hän onnistui näyttämään sen toisesta perspektiivistä vähän kauempaa, josta näki Diamond Headin kraatterin kauniisti pilvenpiirtäjien välissä!
Menimme rantabaariin ottamaan halvat mai tai drinkit ja joimme lopun ananasviinin ennen lähtöä tosiaan, joten on humalainen olo :D

Olen super väsynyt ja menen vain ajoissa nyt pehkuihin! Aria sekä Emily olivat ehdottaneet ulos menemistä ehkä, mutta en koskaan saanut yhteyttä heihin nyt illalla, joten se siitä. He olivat yrittäneet löytää minua hula hula esityksestä, jonne sanoin meneväni, mutta Zoyn kanssa olimme syömässä hienossa sporttibaarissa ja missasimme shown, tai kerkesimme näkemään viimeisen minuutin... yritin kyllä nähdä heitä, mutta en nähnyt, joten ristiin rastiin mennyt koko päivä.

Onneksi Niinan ja Zoyn kanssa on ollut hulvatonta ja en yksin joutunut sentään olemaan, joten he pelastivat päiväni! Niina on käynyt myös kaikkialla ja asustelee ystäviensä kotona Honolulussa ja aina välillä yöpyy hostellissa, kun ystävät ovat jossain..

Opin tänään että busslla voi mennä koko saaren ympäri viidessä tunnissa ja maksaakin vain perus maksun 2,50$, tai pohjoisosaan 2h. Olisinpa tiennyt tai tajunnut tuon aiemmin!

Huomenna on vielä aikaa koko päivä, sillä lento lähtee vasta puoli kaksitoista illalla. En vain tykkää ottaa riskiä vikana päivänä lennolta myöhästymisen suhteen!

Kävellessämme takaisin hostellillemme tuli vastaan pari aasialaisen näköistä tyyppiä kysymään missä tänään ilmeisesti avattu urban outwear tai jotain liike on ja se oli viereisessä kulmassa, mutta he alkoivat höpisemään ja kyselemään asioita ja selvisikin että heillä on youtube kanava simplesexystupid ja päädyimme luultavasti sinne, koska olemmehan Zoyn kanssa seksikkäitä, tyhmiä ja simppeleitä! :D
Meitä vedettiin kuin pässiä narussa, molemmat luuli että yrittää pölliä tavarat tai jotain hämärää, mutta hassun hauskaahan se oli :D

Zoy on todella lämminhenkinen persoona, vaikkain aina kuulemma jäässä ytimiin saakka. Todella isot mahtavat silmät ja kaunis siro 28-vuotias nainen! Häntä sentään on helpompi tavata, kun asuu naapurissa briteissä :D Ja hän tulee luultavasti suomeenkin käymään, niin voin näyttää paikkoja, kuinka jännittävää!

Toivottavasti nyt Emily tai Aria laittavat viestiä monelta ja missä tavataan huomenna! Aria jää vielä tänne pariksi yöksi, mutta Emily lähtee melko samoihin aikoihin kentälle kuin minä. Zoy lähtee jo aamulla viideltä :/
Olisipa enemmän aikaa hengata heidän kaikkien kanssa. Miksi näin reissun lopussa alkaa vasta tavata kivoja ihmisiä? Ehkä itsekin rentoutunut ja ei ole niin "kiire" enään juosta näkemään paikkoja... jatkossa annan aikaa itselleni tutustua ihmisiin!

Kaikki ovat vain nukkumaan menossa, joten niin teen minäkin. Käyn vain alhaalla lataamassa tämän tekstin nettiin teidän luettavaksenne, kun netti ei toimi huoneessa :)

Back on Honolulu

Big Islandille hyvästit! Istun nyt todella mukavassa pehmeässä, suorastaan upottavassa nojatuolissa Hilon lentokentällä odottamassa hyvissä ajoin lentoani. Kenttä on ehkä maailman pienin ja söpöin ikinä! Olen keskellä kenttää ja pystyn näkemään koko kentän yhdestä pisteestä, mitä nyt ehkä lentokoneiden lähtöporteista muutama on kauempana, joita on tosiaan peräti yhdeksän :D

Viimeisenä päivänäni menin black fridayn innoittama pyörimään amerikkalaisten ostoskeskuksiin ja totesin että ei sieltä mitään löydä ja saatika sitten edullisesti... paitsi tiettyinä kellonaikoina on supertarjouksia, joihin joutuu jonottamaan tunteja puukon kanssa...

Auto on palautettu ja mittariin oli tullut 562mailia, eli todella paljon ja melkein 20h ajoa auton trippimittarin mukaan! Bensaan meni silti vain 60$ kaiken kaikkiaan!

Täällä Hawaiilla jokaisella kentällä on vesipisteet, joista voi juoda ilmaiseksi ja täyttää pullonsa ja niin on tainnut olla melkein kaikkialla, paitsi suomessa...

Viime yönä oli jännittävä mennä nukkumaan, sillä homolaki oli menossa eduskunnan äänestettäväksi ja aamulla oli kiva herätä jännittyneenä ja huomata sen menneen läpi! JEI!

Illalla Honoluluun päästyäni on tarkoitus tavata cheesecake factoryn edessä ihanat Uuden-Seelannin ystäväni puoli seitsemältä, eli samaan aikaan kuin aurinko laskee täällä :P
Ehkäpä sitten kerkeän vielä löytämään uuden bikini yläosan, sillä täältä Hilosta ei löytynyt kuin lasten...

Olen huomannut että ihmiset eivät edes ole niin lihavia täällä päin, kuin yleensä amerikkalaiset ovat. Täällä ihmiset taitavat rehkiä enemmän ja liikunta on iso juttu, sekä kaikkialla mainostetaan ja lisätään vitamiineja ja mineraaleja! Myöskin täällä on paljon hyviä terveysruokia ja juomia, sekä myöskin luomukauppoja paljon. Teiden varsissa myydään myös oman maan satoa, se vasta lähiruokaa onkin! Suomessa sellaisen ollen laitonta...  Spirulinaa mainostavat paljon radiossa ja julisteissa, joka on suomessakin noussut esille ajan saatossa...

Kaikki vaatteeni ovat likaisia melkeinpä ja ei ole näkyvissä kunnolla paikkaa missä pestä niitä fiksusti... Mauilla olisi ollut paras mahdollisuus, mutta oli liian hauskaa...

Kaikki yleiset tilat ovat jäätävän kylmiä täällä, kuten lentokenttä, ostarit, hotellit hostelleineen... välillä ihan ärsyttää jatkuvat vaihelut. Se on aivan eri asia suomessa mennä kylmästä talvesta sisälle lämpimään kauppaan, kuin lämpimästä jäätymään... viileä on ok, mutta sairaan kylmät sisätilat eivät!

Näen uudet ystäväni vain vkonlopun ja sitten seuraava kerta on ehkä vuoden päästä tai ei koskaan, sääli jos etäisyys rikkoo suhteen ihmisiin, mutta niinhän se monesti menee jo pienissäkin etäisyyksissä. Porvoosta Helsinkiin muuttaneetkin ovat helposti jääneet unholaan tai tulee nähtyä kerran vuodessa... mutta ulkomaalaisten kanssa homma tuntuu pelittävän ehkä paremmin, sillä näkemiseen panostaa enemmän, koska se tarjoaa myöskin avartavaa matkailua ja itsensä sivistämistä! On myös hyvä syy keskustella toisen kanssa, koska o kokonaan toinen kulttuuri ja eri näkemykset elämästä, paitsi että nyt on sama aallonpituus ja Kiwit ovatkin melko scandinavialaisia...

Juuri nyt olisi menossa lento Honoluluun ja ärsyttää että omani on vasta seuraava kahden tunnin päästä... mitä ajan tuhlausta!


Kyselin Malwiinalle Shaka-rannekkeita myyjältä, mutta tällä kentällä ei ole, joten seuraavalla sitten yritän muistaa! Myyjä kuitenkin kertoi Shaka-merkin tarinan tai legendan. Legendan mukaan mies työskenteli sokeriviljelmillä ja leikkasi vahingossa keskimmäiset kolme sormea poikki ja hänelle ei haluttu antaa potkuja, joten hänet värvättiin junankuljettajaksi välille sokeriviljelmiltä satamaan. Kuljettajana hän ajoi junaa merenrantaa pitkin ja vilkutti joka päivä surffareille merellä, mutta surffarit näkivät vain hänen pikkurillin ja peukalon vilkutuksessa, joten he alkoivat matkimaan ja tervehtimään samalla lailla takaisin. Tästä syntyi surffareiden kuuluisa tervehdys Shaka! Täysin uusi juttu tosin minulle.

Kone laskeutui Honoluluun ja kenttä on täynnä armeijan sotakoneita. Aurinko hiipui hiljalleen ja menin äkkiä bussipysäkille. Bussimatkalla kyytiin tuli mielettömästi porukkaa ja matka kesti melkein kaksi tuntia, koska mikälie black friday paraati oli alkamassa.. noh Aria sekä Emily oli tarkoitus nähdä 18.30 cheesecake  factoryn edessä, mutta pääsin bussista vasta 18.45, jonka jälkeen juoksin kamoineni hostellille ja maksoin petini pois ja heivasin kamani, mutta minut olikin upgradettu "parempaan" huoneeseen, mutta pedistäni puuttuikin patja... lol ja sitten siirryin toiseen huoeeseen, joka on ihan ok. Joksujalkaa juoksin juustokakulle ja olin siellä 18.55 eli puoli tuntia myöhässä, mutta onneksi he odottivat vielä! He näyttivät niin pirteiltä ja säkenöiviltä, vaikka olivat shopanneet koko päivän! Menimme hakemaan jononumeron kakkutehtaalle ja odotimme noin 1.5h vuoroamme käyden victorias secretissä.

Aikamme tuli ja menimme ruokailemaan suoraan illan coverbändin eteen ja he soittivat kaikki hyvät biisit. Aria varsinkin oli aivan messissä hommassa ja ehkä eniten rakastan heihhä heidän spontaaniuttaan heittäytyä fiiliksen mukaan tilanteeseen kuin tilanteeseen, paikasta riippumatta! Laulaa kadulla ja tanssii, tai esittelee alushousujaan jotka juuri osti...

Tuskin tulen näkemään heitä koskaan tämän loman jälkeen enään elämässäni, sillä Emily työskentelee ulkomailla paljon ja Aria taas aloittaa suuressa kansainvälisessä lakifirmassa duunin ja on hommassa jo erittäin päteväkin kuulemma!!! I bet, koska hänessä on karismaa ja rohkeutta!

Menimme ruokailumme jälkeen rintsikoita ostelemaan takaisin Victoria's Secrettiin ja menin sovituskoppiin, jossa avustajat/myyjät ottivat mitat ja antoivat vaihtoehtoja läjän. Sovittelin aikani ja sitten katsoimme eri malleja ja värejä, kunnes löysin mieleiset... oudointa vain on että kooksi tuli 36D, jota en itse koskaan olisi kokeillut, mutta kai ne on nyt ihan kivat ja istuvat, ammattilaisen valitsemat!
Ostin kahdet, sillä toisen saa black fridayna puoleen hintaan ja lisäksi ostoksista saa kortin, jonka numeron laittaa nettiin ja voi voittaa 10-500$, tai elinikäiset alusvaatteet... minimi on 10$ kuitenkin..

Sitten olinkin komerossa niin pitkään vaatteita sovittamassa että Aria sekä Emily olivat kadonneet ja tässä vaiheessahan iski automaattinen itsesäälivä ajatus että nyt ne hylkäsivät koska olenhan ihan pätevä psykopaatti, just kiddig.. mutta joo menin hostellille koska pulju meni kiinni 11 illalla ja ajattelin heidän ajattelevan inun menneen, koska ei löydetty toisiamme.

Jubailimme hetki sitten facen chatissa ja osoittautui että he olivat huudelleet nimeäni ja etsiskelleet 20min, sekä menivät h&m:n liikkeeseen etsimään lopuksi, koska Emily meni sinne käymään ja ajattelivat jos minä olisin mennyt sinne etsimään heitä...

Ainakaan he eivät siis hylänneet ja huomenna menen heidän Hilton hotellin uima-altaalle pulikoimaan, jos päästävät henkilökunta sisään...

Hienoja ihmisiä nämä Kiwit! Todella vaikea nähdä, tai ainahan sitä voi lentää Uuteen-Seelantiin näkemään Ariaa ja paluumatkalla poiketa Californiaan Emilyä moikkaamaan :D

Mauna Kea

Tänään thanks giving päivänä lähdin sitten ajoissa käymään kaupoilla, sillä menevät ajoissa kiinni ja ostin vihdoinkin "ananasviinin", jonka avanneen nyt tai vasta Honolulussa Arian ja Emilyn kera!

Ajoin sitten takaisin etelään Pahoan kaupungin läpi vielä etelämmäksi katsomaan paikat jotka eilen ajoin pilkkopimeässä. Löysin sitten sattumalta "salaisen" hot tai thermal poolin, eli vulkaaninen toiminta maan alla lämmittää veden kylpyamme vedeksi altaassa, joka on osittain ihmisen tekemä, mutta luonnollisesti muodostunut muuten ja vesi kiertää luonnollisesti merestä, mutta rakennettua aallonmurtajaa ja kulkuväylää pitkin. Aivan mahtava paikka!  Jos käyt tällä saarella, mene sinne! Itse lilluin kaksi tuntia ja juttelin mukavia parin naisen kanssa jenkeistä jälleen, jotka muuttaneet tänne asumaan. Isaac Hale Park on aivan vieressä parin kilsan päässä, josta itään mennessä löydät kuuman altaan!

Tuosta Isaac Hale Parkista jatkoin surffareita ihastelemasta matkaani takaisin Pahoaan, mutta uutta reittiä hyödyntäen, jossa ihailin papaija ja muita viljelmiä ja kuinka kookospähkinät vain itävät maassa tuosta noin vain siellä täällä!!!

Takaisin tullessa ajoin tien varresta, josta pääsisi laavaa katsomaan... mutta hemmetin armeijan vihreät ukot istuttaneet muurin ja hummereinensa kiertelevät kiusaamassa uteliaita ihmisiä, jotka lentävät toiselta puolelta planeettaa tänne... mulkut!

Pääsin sitten kotitukikohtaan Hiloon ja kävin mäkkärissä, sen ollessa ainoaimpia paikkoja avoinna kello kolmen jälkeen, koska subwayhin olin menossa, joka sulki ovensa nenäni edestä kellon ollessa 15.07, yhyy. Anyway mäkkisafkojen ja ainiin jostain farmers marketista kävin hakemassa passion-suklaa moussen, sekä pari luomubanaani ja porkkanan :D On parhaita banaanit täällä koko planeetalla!!!

Kohti Mauna Keaa törmäsinkin kylttiin, hyvin pieneen sellaiseen, joka sanoi Rainbow Falls ja minähän tein äkkinäisen käännöksen, koska sana Falls, eli vesiputous vetää aina puoleensa ˆ.ˆ ja kyllä kannatti tehdä tämä ehkä yhden tai kahden kilometrin poikkeavuus reittiin, sillä pääsin ajamalla pienelle parkkipaikalle, josta suoraan näki mahtavan vesiputouksen, mutta kävelin tietty huipulle näkemään sen ylhäältä päin, jotten ihan läski olisi!

Sitten vihdoinkin oikeasti ajoin Mauna Kean visitor's centeriin, joka on "huippu" johon saa omalla autollaan mennä, sen jälkeen voi jatkaa omalla vastuullaan, eli vakuutus tai mikään ei kata ja seinällä on kuvia vuorelta vyöryneistä autoista...

Mauna keaan menevä Saddle Road on "pahamaineinen" tie, sillä sillä tiellä sataa about aina ja on pilvet maan tasassa ja tie kohoaa jatkuvasti korkeammalle salakavalasti, muuten tie on täysin kunnossa oleva ja leveä iso "moottoritie". Vuorelle noustessa noustaan melko nopeasti pilvien yläpuolelle ja siitä sitten vielä vähintään toinen mokoma visitors centerille ja jos rohkea on tai kyyti löytyy, niin siitä aina Summitille observatorioille saakka olisi melkein tuplakorkeus ja maailman korkein meren pohjasta mitattuna, sekä taisi olla kolmanneksi korkein ihan meren pinnastakin mitattuna! Mount Everest ykkösenä ja jokin kukkula Indonesiassa...

Parkkeerasin auton ja lähdin heti kävelemään melko korkealle vuoren päällä olleelle vuoren nyppylälle kamerani kanssa ja otin uskomattoman kauniita kuvia. Hetken päästä lähdinkin takaisin alas käymään vessassa ja kysymässä mahdollisuutta päästä ylös ylös ja tylyn vastauksen jälkeen jäin siihen korkeuteen mikä ikinä onkaan ja hain evääni, sekä takkini ja lähdin UUDESTAAN samalle vuorelle... siis ei se oli kuin suunnilleen sama kuin Porvoon kokonniemi, mutta huonon kuntoni tuntevat tietävät sen olevan melkein itsemurha mulle :D
Kiva arskan lasku ja pari kuvaa ja se oli siinä, alas autolle höpöttäen jenkki pariskunnan kanssa, jotka olivat jälleen californiasta ja muuttaneet Tennesseehen omaan rauhaan omistaen 54 hehtaaria maata... mutta ajoin hissukseen alas Mauna Kean vuorta ihaillen viimeisiä auringon valon rippeitä ja sitten pilveen, jossa sataa aina! Pitkä pätkä ajoa pilvessä hostellille Hiloon ja nyt ruhtinaallinen makarooni annokseni! Vihdoin löytyi myös ihmisiä joiden kanssa seurustella. Belgialainen mies, viisi ranskalaista kaverusta ja yksi australiailainen mies. Keskustelimme tomorrowlandista taas :D Koska se on belgiassa :D Laitoin soimaan tästä tabletistani sen puoli tunitsen remixin, jotta kaikki tietää mistä on kyse! xD

Tulin takaisin hostellille ja viimeisessä käännöksessäni eteeni pysähtyi auto ja ajoin todella hitaasti ohi katsoen miksi hän nousee keskellä tietä ulos ja osoittautui että tämä nuorehko hieno mies meni antamaan kadun varressa olleelle kodittomalle iltapalan thanks giving meiningissä ja itsekin tuli kyllä fiilis mennä jeesimään jotakuta, mutta itsellänikin vain makaronia iltapalana ja banaani...

Huommena aion mennä etsimään bikini yläosaa ilman olkahihnoja black friday tarjouksista ja mitä muuta eteen sattuukaan tulemaan. Kaupunki on huomenna varmasti täysi, kun tänään ajoin melkein yksin isoja monikaistaisia teitä pitkin...

Hilo

Uusi päivä uudet kujeet sanotaan. Aamulla herätessäni olin jäässä ja täksi yöksi pyysin lakanan lisäksi peiton... kyllä on outoa palella Hawaiilla?!

Lähdin sitten aamusta pohjoiseen suuntana Akaka Falls, mutta matkalla näin Scenic route kyltin ja päätin ottaa tämän 4mailin pätkän ajettavaksi, joka osoittauti täydelliseksi valinnaksi!

Scenic Route oli Hana roadia Mauilla muistuttava, mutta kolmekymmentäkaksi kertaa hienompi, eli hieman kuin tiivistettynä koko vaikeasti ajettava Hanan pätkä yhteen kauniiseen pläjäykseen sademetsää. Keskeltä reittiä löytyi sitten myöskin Botanic Garden, jonne oli tarkoitus mennä, mutta en tiennyt sijaintia..  15$ sisään ja vähän yli tunti kävelyä viidakon keskelle tehdyssä kasvipuutarhassa oli mukava. Saksalaisia vanhuksia vain tiellä jatkuvana syöttönä!

Hana Route Mauilla  on mielestäni aivan yli ammuttu hehkutuksissa, voisin jopa jättää jälkikäteen ajatellen tekemättä. Suosittelen Big Islandia vakavasti kaikille joita kiehtoo vulkaaninen sademetsä ja erikoinen maasto. Fiilis tällä saarella on hyvin erilainen kuin muilla ja paikalliskulttuurikin elää täällä vahvana! Sataa paljon enemmän, mutta lähinnä idän suunnassa Hilossa. Konaan suosittelen menemään jos tänne tulee, koska kaikki, siis aivan kaikki löytyy sieltä käsin melkein!

Ajoin Akaka Fallsille ja totesin että Hana Routen päässä oleva kansallispuiston vesiputoukset olivat isompia ja mahtavempia (ainut syy mennä Hana tie), joten en kaatosateessa vaivautunut menemään kävelemään sinne, vaan katsoin tieltä hetken ja jatkoin matkaani takaisin etelään.

Olen niin itikoiden syömä, että kutittaa riivatusti!
Kuulin juuri äsken että Hilo on USAn sateisin kaupunki... uutta tietoa! :D

Pahoa kaupunkiin tähtäsin seuraavaksi ja upea kaunis paikka, jossa oli tiekin avattu juuri pari tuntia aiemmin, koska olivat varautuneet laavavirtoihin, jotka sitten jäivätkin metsän kätköksiin ja on laitonta mennä niille... huoh! Meinaavat tehdä reitin yleisölle lähiaikoina ehkä, mutta ei hyödytä minua!

Pahoasta eteen päin aina etelään saakka kunnes meri tuli vastaan, löysin tämän törkeän kauniin pienen paikan, jossa laava oli tehnyt kilometrin vuonna 92-98 muistaakseni uutta maata ja palmut olivat jo alkaneet kasvamaan siellä täällä kauniisti vihertäen mustaa halkeillutta maata. Musta hiekka on kyllä mahtavaa ja sitä on monessa paikassa!

Siellä pienessä paikassa oli alkamassa joka keskivkoiset kyläjuhlat tai mitkä lie, mutta ihmiset myyvät omia ruokiaan, hedelmiään, juomiaan ja live musiikkia. Kunnon hippi meininkiä, kun kaikilla oli nämä sateenkaaren väreissä olevat paidat, partaa löytyy, sekä tietty se pilven haju kaikkialla! Mukavaa oli pari tuntia viettää ja höpistä Rickin kanssa, joka oli eläiköitynyt Californiasta tänne nauttimaan rauhallisesta kiireettömästä elämästään!

Lähdin kohti Hiloa äkkiä auringon laskiessa, mutta se laskee kuin tykinkuula, joten pimeässä ajettiin hostellille tänäänkin ja kaatosateessa, kuten asiaan kuuluu! Ilmeisesti armeija vahtii laava-alueilla, koska leffoista tuttuja armeijan hummereita kulki teillä siellä täällä ja tsekkasivat sitten minutkin kun olin pysähtynyt tien varteen ottamaan kuvia :D Naissotilas hymyillen vilkutti ikkunasta ja jatkoi matkaa.

Pimeiden sademetsien läpi ajaessa päätin että huomenna menen valoisaan aikaan takaisin näkemään paikat päivänvalossa, sillä näyttivät uskomattoman siisteiltä pimeässäkin! Päätielle päästyäni silmiä särki, kun vastaantulevien kaistalla oli jatkuvana kymmenien mailien jonoina autoja valot päällä tulemassa Pahoaan päin ja niitä oli koko matka aina tyhjään Hion keskustaan saakka ja jokainen kaista täynnä... siis 45 000 ihmistä pitäisi asua tässä kaupungissa ja luulen kaikkien olleen tiellä! Sama kuin Porvoolaiset olisivat kaikki moottoritiellä Porvoosta Helsinkiin pätkän!

Huomenna on thanks giving eli näiden hullu syö itsesi hengiltä päivä ja sen jälkeen tapa itsesi ostoksilla päivä, eli black friday, jolloin itse lennän keskellä päivää, mutta kaiketi jotakin täytyy käydä super halvalla ostamassa, koska black fridayna ihmisiä kuolee joskus kaupoissa, sillä esim. xbox tai ps4 pelikonsolit voivat olla 1$... eli käytännössä ilmaisia, mutta vain kolmelle ensimmäiselle tai vastaavaa...

Tyhjässä kaupungissa saanen olla huomenna... täytynee hakea punkku tai ananas viini jostain ehkä aukiolevasta paikasta... ananas viinikin on vieä maistamatta vaikka tuli nähtyä niitä kaupassa...

Huomenna on myös pakko tehdä Mauna Kea sinne korkeuteen saakka jonne nyt saa tavallinen tallaaja ajaa...

Botanical Gardenin jälkeen tosiaan oli heti perhetilan pieni kioskiravintola, josta jonotin pitkään ja odotin vielä pidempään avokado tortillan, sekä paikallisista hedelmistä tehdyn smoothien ja oli njamia!!! Yammy yummy! Vilinää täynnä oleva paikka!

Lähiruoka on täällä iso juttu ja paljon kasvisruokaa. Olen yllättynyt kuinka "vähän" kala tai mereneläviä tuotteita täällä on, verrattuna muihin saariin.

Tämä saari on Mauita paljon halvempikin ihan kaikessa! Bensapumpullakin maksoi noin sama määrä bensaa 10$ vähemmän kuin Mauilla!

Näille thanks giving on sama kuin meidän juhannus aika pitkälti! Koko maa sulkeutuu ja menee omiin oloihinsa hullujen ruokamäärien kassa ja vetää perseet olalle! Jännältä mahtaa kuulostaa tämäkin teksti kun NZ ystävät päättävät lukaista google translatella :D Yllättävän hyvin käänsi aiemman tekstini... luettava ja ymmärrettävä, mutta huvittavan kuuloinen!

Opin tänään senkin että autot eivät ole isoja täällä, vaan muualla ovat pieniä! Täällä ne ovat normaalin kokoisia ja muualla tiet olivat kapeita, joten aloittivat tuottamaan pienempiä autoja muualle maailmaan... kyllä ainakin suomen tiet ovat isompia kuin täällä suurimmaksi osaksi...

Autot tosiaan ovat täällä kaikki jumalattoman kokoisia järkäleitä ja bensaa palanee melko tehokkaasti!

Green Sand Beach and Kailua-Kona

Elikkäs aamulla ysiltä lähdin liikkeelle Volcano Villagesta kohti Green Sand Beachia. Ennen vihreää hiekkaa menin kuitenkin spontaanisti yhdestä liittymästä rantaan ja törmäsinkin suosittuun mustahiekkaiseen rantaan, joka oli aivan uskomattoman hieno paikka. Rannassa makoilivat kilpikonnat lepäilemässä ja palmut olivat todella kauniisti mustassa hiekassa, sekä vieressä oli jokin lammikko lumpeenlehtineen ja eläimineen!

Jatkoin pian kuitenkin matkaa kohti vihreää hiekkaa ja USA:n eteläisintä pistettä kohti ja noin parin tunnin päästä päädyinkin eteläisimpään pisteeseen, joka oli ihan kaunista vihreää niittyä ja sinistä valtamerta, joka löi korkeisiin kiviin voimakkaasti!

Pienen matkan jälkeen olinkin jo sitten parkkipaikalla vihreälle rannalle, mutta loppumatka täytyisi kävellä ja se kestäisi arviolta tunnin suuntaan, joten otin monien muiden lailla 15$ maksavan kyydin neliveto autolla, joka oli sekin 25min per suunta ja rankkaa maastoajoa!!!

Ranta oli uskomattoman kaunis, kätkössä oleva ja kraatterimaisen näköinen ranta turkoosi vedellä. Ehkä tähän asti paras ranta, jonne on kyllä vaiva päästä! Vihreä hiekka oli mustan ja ruskean hiekan sekoitusta paljolti, jossa oli jotakin vihreää kivimurskaa tai mineraalia... menimme takaisin toiselle pikkurannalle, jossa oli lähes täysin vihreää hiekka! Otin pulloon mustaa, punaista ja vihreää hiekkaa, vielä tarvitsisin valkoisen ja keltaisen (normaalin)...

Kävin pulikoimassa Stefanin kanssa, joka oli New Yorkista ja puoli tuntia uiskentelun jälkeen lähdimme takaisin, jonka jälkeen kostea ihoni otti kaiken tuulen ja auton ilmaan saadun hiekan ihooni kiinni ja se on vieläkin ihollani tätä kirjoittaessa... Suihkuun aikomus tämän jälkeen!

Tosiaan jatkoin sitten matkaa kohti Konaa ja matka tuntui pitkältä ja olin syönyt vain kananmunia pitkin päivää, jotka keitin aamulla mukaani :D Munavoimaa!

Konaan pääsin sitten joskus ja ostin jonkun mehujuoman ja triplasuklaa leivoksen. Vähän myöhemmin löysin mäkin ja ostin pari juustohampurilaista, sekä suklaapirtelön :D Päädin Konan keskustan neljän ruuhkaan, joka vei ainakin tunnin päivänvaloa.. ja ohitin lentokentän, jossa edessä kävi peräänajo. Selvisi sitten että olin ajanut liittymäni ohi 10mailia, sillä liittymä josta minun piti mennä olikin aiempi pien lentokentän vieressä, ei kansainvälisen... noh sitten täytyi jatkaakkin ainakin toiset 10mailia ja yksi maili on jotain lähes 2km... Tuli kierrettyä sitten kaunista mustaa laavamaata, jonka kasvillisuus on alkanut ottamaan haltuunsa ja aurinko alkoi tehdä nopeaa laskuaan ja matkaa Hiloon jossa yövyn oli vielä reippaasti yli 50mailia läpi vuorien.

Vuorien väliin päästessäni gps-tabletistani alkoi akku loppua, jolloin sulkee sateenliittiseurannan, mutta reitti oli vain suoraa. Inhottavaa alkoi olemaan auringonlaskun jälkeen tuleva pimeys, mutta pahinta oli tyhjästä pamahtanut hullun tiheä usvasumu-vulkaaninen kaasu vesisateella... jonossa muiden kanssa mentiin. Kaupunkiin päästyäni pyörin sitten 1h 10min ympyrää hostellini lähettyvillä, koska en nähnyt katujen kylttejä vesisateessa ja pimeässä, sekä yksisuuntaisia liittymiä on lähes joka tie täällä näin... niin ja tablettini kartta ei ollut ladattu tälle kaupungille läheltä, eli en näe katuja kaupungissa...

Hostellini ottaa vain käteistä ja sitä ei enään ole, joten menin vesisateessa kävellen automaatille nostamaan sitä itseään ja ei suostu toimimaan korttini, joten sovittiin että maksan huomenna. Menen ilmeisesti sitten pankkiin nostamaan tai etsin toisen automaatin, josta nostaa, koska ainakin Sydneyssä toimi moitteetta, joka ainoa paikka jossa olen nostanut rahaa tähän mennessä...

Ja niin kuskimme Green Sand Beachille oli Iwan ja hän oli melkoinen omituisuus, mutta hauska koko ikänsä Hawaiilla asunut nelikymppinen mies, joka oli puoliksi Puerto Ricolainen tai Portugalilainen... puhui hieman hassusti. Olin ensimmäinen suomalainen jälleen, vaikka hän sanoi näkevänsä ihmisiä ympäri maailmaa joka päivä, mutta ei suomalaista...

Huomenna aion tähdätä etelään Puhou tai sen sorttiseen kylään, jossa radioissa päivittäin kerrottavissa ilmoituksissa olisi laavavirrat lähteneet jälleen pikkaisen liikkeelle, mutta vulkaaniset kaasut ovat olleet liian pahat tänään päivittäiselle tarkennuslennolle... sieltä tähtään takaisin pohjoiseen Akaka Falls vesiputouksille, jossa on kuulemani mukaan turisteja niin älyttömästi bussilasteittain ettei edes välttämättä kannata mennä, mutta lähellä on myös Botanic Garden jonne aion ja illaksi ajan takaisin samaa tietä kuin tänään usvassa. Menen Mauna Kea vuoren Visitor Centeriin 3km tai jotain korkeuteen katsomaan auringonlaskun ja ajan jälleen pimeässä jo tutuksi tullutta tietä takaisin hostellille... korkeimmalle vuorella oleville observatorioille ei pääse kuin kokeneet vuoristoretkeilijät, tai maksusta yritykselle joka vie, tai yksi firma vuokraa nelivetoautoja ylihinnalla, joilla saa ajaa sinne viimeisenkin kilometrin, eli noin 4km korkeuteen jäätymään :D

Visitor Center saanee riittää sekin on jo samalla korkeudella kuin Haleakalan korkein piste Mauilla, jolla kävimme jäätymässä auringonnousua katsomassa!

Delfiinit taitavat jäädä, sillä kaikki aktiviteetit tuntuu löytyvän Konasta, toiselta puolelta saarta, joka on etäisyytenä Porvoosta Turkuun, eli noin pari sataa kilsaa...

Mainoksia  joulusta ja thanks givingistä tulee jatkuvana syöttönä, black fridayta unohtamatta... happy holidays vaan, nyt tämä menee pesulle!