Big Islandille hyvästit! Istun nyt todella mukavassa pehmeässä, suorastaan upottavassa nojatuolissa Hilon lentokentällä odottamassa hyvissä ajoin lentoani. Kenttä on ehkä maailman pienin ja söpöin ikinä! Olen keskellä kenttää ja pystyn näkemään koko kentän yhdestä pisteestä, mitä nyt ehkä lentokoneiden lähtöporteista muutama on kauempana, joita on tosiaan peräti yhdeksän :D
Viimeisenä päivänäni menin black fridayn innoittama pyörimään amerikkalaisten ostoskeskuksiin ja totesin että ei sieltä mitään löydä ja saatika sitten edullisesti... paitsi tiettyinä kellonaikoina on supertarjouksia, joihin joutuu jonottamaan tunteja puukon kanssa...
Auto on palautettu ja mittariin oli tullut 562mailia, eli todella paljon ja melkein 20h ajoa auton trippimittarin mukaan! Bensaan meni silti vain 60$ kaiken kaikkiaan!
Täällä Hawaiilla jokaisella kentällä on vesipisteet, joista voi juoda ilmaiseksi ja täyttää pullonsa ja niin on tainnut olla melkein kaikkialla, paitsi suomessa...
Viime yönä oli jännittävä mennä nukkumaan, sillä homolaki oli menossa eduskunnan äänestettäväksi ja aamulla oli kiva herätä jännittyneenä ja huomata sen menneen läpi! JEI!
Illalla Honoluluun päästyäni on tarkoitus tavata cheesecake factoryn edessä ihanat Uuden-Seelannin ystäväni puoli seitsemältä, eli samaan aikaan kuin aurinko laskee täällä :P
Ehkäpä sitten kerkeän vielä löytämään uuden bikini yläosan, sillä täältä Hilosta ei löytynyt kuin lasten...
Olen huomannut että ihmiset eivät edes ole niin lihavia täällä päin, kuin yleensä amerikkalaiset ovat. Täällä ihmiset taitavat rehkiä enemmän ja liikunta on iso juttu, sekä kaikkialla mainostetaan ja lisätään vitamiineja ja mineraaleja! Myöskin täällä on paljon hyviä terveysruokia ja juomia, sekä myöskin luomukauppoja paljon. Teiden varsissa myydään myös oman maan satoa, se vasta lähiruokaa onkin! Suomessa sellaisen ollen laitonta... Spirulinaa mainostavat paljon radiossa ja julisteissa, joka on suomessakin noussut esille ajan saatossa...
Kaikki vaatteeni ovat likaisia melkeinpä ja ei ole näkyvissä kunnolla paikkaa missä pestä niitä fiksusti... Mauilla olisi ollut paras mahdollisuus, mutta oli liian hauskaa...
Kaikki yleiset tilat ovat jäätävän kylmiä täällä, kuten lentokenttä, ostarit, hotellit hostelleineen... välillä ihan ärsyttää jatkuvat vaihelut. Se on aivan eri asia suomessa mennä kylmästä talvesta sisälle lämpimään kauppaan, kuin lämpimästä jäätymään... viileä on ok, mutta sairaan kylmät sisätilat eivät!
Näen uudet ystäväni vain vkonlopun ja sitten seuraava kerta on ehkä vuoden päästä tai ei koskaan, sääli jos etäisyys rikkoo suhteen ihmisiin, mutta niinhän se monesti menee jo pienissäkin etäisyyksissä. Porvoosta Helsinkiin muuttaneetkin ovat helposti jääneet unholaan tai tulee nähtyä kerran vuodessa... mutta ulkomaalaisten kanssa homma tuntuu pelittävän ehkä paremmin, sillä näkemiseen panostaa enemmän, koska se tarjoaa myöskin avartavaa matkailua ja itsensä sivistämistä! On myös hyvä syy keskustella toisen kanssa, koska o kokonaan toinen kulttuuri ja eri näkemykset elämästä, paitsi että nyt on sama aallonpituus ja Kiwit ovatkin melko scandinavialaisia...
Juuri nyt olisi menossa lento Honoluluun ja ärsyttää että omani on vasta seuraava kahden tunnin päästä... mitä ajan tuhlausta!
Kyselin Malwiinalle Shaka-rannekkeita myyjältä, mutta tällä kentällä ei ole, joten seuraavalla sitten yritän muistaa! Myyjä kuitenkin kertoi Shaka-merkin tarinan tai legendan. Legendan mukaan mies työskenteli sokeriviljelmillä ja leikkasi vahingossa keskimmäiset kolme sormea poikki ja hänelle ei haluttu antaa potkuja, joten hänet värvättiin junankuljettajaksi välille sokeriviljelmiltä satamaan. Kuljettajana hän ajoi junaa merenrantaa pitkin ja vilkutti joka päivä surffareille merellä, mutta surffarit näkivät vain hänen pikkurillin ja peukalon vilkutuksessa, joten he alkoivat matkimaan ja tervehtimään samalla lailla takaisin. Tästä syntyi surffareiden kuuluisa tervehdys Shaka! Täysin uusi juttu tosin minulle.
Kone laskeutui Honoluluun ja kenttä on täynnä armeijan sotakoneita. Aurinko hiipui hiljalleen ja menin äkkiä bussipysäkille. Bussimatkalla kyytiin tuli mielettömästi porukkaa ja matka kesti melkein kaksi tuntia, koska mikälie black friday paraati oli alkamassa.. noh Aria sekä Emily oli tarkoitus nähdä 18.30 cheesecake factoryn edessä, mutta pääsin bussista vasta 18.45, jonka jälkeen juoksin kamoineni hostellille ja maksoin petini pois ja heivasin kamani, mutta minut olikin upgradettu "parempaan" huoneeseen, mutta pedistäni puuttuikin patja... lol ja sitten siirryin toiseen huoeeseen, joka on ihan ok. Joksujalkaa juoksin juustokakulle ja olin siellä 18.55 eli puoli tuntia myöhässä, mutta onneksi he odottivat vielä! He näyttivät niin pirteiltä ja säkenöiviltä, vaikka olivat shopanneet koko päivän! Menimme hakemaan jononumeron kakkutehtaalle ja odotimme noin 1.5h vuoroamme käyden victorias secretissä.
Aikamme tuli ja menimme ruokailemaan suoraan illan coverbändin eteen ja he soittivat kaikki hyvät biisit. Aria varsinkin oli aivan messissä hommassa ja ehkä eniten rakastan heihhä heidän spontaaniuttaan heittäytyä fiiliksen mukaan tilanteeseen kuin tilanteeseen, paikasta riippumatta! Laulaa kadulla ja tanssii, tai esittelee alushousujaan jotka juuri osti...
Tuskin tulen näkemään heitä koskaan tämän loman jälkeen enään elämässäni, sillä Emily työskentelee ulkomailla paljon ja Aria taas aloittaa suuressa kansainvälisessä lakifirmassa duunin ja on hommassa jo erittäin päteväkin kuulemma!!! I bet, koska hänessä on karismaa ja rohkeutta!
Menimme ruokailumme jälkeen rintsikoita ostelemaan takaisin Victoria's Secrettiin ja menin sovituskoppiin, jossa avustajat/myyjät ottivat mitat ja antoivat vaihtoehtoja läjän. Sovittelin aikani ja sitten katsoimme eri malleja ja värejä, kunnes löysin mieleiset... oudointa vain on että kooksi tuli 36D, jota en itse koskaan olisi kokeillut, mutta kai ne on nyt ihan kivat ja istuvat, ammattilaisen valitsemat!
Ostin kahdet, sillä toisen saa black fridayna puoleen hintaan ja lisäksi ostoksista saa kortin, jonka numeron laittaa nettiin ja voi voittaa 10-500$, tai elinikäiset alusvaatteet... minimi on 10$ kuitenkin..
Sitten olinkin komerossa niin pitkään vaatteita sovittamassa että Aria sekä Emily olivat kadonneet ja tässä vaiheessahan iski automaattinen itsesäälivä ajatus että nyt ne hylkäsivät koska olenhan ihan pätevä psykopaatti, just kiddig.. mutta joo menin hostellille koska pulju meni kiinni 11 illalla ja ajattelin heidän ajattelevan inun menneen, koska ei löydetty toisiamme.
Jubailimme hetki sitten facen chatissa ja osoittautui että he olivat huudelleet nimeäni ja etsiskelleet 20min, sekä menivät h&m:n liikkeeseen etsimään lopuksi, koska Emily meni sinne käymään ja ajattelivat jos minä olisin mennyt sinne etsimään heitä...
Ainakaan he eivät siis hylänneet ja huomenna menen heidän Hilton hotellin uima-altaalle pulikoimaan, jos päästävät henkilökunta sisään...
Hienoja ihmisiä nämä Kiwit! Todella vaikea nähdä, tai ainahan sitä voi lentää Uuteen-Seelantiin näkemään Ariaa ja paluumatkalla poiketa Californiaan Emilyä moikkaamaan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti