Elikkäs aamulla ysiltä lähdin liikkeelle Volcano Villagesta kohti Green Sand Beachia. Ennen vihreää hiekkaa menin kuitenkin spontaanisti yhdestä liittymästä rantaan ja törmäsinkin suosittuun mustahiekkaiseen rantaan, joka oli aivan uskomattoman hieno paikka. Rannassa makoilivat kilpikonnat lepäilemässä ja palmut olivat todella kauniisti mustassa hiekassa, sekä vieressä oli jokin lammikko lumpeenlehtineen ja eläimineen!
Jatkoin pian kuitenkin matkaa kohti vihreää hiekkaa ja USA:n eteläisintä pistettä kohti ja noin parin tunnin päästä päädyinkin eteläisimpään pisteeseen, joka oli ihan kaunista vihreää niittyä ja sinistä valtamerta, joka löi korkeisiin kiviin voimakkaasti!
Pienen matkan jälkeen olinkin jo sitten parkkipaikalla vihreälle rannalle, mutta loppumatka täytyisi kävellä ja se kestäisi arviolta tunnin suuntaan, joten otin monien muiden lailla 15$ maksavan kyydin neliveto autolla, joka oli sekin 25min per suunta ja rankkaa maastoajoa!!!
Ranta oli uskomattoman kaunis, kätkössä oleva ja kraatterimaisen näköinen ranta turkoosi vedellä. Ehkä tähän asti paras ranta, jonne on kyllä vaiva päästä! Vihreä hiekka oli mustan ja ruskean hiekan sekoitusta paljolti, jossa oli jotakin vihreää kivimurskaa tai mineraalia... menimme takaisin toiselle pikkurannalle, jossa oli lähes täysin vihreää hiekka! Otin pulloon mustaa, punaista ja vihreää hiekkaa, vielä tarvitsisin valkoisen ja keltaisen (normaalin)...
Kävin pulikoimassa Stefanin kanssa, joka oli New Yorkista ja puoli tuntia uiskentelun jälkeen lähdimme takaisin, jonka jälkeen kostea ihoni otti kaiken tuulen ja auton ilmaan saadun hiekan ihooni kiinni ja se on vieläkin ihollani tätä kirjoittaessa... Suihkuun aikomus tämän jälkeen!
Tosiaan jatkoin sitten matkaa kohti Konaa ja matka tuntui pitkältä ja olin syönyt vain kananmunia pitkin päivää, jotka keitin aamulla mukaani :D Munavoimaa!
Konaan pääsin sitten joskus ja ostin jonkun mehujuoman ja triplasuklaa leivoksen. Vähän myöhemmin löysin mäkin ja ostin pari juustohampurilaista, sekä suklaapirtelön :D Päädin Konan keskustan neljän ruuhkaan, joka vei ainakin tunnin päivänvaloa.. ja ohitin lentokentän, jossa edessä kävi peräänajo. Selvisi sitten että olin ajanut liittymäni ohi 10mailia, sillä liittymä josta minun piti mennä olikin aiempi pien lentokentän vieressä, ei kansainvälisen... noh sitten täytyi jatkaakkin ainakin toiset 10mailia ja yksi maili on jotain lähes 2km... Tuli kierrettyä sitten kaunista mustaa laavamaata, jonka kasvillisuus on alkanut ottamaan haltuunsa ja aurinko alkoi tehdä nopeaa laskuaan ja matkaa Hiloon jossa yövyn oli vielä reippaasti yli 50mailia läpi vuorien.
Vuorien väliin päästessäni gps-tabletistani alkoi akku loppua, jolloin sulkee sateenliittiseurannan, mutta reitti oli vain suoraa. Inhottavaa alkoi olemaan auringonlaskun jälkeen tuleva pimeys, mutta pahinta oli tyhjästä pamahtanut hullun tiheä usvasumu-vulkaaninen kaasu vesisateella... jonossa muiden kanssa mentiin. Kaupunkiin päästyäni pyörin sitten 1h 10min ympyrää hostellini lähettyvillä, koska en nähnyt katujen kylttejä vesisateessa ja pimeässä, sekä yksisuuntaisia liittymiä on lähes joka tie täällä näin... niin ja tablettini kartta ei ollut ladattu tälle kaupungille läheltä, eli en näe katuja kaupungissa...
Hostellini ottaa vain käteistä ja sitä ei enään ole, joten menin vesisateessa kävellen automaatille nostamaan sitä itseään ja ei suostu toimimaan korttini, joten sovittiin että maksan huomenna. Menen ilmeisesti sitten pankkiin nostamaan tai etsin toisen automaatin, josta nostaa, koska ainakin Sydneyssä toimi moitteetta, joka ainoa paikka jossa olen nostanut rahaa tähän mennessä...
Ja niin kuskimme Green Sand Beachille oli Iwan ja hän oli melkoinen omituisuus, mutta hauska koko ikänsä Hawaiilla asunut nelikymppinen mies, joka oli puoliksi Puerto Ricolainen tai Portugalilainen... puhui hieman hassusti. Olin ensimmäinen suomalainen jälleen, vaikka hän sanoi näkevänsä ihmisiä ympäri maailmaa joka päivä, mutta ei suomalaista...
Huomenna aion tähdätä etelään Puhou tai sen sorttiseen kylään, jossa radioissa päivittäin kerrottavissa ilmoituksissa olisi laavavirrat lähteneet jälleen pikkaisen liikkeelle, mutta vulkaaniset kaasut ovat olleet liian pahat tänään päivittäiselle tarkennuslennolle... sieltä tähtään takaisin pohjoiseen Akaka Falls vesiputouksille, jossa on kuulemani mukaan turisteja niin älyttömästi bussilasteittain ettei edes välttämättä kannata mennä, mutta lähellä on myös Botanic Garden jonne aion ja illaksi ajan takaisin samaa tietä kuin tänään usvassa. Menen Mauna Kea vuoren Visitor Centeriin 3km tai jotain korkeuteen katsomaan auringonlaskun ja ajan jälleen pimeässä jo tutuksi tullutta tietä takaisin hostellille... korkeimmalle vuorella oleville observatorioille ei pääse kuin kokeneet vuoristoretkeilijät, tai maksusta yritykselle joka vie, tai yksi firma vuokraa nelivetoautoja ylihinnalla, joilla saa ajaa sinne viimeisenkin kilometrin, eli noin 4km korkeuteen jäätymään :D
Visitor Center saanee riittää sekin on jo samalla korkeudella kuin Haleakalan korkein piste Mauilla, jolla kävimme jäätymässä auringonnousua katsomassa!
Delfiinit taitavat jäädä, sillä kaikki aktiviteetit tuntuu löytyvän Konasta, toiselta puolelta saarta, joka on etäisyytenä Porvoosta Turkuun, eli noin pari sataa kilsaa...
Mainoksia joulusta ja thanks givingistä tulee jatkuvana syöttönä, black fridayta unohtamatta... happy holidays vaan, nyt tämä menee pesulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti