Sydney

Paljon on kerinnyt taas tapahtumaan sitten viimeisen kirjoituksen. Viime yö meni koiranunta nukkuen pätkittäin, koska vein Allyn lentokentälle neljältä aamuyöllä ja ikävähän siinä tuli kun kolme vkoa oltu yhdessä kellonympäri! Ilman ongelmia tai edes kinaa!

Istun matkalla Sydneyyn nyt jetstarin koneessa, jotka ovat melko moderneja vempeleitä ja tällä kertaa istun ikkunapaikalla satavarmasti, sillä maksoin sen etukäteen!

Kauniita vuoria ja sinistä merta, toivon lasketuessamme näkeväni oopperatalon ja kuuluisan sillan sun muuta ilmasta käsin, nyt kun on aurinkoinen kelikin!

Saan nyt läjän papereita täytettäväksi, joista yksi on ebolasta... lol.

Autoa palauttaessa kävi niinkin hassusti että palautuspiste ei ollutkaan muiden vuokraamojen luona, joten seikkaluun lähdin sitten ja mm. us air forcen koneita ihailin portilta ja sain armeijan vartija-auton lähtemään tulemaan kohti, joten lähdin äkkiä uukkarilla karkuun ja kysyin sitten neuvoa asunnonvälittää naiselta, joka ystävällisesti neuvoi google mapsin avulla oikean suunnan. Paikka oli hevonkuusessa, mutta onneksi he tarjoavat ilmaisen shuttle bussikyydin kentälle :)

Kentällä tylsistyessäni väsyneenä törmäsinkin Oliviaan, ainoaan matkallamme tapaamaani suomalaiseen! Oli todella kiva jutella ihmeissämme ja näämme Sydneyssä vielä laskeutuessamme, koska nyt istumme niin kaukana toisistamme. Huomenna taidan ottaa neuvosta vaarin ja suunnata kenguruita ja koalia katsomaan johonkin puistoon, jossa ne vilistävät vapaina ja saa halia ja kuvailla vapaasti, eikä ollut ilmeisesti kallis ja puolen tunnin junamatkan päässä!

Nyt on vastailtu että en ole rikollinen tai sairastunut afrikan matkoilla ebolaan. Hassua. Viimeisin hostellimme oli enemmänkin kuin hotelli ja todella mahtava. Siellä oli jopa tuplalasit ikkunoissa ja ilmalämpöpumppuja joka paikassa. Suihkut ja vessat olivat todella hyvät, sekä keittiössä mausteita ja ilmaista ruokaa paljon! Suosittelen kaikille tätä todella lämmintä mukavaa pientä Haka hostellia ja Jan niminen tyttö oli todella mukava, sekä hauska ja plussana kokkasi maittavan ruoankin xD

Tuntuu hyvin oudolta olla yksin matkassa kolmen vkon yhteiselon jälkeen, mutta odotan Hawaiin lämpöä mielettömästi ja ah niin ihanaa rusketusta.. tai palamista..
--------------------------
Aloitetaanpas taas jostakin, koska on tapahtunut mielettömästi sitten laskeutumisen. Sydneyn lentokenttä vaikuttaa olevan valtava ja onkin, mutta helppo kulkuinen ja ei niin pitkät kävelymatkat. Kenttä oli aivan täynnä, valehtelematta joka ikinen käytävä täynnä ebola lehtisiä ja kylttejä, sekä tätejä kyselemässä onko jo täytetty ebola-laput!

Menin hakemaan matkalaukkuani tai rinkkaani ja kun kaikki olivat lähteneet ja hihna loisti tyhjyyttään, menin etsimään toisilta hihnoilta ja rinkkaani ei näkynyt missään. Kysyin tiskiltä ja he ottivat tiedot ylös ja sanoivat lähettävänsä laukkuni hostelliini seuraavana aamuna, kun saavat sen. Olen nyt samoissa vaatteissa sitten kaksi yötä hikoilemassa ja kärventymässä. Suihkuun pääsin sentään, koska mukava turkkilainen huonekaverini lainasi pyyhettään ja pesuainetta. Myös lainasi sortsit ja paidan, jotta en haise. Helpotti oloa. Toinen huonekaverini saksasta antoi soittaa paikallisella numerolla ja puhuin yli 2h hoidellen asioita jetstarin ja lentokentän kanssa. Pitkällisten selvitysten jälkeen selvisi EHKÄ että laukkuni on lentokentällä täällä Sydneyssä, mutta ei voinut tarkistaa, sillä kadonneet tavarat meni kiinni seiskalta, eli 10min ennen puheluani sinne, huoh!
Huomenna aamulla soitan yhdeksältä uudestaan ja sitten selivää onko laukku varmasti minun. Nyt sain tietää että on rinkka ja musta-harmaa, mutta muuten joudun odottamaan varmistusta aamuun! He väittivät sen löytyneen karusellistä, joka oli tyhjä lähtiessäni ja kukaan ei sitä löytänyt paikalla ollessani... toivon nyt että huomenna aamulla puhelulla saan tietää sen olevan minun rinkka ja saavani sen ilmaiseksi ilman ongelmia, niin voin mennä kentälle vähän myöhemmin vaihtamaan vaatteet vessaan ja heittää sitten takaisin uudelle lennolle, lol!

Äsken huonekaverini saksalaiset kaverit tulivat kysymään että olenko oikeasti suomesta ja halusivat nähdä passin, sillä siinä on lumihiutaleita ja hirvi, joka juoksee kun selaa sivut nopeasti :D Sitten näytti sen kolmannellekkin vielä! :D

Sydneyn kentältä pettyneenä ja vihaisena otin junan keskustaan. Minulle neuvottiin mielestäni kauemmalle asemalle ja kävelin illalla pimeydessä ympäriinsä kings crossilta. Bilekatu taitaa olla, mutta pilvi haisee kaikkialla ja hostellei ruokapaikkoineen oli mielettömästi, nuorine ihmisineen. Kalterit on ikkunoissa ja ovissa, sekä valvontakameroita joka paikassa... tuli turvaton olo aina kun jossain huudettiin tai pullo iskeytyi maahan...

Pääsin turvallisesti kuitenkin perille räkälän näköiseen elephant hostelliini, joka on kuitenkin ihan ok ja todella lähellä keskustaa, silti rauhallisessa kulmassa pienen puiston takana..

Jäädyin yöllä, vaikka muut kärventyy ja jouduin sulkemaan kattotuulettimen ja akkunan, koska en ole tottunut nukkumaan pelkällä lakanalla...

Tänä yönä menen pyytämään viltin, koska sellaisen näymmä saa vain pyytämällä täällä. Tulin juuri alas kirjoittamaan tätä sillä menee puolen tunnin päästä kymmeneltä kiinni hostellin kahvila, josta tilasin hyvältä kuulostavan pizzan, ihan ok hintaan (14$)

Täällä työskentelevät ihmiset ovat lähes kaikki work and holiday turisteja, jotka tekevät pari vuoroa vkossa ja yöpyvät ilmaiseksi tyyliin vkon.. Allylle vink vink.

Menen hassuissa kuteissani illalla kävellen haisevine kenkineni katsomaan sillalta maisemia ja kuvaan ilman kolmijalkaa kaidetta tukena käyttäen yökuvani! Toivotaan parasta! Onneksi ei ole monta kilsaa, ehkä neljä per suunta vain...

Kenkäni haisivat niin pahalta, että turkkilainen laittoi ne kaappiin ja oven kiinni :D

Eilen kuulin suomea puhuvia tyttöjä ja kysyin suomeksi että hei puhuitteko te just suomea ja vastaus kuului joo, kikatusta ja lähtivät sitten hostellista.  Tiedä sitten että sanoinko jotain väärää, vai olivatko lähdössä muutenkin...

Ruoka on täällä paljon parempaa kuin Uudessa-Seelannissa ja jopa mielestäni HALVEMPAA, jos voi uskoa aussien hintatason kuulleena.. Julkinen toimii loistavasti ja on mielestäni edullinen. Jokaisen kadun kulmassa on todella selkeät merkit kylteissä katujen nimistä, joka helpottaa suunnistamista paljon.

Tuntuu että todella moni polttaa täällä jotakin, vaikka tupakka maksaa kaksi kymppiä askilta... toivottavasti suomessakin kohta :D

Katuvalaistus on hoidettu monessa paikassa älyttömän kirkkailla ledeillä ja voisi ottaa mallia liikennevaloistakin suomessa, niidenkin ollessa ledejä ja kunnon selkeä äänen antavia, kun tulee vihreä valo. Joissakin näkee ukkelin tanssivankin xD

Huoneessani on neljä sänkyä, joista lisäkseni vain kahdessa on joku ja he ovat töissä päivisin tai ryyppäämässä iltaisin...

Kokki täällä keittiössä liekittää aivan kaiken kahdella pannulla. Taitaa rakastaa tulisia leikkejä!

Kävin vitutuksesta huolimatta junalla Feather Dalessa kenguruita ja koalia silittelemässä ja 29$ sisäänpääsy, sekä 2,30$ per suunta bussimatkasta, sekä vielä junapaluulippu 13,40$, ei ollut paha kokemuksesta!

Matka kesti noin 45min per suunta ja kaksi tuntia vierähti puistossa, jossa eläimet elävät melko vapaana vierailevien ihmisten keskuudessa! Suosittelen kaikille ehdottomasti. Silta ja oopperatalo ovat myös näkemisen arvoisia ilmestyksiä, mutta oopperatalo on todella kellertävä luonnossa, suorastaan likaisen näköinen, mutta kuvissa näyttää valkoiselta, sekä ihan kiva sitä on ihastella auringon paahtaessa ja pilvenpiirtäjien piirtäessä vastakkaista taivaanrantaa! Nyt ruoan kimppuun, jonka äsken sain :)

New Zealand is almost over :/

Viimeisiä päiviä vietellään täällä kauniissa Uudessa-Seelannissa. Huomenna on jäljellä enään vain ajo christchurchiin ja siellä auton laitto palautuskuntoon. Heitän ilmeisesti Allyn kentälle jo aamuyöllä, joten nukkumiset jäävät vähään ja itse lähden vasta illemmalla kuuden aikoihin muistaakseni Sydneyyn. Vietän kaksi yötä Sydneyssä, lähinnä ihaillen kuuluisaa pientä oopperataloa ja siltaa.. lol..

Sydneystä matka jatkuukin jo Hawaiille, jossa vihdoin pääsen eroon takista ja käyttämään pienempiä vaatteen kappaleita! Rusketustakin odotellen...

Olemme Akaroassa ja täällä oli melko kylmä, mutta tänään oli 18 astetta plussaa, mutta silti tuntuu tuulen takia viluisalta. Paikallisilla on jokin juhlapyhä tänään tällä alueella canterburyssä ainoastaan, jolloin ruokapaikoissa ottavat aina 15% extraa päälle, huoh! Söimme silti hyvän ja riittoisan pizzan!

Edellisessä hostellissamme Lake Tekapolla syödessämme aamiaista ennen lähtöä kävi hassu juttu. Alankomaalainen mies pyysi englanniksi japanilaista sulkemaan huoneesta ikkunan, koska oli kylmä. Japanilainen mies reagoi äkkipikaisesti huvittavalla englannillaan, vastaamalla jotakin "wha do yo want?", "wher ar yo fro?" ja painottaen vihaisella äänenpainotteella. Hollantilainen mies vain rauhoitteli ja tajusi heti ettei japsi ymmärtänyt nyt ihan mistä oli kyse. Japsi vielä keittiössä sitten kääri hihat ja istuutui pöytäänsä tabletin ääreen ja näin hänen "venyttelevän" niskaansa, sekä olut tölkin juonnin jälkeen rutisti sen, paiskaten pöytään...
Sellainen hassunhauska episodi tuli todistettua sitten siinä, nolo japsi!

Olemme tavanneet vaikka ketä matkallamme ja tuntuu ikävältä sanoa jo hyvästit vastatavatuille tutuille... Yhtiin kuitenkin törmäsimme tänään täällä Akaroassa sattumalta satamassa (pieni maa ja kaupunki, tai kylä), he olivat Sveitsistä oleva pariskunta ja tapasimme Dunedinin hostellissa illalla. He olivat menneet myös Lake Tekapoon kahdeksi yöksi (me olimme kolme) ja sieltä joillekkin lähteille, josta suuntasivat Kaikouraan (olimme siellä ekan yön etelä-saarelle tultaessa) ja luulivat lennon lähtevän seuraavana päivänä, mutta se olikin vasta sunnuntaina, niinpä he suuntasivat tänne ja täällä nyt ovat samassa hostellissakin! Tosin heillä on pihalta oma "mökki".

Olimme tänään menossa uimaan delfiinien kanssa, mutta meille ilmoitettiinkin heti että aallot ovat 3-4m korkeita ja ettei delfiinejä välttämättä edes näe tänään, joten tarjosivat rahat takaisin. He antoivat meille aikaa miettiä ja pähkäilyn jälkeen päädyimme ottamaan rahat takaisin ja maksoimme sitten pelkän risteilyn. Risteily oli hassu kokemus (täysin turha), sillä emme nähneet kuin kallioita, lintuja, pari merileijonaa(joita on kaikkialla) ja yksi delfiini vilahti kaksi sekuntia avomerellä, eikä kukaan nähnyt sitä. Koska ei nähty delfuja, saa ilmaiseksi mennä uudestaan, mutta emme ole menossa huomenna enään, sillä Ally tuli merisairaaksi pahoissa aalloissa, joissa vene oli vesikuopissa niin että näkyi vain vettä joka puolella. Vesi oli oikeasti korkeammalla kuin veneen korkein osa, kun olimme aallon syvimmässä kohdassa! Siistiä se oli!
Onneksi emme menneet uimaan, sillä noissa aalloissa olisimme kadonneet jäljettömiin :D Hawaiilla ehkä sitten uusi yritys... pingviinit tosin taitavat jäädä näkemättä kokonaan, koska olemme olleet niitä katsomassa aina väärään aikaan. Pingviinejä näkee vain niiden palatessa mereltä kalastusreissuiltaan, silloin kun aurinko tekee laskuaan ja tämä aika ei meille ole sopinut keskellä ei mitään...

Lake Tekapolla tapasimme myös ensimmäisen suomalaisemme ja hän sattui olemaan jopa samassa huoneessa kanssamme. Olivia oli mukava suomenruotsalainen 19-vuotias tyttö, joka oli lomalla Sydneystä au pairin hommista!

Jännittää hieman yksin mennä tästä reissuun ja tuntuukin kuin olisin menossa kotiin ja Allystä tuntuu hieman samalta. Surrealista että ollaan vielä jatkamassa matkaa ja melko paljonkin!

Ruokaan on mennyt rahaa lähes tuplasti yli budjetoidun, koska ruoka on karsean kallista ja olemme päätyneet syömään ulkona lähes joka päivä kerran nälissämme...

Tuli tehtyä u-käännös Akaroaan ajaessamme, kun näimme sopivan ruokapaikan ja tein käännöksen tienvarsi parkkipaikan kautta, josta lähdinkin suomalaisittain ajamaan oikeaa kaistaa... onneksi olin menossa vain parin metrin päähän tien yli.. täällä ajetaan kuitenkin vasemmalla puolella :D

Sisälläkin on aina niin kylmä tässä maassa, että täytyy olla takki päällä. Heillä on kuulemma vasta 10-vuotta sitten tullut rakennusmääräykset uusiin taloihin, että täytyy olla tuplaikkunat!

Lake Tekapolla näimme milkywayn ja kävimme kuumissa altaissa, joita oli kolme. Ensimmäinen 30 tai jotain ja sitten siirryttiin 40 asteiseen, josta oli vielä yksi 45asteinen itsensä polttoallas! Saunassakin käytiin, joka oli vitsikkäästi mukamas 80astetta olevinaan... höyryhuone oli karu kaakelihuone, joka oli lämmin, ei muuta. Kylmä-allaskin siellä oli, johon kolme kertaa pulahdin, koska ei ollut edes niin kylmä kuin esim. Porvoon uima-hallissa!

Toistan mahdollisesti joitain asioita, sillä on vaikea kirjoittaa järjestelmällisesti tapahtumat ja muistaa jo kirjoittamansa asiat. Pälkähävät mieleen tässä järjestyksessä!

Allykin pääsi lenkillensä, kun vihdoin saimme hänelle pistettyä musat puhelimeen ulkoiselta kovoltani! Itsehän jäin löhöämään sänkyyn ja kirjoittelemaan tätä kuunnellen musaa.

Olen ottanut törkeän kauniita kuvia ja paljon (parisen tuhatta), mutta pelkään kotona ne nähdessäni tietokoneen näytöltä niiden olevan tärähtäneitä, pimeitä tai ylivalottuneita! Aion julkaista niitä päivittäin muutaman kerrallaan, jottei tule pläjäyksenä kaikki ja editoin niitä vielä pitkän ensi vuoteen, sillä käytän luminosity mask tekniikkaa kuvissani. Käytännössä kerään täällä vain raakadataa kamerallani ja otan kolme eri valoitusta per kohde, eli kolme kuvaa samasta kohtaa kolmijalan avulla ja yhdistän niistä yleensä kaksi päällekkäin, jolloin saan täyden dynaamisen alueen koko kuvaan. Kuvasta tulee täten tarkka ja yksityiskohtaisempi, sekä yleensä dramaattisempi! Lopputulokset tulette vielä näkemään!!!

Siirrän kaikki kuvani muistikorteilta tabletillani ulkoiselle kovalevylle ja ensimmäinen 32gb muistikortti on nyt tyhjennetty ja kuvat pohjois-saarelta ovat pelkästään enää ulkoisella kovalevyllä, joka on helvetin pelottavaa!!! Tarvitsen kuitenkin muistikortteihin tilaa vielä Hawaiita ja Vancouveria varten, niin ja Sydneykin siellä oli... Kyllä ulkoisen kovon pitäisi pitää kuvat tallessa, kunhan ei katoa!

Halua tehdä laserleikkauksen silmiini, sillä lasit ovat reissussa ihan perseestä. Koko aika likaiset ja vesisateessa märät, sun muuta. Nukkuessa pitää laittaa johonkin ja aamulla on sokea kana! Hampaatkin voisi käydä tarkistamassa ja hoitamassa kuntoon ensi vuonna!

Paljon uusia suunnitelmia ensi ja tuleviksi vuosiksi! En tiedä mitä tuleman pitää, mutta paljon matkustelua, se on varma! Kohteita ovat tällä hetkellä: Road trip: Norja, road 66 amerikka ja euroopan kiertelyä junalla trailaten, lyhyitä lomia eurooppaan, islanti, kiinan kiertely, japani, singapore, etelä-afrikka, etelä-amerikka (amazon,brazilia, argentina). Siinä on sekavasti omat kohteeni joihin haluisin mennä. Tulee nyt nähtyä jo niin paljon maailmaa, mutta kanadaan tosin haluaisin mennä varmasti takaisin näkemään paljon enemmän Vancouverin lisäksi!

Ihan kaikilla on täällä reissussa packtowl, retkipyyhe. Tuollainen littana ja trendiväreissä menevä nopeasti kuivuva ja pieneen tilaan menevä pyyhe! 20-30€ näyttäisi olevan. Niin hankin tuollaisen jossain vaiheessa kotona, jos joku ei joulupukille vinkkaa puolestani ;) Sellainen violetti esim olisi kiva tai muu kiva väri ;)

Sängyt narisevat melkein joka hostellissa, koska ovat metallisia kehikkoja, joissa patjat. Vain kahdessa ollut tyyliin puiset, joista toinen oli hyvä tai täydellinen ja se oli Dunedinissä. Nytkin on hyvä narisematon sänky täällä Akaroassa, vaikkakin metallikehikko, mutta tämä on paremmin tuettu!

Seuraavat blogipäivitykset saattanevatkin tulla sitten Sydneystä tai Hawaiilta, riippuen nyt netistä ja kuinka jaksan tai on aikaa näpytellä ;)

Taitaa olla iltapalan aika ja hyvää yötä ja huomenta!

Lepohetki

Ollaan nyt Lake Tekapolla kolmatta päivää ja huomenna lähtö Akaroaan, jossa kaksi yötä ja maailman harvinaisimpien ja pienimpien delfiinien kanssa uimista luvassa siellä!
Tapasimme Allyn kanssa kaksi todella mukavaa tyttöä, jotka ovat samassa huoneessa kanssamme ja olemme nähneet milky wayn, tai ainakin puolet siitä, sillä oli yöllä melkein pakkasta ja tuuli, niin emme jääneet odottamaan sen nousemista. Tänään menemme hot poolseille, luonnon kuumille lähteille kylpemään tähän lähelle vuorille! Näitä paikkoja löytyy  vulkaanisen toiminnan takia paljon uudesta-seelannista! Maksavat noin 15€ ja samalla pääsemme jonkinmoiseen saunaankin :)

Dunedin osoittautuikin "suurkapuungiksi" tämän maan mittakaavalla, mutta ei siellä ole mitään kenenkään mukaaan, joten yksi yö riitti paikan näkemiseen mainiosti! Te Anausta mukaan ottamamme Peter (Pipi) saksasta oli mukavaa seuraa sen 9h ajon ja tuli vielä Dunedinissäkin samaan hostelliin kanssamme.

Lake Pukaki ja Lake Tekapo ovat uskomattoman kauniita turkoosin kaltaisen värisiä, mutta väri muuttuu valaistuksesta riippuen ja pukaki on kauniimpi ja todella ihmeellisen värinen. Värillä on jotain tekemistä käsittääkseni tämän maan suurimman Mount Cookin rinteiltä alas valuvalla, tai vyöryvällä lumella joka sitten sulaa järveen ja vulkaanistakin toimintaa on, joten sekin vaikuttanee jollain muotoa.. mutta perus alppimaisemat saavat myös taivaankannen avulla heijastettua valoa kauniisti järven  pintaan!

Ei ole jäljellä enään oikein mitään tässä maassa mitä ei oltaisi nähty. Muutama paikka jäi näkemättä, mutta hyvin ollaan koluttu maata läpi, eri vuodenaikaan kaikki on kyllä tietenkin erilaista ja  olisi kiva nähdä maa kesällä (joulu-helmikuussa), koska nyt on kevät käytännössä menossa tai kesän alku...

McKenzie on toinen tytöistä jonka tapasimme ja hän on amerikasta. Meillä on hullun paljon yhteistä, mm. valokuvaus tulevaisuudessa työnämme, värit, musiikki, ruokakin osittain ja Allyn kanssa heillä on tavallaan ristiin myös hienosti yhteistä se että Ally on kotoisin Italiasta ja puhuu italiaa, mutta muutti pienenä Suomeen ja teki vuoden vaihto-oppilas jutun jenkeissä. McKenzie taas on jenkeistä ja asunut Italiassa, koska hänen vanhempansa tekevät siellä töitä...

Trippimittarimme sanoi eilen 3500km, joten matkaamme on ilmeisesti kertymässä n. 500km ylimääräistä, tai noh siihen olin laskenut mahdollisuuden eksymisillä sun muuta, joten aika oikein pitää paikkansa :)

Sattuu ja tapahtuu

Sattunut ja tapahtunut taas niin paljon ettei uskoisi kyseessä olevan vain pari vuorokautta, mm poliisiasema ;)
Aloitan kuitenkin nyt siitä että Milford Sound ei mielestäni kuuluisi olla numero yksi, sillä Arthur's Pass tai Coromandel ovat mielestäni ennen sitä. Suosittelisin silti jokaiselle silti käymistä Milford Soundissa, sillä ajomatka on kuitenkin upea ja perillä odottaa mahtipontiset maisemat, joista saa nauttia ilmaiseksi. Tästä sitten päästäänkin siihen että risteily ei ole pahan hintainen sinäänsä (n.70NZD), mutta jos rahaa haluat säästää, niin sen voi skipata, näet rannalta parhaimmat palat kuitenkin kun vähän kävelet!
Queenstownista tänne Te Anauun ajettaessa oli mitä uskomattomimmat maisemat myös ja niistä häkeltyneenä lähdinkin eräästä pysähdys näköalatasanteelta ajamaan suomalaisitain oikealle... kaistalle... kohti vastaantulevia autoja, jotka vain väläyttivät valoja ja hymyilivät leveästi (mahtaa olla arkipäivää paikallisille :D). Sivuun pysättämisen jälkeen matka jatkuikin normaalisti!
Queenstownin hostellissa oli yöllinen episodi ranskalaisen naisen kanssa. Ally tiputti lompakkonsa, jossa iphone sisällä ja se tipahti ranskalaisen naisen sänkyyn. Ally ei nähnyt sitä, joten herätti hetimmiten minut ja heräsin kesken jonkin unen ja adrenaliini lähti virtaamaan ja olin jo valmis nyrkkitappeluun kun en tiennyt mistä oli kyse.. mutta Ally tarvitsi taskulamppuani, jotta ei herättäisi kaikkia huoneessa olijoita. Ally etsi lompakkoaan, mutta ei löytänyt, sitten kokeilin soittaa lompakossa olevaan puhelimeen, mutta se olikin yllättäen päältä... tässä vaiheessa alkoikin hermot kiristyä, sillä ei se voinut  vain hävitä. Noh, neuvon Allya herättämään ranskis naisen ja kappas kummaa lompakko maagisesti "löytyykin" sängyn alta... näin kuinka nainen tipautti sen patjaa nostettaessa, koska olin yläsängyssä vastakkaisella puolella.. nainen oli sammuttanut jopa puhelimesta virrat, sillä lompakon tippuessa oli Ally kuullut tutun vetoketjun äänen ja valon hetken, luultavasti puhelimesta.
Tilaisuus tekee siis varkaan, luuli varmaan Allyn vain nukkuvan ja pääsevän pälkähästä... noh seuraavana aamuna ilman kunnollista todistetta yrityksestä varastaa, olemme varuillamme vähillä yöunillamme ja kuuntelemme kun nainen selittää että hänkin olisi paniikissa jos lompakko puhelimineen katoaisi... ja sitten he lähtevät ja luulemme sen olleen siinä. Pakatessamme ja lähtiessämme huomaammekin kuitenkin Allyn merkki aurinkolasien puuttuvan ja etsimme autosta ja pengomme kaikki paikat kirjaimellisesti, mutta aavistuksemme alusta saakka oli ranskalaiseen naiseen kohdistuva negatiivinen epäilys! Ei auta kuin syömme rauhassa aamiaisen ja tähtäämme poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen! Kätevästi tuli hoidettua ja samalla monta ihmistä kävi kyselemässä kadonneita passeja sun muut j näimme pitkän listan varastettuja tai kadonneita tavaraoita.. varovaisuutta täytyy siis olla!!!

Että sellaisia kokemuksia tällä erää.. vakuutus korvannee täysipäiväisesti, mutta ärsytys jäi käteen silti!

Seuraavaksi Dunedin edessä pisimmän ajomatkan päässä, noin 7-8h ajomatka sisältää 600-700km, riippuen reittivalinnoistamme, joita harvinaisesti on muutamia... huomenna on sunnuntai, joka tarkoittaa kuulemamme mukaan sitä että mikään ei ole auki missään, huoltoasemia lukuunottamatta...

Te Anau on todella pieni söpö kyläkaupunki, jossa on tasan yksi turistimyymälä katu, johon Milford Soundin bussit tuovat shoppailemaan ja syömään!
Syömisestä puheen ollen, söimme mahtavassa italialaisessa ravintolassa molempina päivinämme täällä ja otin bomba pizzan myös molempina kertoina, sillä se oli yksi parhaimpia pizzoja aikoihin! Hintava paikka tosin, mutta sen arvoinen kivoine tarjoilijoineen!
Vihdoinkin ruoka maistu joltain! ;)

Ja nyt otamme aamiaisella kyytiin yhden miehen saksasta, joka menossa samaan paikkaan!
Aiemmin olimme ottamassa yhden tänne tultaessa, tien varressa hän oli jo nostamassa laukkujaan kun Ally sanoi että ei me voida ja sitten kaasutinkin pois ja näin takapeilistä kuinka hän pettyi. Myöhemmin olimme pysähtyneet ja näimme hänet pakun kyydissä, jossa hän hymyili ja kuski tööttäsi meille :D

Viimeistä iltaa Queenstownissa

Aurinko on matkalla kohti kotia ja pimeys laskeutui yllemme hetki sitten ja napaan on vedetty harvinaisesti kolme ruokaa tasaisin väliajoin, wow! Kaupunkina Queenstown on ehdottomasti pidemmänkin visiitin arvoinen ja keskikokoinen, eli miellytti meitä ainakin!

Kävimme gondolalla vuorella korkeuksissa ja maisema oli yhtä uskomaton kuin ne monet muutkin isoine jylhine valtavine vuorineen, vesistöineen ja vihreytenään, luoden kontrastisen näköalan joka pysäyttää hetkeksi jokaisen ihmettelemään jääkauden voimaa!

Ymmärrykseni ei ole riittävä käsittämään kuinka porukka täällä kykenee olemaan t-paidoilla ja shortseilla melkeinpä aina ja itse palelemme... vaikka olemme sieltä pohjoisen pakkasista...

Takkia ei löytynyt, ainakaan inhimilliseen hintaan, sillä täällä valmistaudutaan kesään ja kuulemma netistä paikalliset täälläkin niitä ostavat... harmittaa ettei tullut Franz Josef Glacierista sitä ostettua hyvään hintaan pienestä kylästä ja ainoasta puljusta siellä. Ehkä seuraavassa kaupungissa on parempi onni!

Tämä on ihka ensimmäinen päivä ilman tippaakaan vettä, joka on siis uskomatonta ja kuulemani mukaan irlantilainen nainen joka on asunut 9,5vuotta täällä kertoi täällä satavan hyvin harvoin, joka on harvinaista tässä maassa!

Ajaminen tässä maassa on aivan parasta. Kaikki on todella selkeätä ja "isoissa" kaupungeissakin voi mennä melko rauhassa tai ajaa tien varteen pohtimaan seuraavaa liikettä ja liikenneympyröitä on kaikkialla, jotka toimivat kuin junan vessa. Täällä liikenneympyrään mennessä laitetaan vilkku vasempaan jos käännytään heti pois, muussa tapauksessa oikealle, jotta muut tietävät sinun ajavan jostakin muusta liittymästä.
Suomeen toivoisin saman käytännön. Suomessahan ei käytetä vilkkua sinne mentäessä muuten kuin jos heti kääntyy ensimmäiseen liittymään ja vilkku laitetaan vasta poistuessa, jolloin se kerkeää ehkä kerran vilahtamaan...

Viime yönä huoneessamme olleen ranskalaisen pariskunnan yllättäen miespuolinen rugby-pelaaja kuorsasi monia erinäisiä ihmeellisiä ääniä ja huvittavinta on että nainen huoneeseen tullessa kysyi meiltä että kuorsaammeko, koska se häiritsee häntä todella paljon ja sen takia vaihtoivat huonettakin, kun joku "muu" oli kuorsannut liian lujaa... iso lol!

Täälläkin on kuninkaanportin kaltainen paikka kaupungin ulkopuolella, jossa on kaikki ja rakenteilla vielä paljon lisää. Kadut valoineen oli jo tehty pitkälle ja rakennuksia oli nousemassa vielä paljon lisää upouusien kauppojen viereen!
Keskustasta löytyy vain turistikrääsät!

Allykin sai hoidatettua vihdoinkin kulmakarvansa (alkoi jo muistuttaa hyvin luonnonläheistä vuori-"ihmistä") ja ei kyseisen paikan metsästys vaatinutkaan kuin kolme kierrosta ristiin ja rastiin pientä keskustaa ja paria ohjeistusta, jonka jälkeen kävimme kampaamosta kuntosaliin ja sieltä alakerran spaahan ja tehtävä tuli hoidettua vain puolen tunnin odottamisella! Nyt Allystä kuoriutui ihka sievä tyttö ja hänet tunnistaa planeetta maan kansalaiseksi ;)
P.S No hard feelings Ally?

Kilsoja kertyy!

Pääsimme hostelliimme Queenstowniin illan jo hämärtyessä ja onneksemme saimme ilmaisen netin, koska heidän maksupalvelu on rikki :D

Niin monenmoista asiaa päässä joita halunnut tänne kirjoittaa, mutta tietenkin niitä vaikea nyt muistaa, mutta yritetään! Kätevästi 30min aikaa tässä kirjoitella kun ensimmäistä kertaa pyykit ovat moderneissa koneissa peseytymässä!

Ensinnäkin teillä on etelä-saarella kuolleita eläimiä tolkuttomasti ja linnut yrittävät selkeästi tehdä itsemurhia seisomalla teillä ja olematta väistämättä, sekä lentävät aina auton tullessa suoraan puskurin edestä, juuri ja juuri kereten henkensä säilyttäneinä!

Maisemat ovat sanoin kuvaamattomia ja jopa kuvat eivät kykene sitä kertomaan tämä täytyy vain kokea! Uusi-Seelanti vain on paras maa planeetallamme ja ei vain näköalojen takia vaan myöskin ihmiset ovat ystävällisimpiä ikinä kaikkialla, paitsi liikenteessä he ovat mulkuimpia maan päällä!

Kävimme eilen kävelyllä Franz Josef Glacierilla ja saimme tehdä sen mukavassa sateessa, joka vaihtui vuorotellen rakeiksi, joten kuvia tuli otettua noin kaksi ja toinen niistä ison kiven alta turvassa sateelta brittiläisen lapsiperheen kanssa. Ally juoksi autollemme ja nautti siitä, kun minä kastuin litimäräksi kävellessäni takaisin perässä...

Ruokapaikat ovat vammaisia teiden varsissa, jos edes löydät sellaisen, koska ruokaa ei saa kahden jälkeen kovinkaan monesta paikasta ja niistä joista saa niin joutuu myöskin yleensä pulittamaan enempi. Kävimme nälissämme huonon aamiaisen jälkeen (muroja kiivien kera) syömässä isossa melko hulppeassa paikassa ja tilasin edes jotenkin miellyttävän ruoan. Ruokani oli avoin leipä pekonilla, heinillä ja avokadolla, sekä ranskiksia lisukkeeksi ja aiolia jossain välissä ainakin piti olla. Hinta oli 16$ eli n. 10€ ja siihen hintaan odotin crispy baconin olevan murean rapeata, mutta löysää raakaahan se oli, kuten näillä tapana tuntuu olevan. Otin paikasta herneen nenään ja jatkossa vältän tien varsissa olevia ruokaloita ja yritän syödä kunnolla kaupungeissa tai eväitä autoon...

Meillä oli yllättävän pitkä matka Franzista Queenstowniin vuoristoteiden takia, jotka mutkittelevat ja menevät ylös ja alas, ylös ja alas... Kävimme välissä myöskin Fox Glacieria kurkistamassa, joka oli majesteettisen ylpeähkö paikka, jonne pääsi hyvin lähelle autolla hiekasta tehdylle tasangolle... ennen sitä kävimme katsomassa Lake Mathesonin, josta tykkäsin mielettömästi, vaikka järvi olikin suomalaisen kaltainen subtrooppisine kasveineen, niin mount cook taustalla ja mielettömät vuorijonot, aurinko, vihreät laitumet eläimineen ja virtaavat purot, sekä kosket ovat minua! Kuvia odotellessanne voitte yrittää kuvitella tämän alppimaiseman maiseman ;)

Kilometrejä on kertynyt noin pyöerät 2000km, joten jäljellä on enään alle puolet, noin 1500km! Eli täältä Queenstownista, Te Anauhun (Milford Sound ajomatka ja risteily, jotka rankattu maan ykkös kohteeksi ja yksi top10 maailman hienoimmista ajomatkoista!) ja Te Anausta Dunediniin, josta tulee hullun pitkä yli 600km pätkä jopa mahdollisesti, joten pisin tähän saakka, mutta ei paljoa pidempi kuin Arthur's Pass... tämä on lohdutukseksi tasaisempaa tietä ja suorempaa...

Huomenna on shoppailupäivä, sillä tarvitsemme kunnon takit, joita jo katsoimmekin, mutta täältä löytyy enemmän ja halvemmalla. Itse katsoin softhelliä eli kuoritakkia suomeksi rumasti sanottuna, sillä se on niin lämmin kun kokeilin ja kestää about kaikki sääolot! Ally katsoi enempi Italiassa tyypillistä kevyttä toppatakkia, jotka ovat muodissa jatkuasti... itseäni se ei miellytä yhtään ja vaikuttaa helposti rikkoontuvalta... Takit vain ovat ikävän kalliita 100-200$ eli noin 50-130€, omani luultavasti löytyy alle 60€ tosin täältä Queenstownista!

Tulipahan värjättyä hiuksetkin kun todella halvalla oli hiusvärejä täällä halvimmasta kauppaketjusta pakn'save (nimi ei nyt ole aivan oikein, mutta noin) ja astetta vaaleammathan näistä tuli, ei tosin kovinkaan merkittävää eroa!

Se onkin pyykkien kuivumaan laittamisen aika kohta ja sitten iltapalalle syömään jotakin pientä, jotta nukkuu hyvin ranskalaisen pariskunnan vieressä, jotka ovat häämatkallaan täällä ja vaihtoivat huonetta kuorsaavan aasialaisen miehen takia ja aasialaisista puheenollen, heitä on mielettömästi täälläkin puolen planeettaamme... saksalaisten kera... yhtäkään suomalaista emme ole tosin vieläkään tavanneet tai ei ole kukaan muukaan...

Finally internet and it's free!!!!!!! and btw unlimited!

Tässä tulee pitkä pätkä offlinessa kirjoitettuja tekstejä!

On vaikea muistaa kaikkea koska tapahtuu niin nopeasti asioita jatkuvasti! Kirjoitan nyt kuitenkin mitä mieleeni tulee. Rotoruan ohi jouduimme ajamaan koska poltimme päivänvaloa ja Taupo oli seuraava pysäkkimme, jonne mennessä nappasimme kaksi liftaripoikaa yllättäen omana äkkipikaisena toimena. Tyypit olivat ihan jees seuraa ja olipaha kokemus sekin! Netti on tässä maassa niin kivikaudella että en voi uskoa todeksi sitä edes! Netti katkesi eilen koko maasta illalla.. what century do  we live in? Olemme tätä kirjoittaessa pääkaupungissa Wellingtonissa, joka on mahtava kiva tiivis suurkaupunki ja keli tänne tullessamme muuttui täydellisen aurinkoiseksi kovasta tuulesta ja kaatosateesta! Tärkeä neuvo teille kaikille jotka aiotte road tripin joskus suunnitella tähän maahan on, älkää ajako pohjois-saarta läpi kokonaan, sillä tuhlaatte aikaa ja rahaa. Neuvoni on että lennätte Aucklandiin (joka on ollut aivan joka ikisen ihmisen mielestä täysin tylsä ja turha paikka, joten älä tuhlaa aikaa siihen päivää enempää) ja Aucklandista autolla kierrätte coromandelin, taurangan, rotorua, taupo ja ajatte takaisin länttä pitkin 90 mile beachille jos miellyttää julmetun pitkä rantaviiva ja lopuksi lennätte aucklandista christchurchiin ja kierrätte etelä-saaren halutun suuntaisesti. Säästätte autossa vuokrapäiviä, bensaa, aikaa ja 350km turhaa suoraa tasankotietä, kun ette aja wellingtoniin, mutta myös lauttamaksun autosta ja ihmisistä. Menetätte tässä tosin wellingtonin, joka voi olla pettymys, koska suosittelen kuitenkin tätä kaupunkia!

Tosiaan tauposta x base hostellissa pähkäilimme yömyöhään menisimmekö seuraava aamuyön toraringio alpine crossingille ja Ally halusi mennä todella paljon ja päättikin mennä, mutta itse en, koska vaakakupissa oli nähdä kaikki värikkäät vulkaaniset puistot ja kuumat lähteet, vesiputoukset jne..  ja tärkeimpänä 20km vuoristokävely olisi omalle kunnolleni ollut itsemurha! Enkä ymmärrä miksi kaikki pitävät sitä niin mahtavana, ehk jopa uuden-seelannin hienoimpana kokemuksena, se on vain lord of the ringistä tuttu mount doom ja pelkkää kivikkoa ja hieman lunta, ehkä pilviä, tuulta ja sadetta. Kuvatkaan eivät ole mahtavia.
Ally heräsi kuitenkin tekemään hommaa ja itsekin heräsin, vaikka en menossa ollutkaan ja ilmeni että se on peruttu sää olosuhteiden takia ja sehän oli perseestä kaiken vaivan takia. Ally nukkui menetettyjä unia sisään kaikista päivistä ja minä menin tutkimaan kaikki haluamani kohteeni ja se oli mahtavaa (kuvat tulevat kotona!).

Kaikissa hostelleissa on ongelmana että sängyt narisevat jokaisesta pienimmästäkin liikkeestä ja ikkunat ovat yksikerroksisia, joten vetää ja aamuisin on sitten pää täynnä räkää.. bonuksena tällä kertaa on reissun isoin hostelli (valtava) ja tässä vieressä kuuluu kaikki nauru ja baarin metelit sisään, sekä moottoritie vieressä (moottoritiet menevät täällä kaupunkien läpi randomisti ja nopeudet vaihtelevat, sekä liikenneympyröitä ja liikennevaloja tulee yhtäkkiä eteen), joten meteliä riittää huonojen ikkunoiden takia!

Tulee jatkuvasti juotua liian vähän ja syötyä todella harvoin, tästä syystä näin luultavasti eräänä päivänä parin kilsan vuoren huipulla yksin ollessani kengurun (joita ei kuulemma ole täällä) ja olin syönyt yhden omenan ja jäätelön, joten sen täytyi olla kangastus, hallusinaatio... olen varma silti sen olleen kenguru!!

Budjetti on luultavasti jo paukkunut yli joka päivä kympillä tai parilla, joten täytyy laskea hieman kuluja ja pihistää edessä päin, tosin joissain asioissa on tullut yllättäen säästöjäkin!!

Tykkään ajaa täällä alku jännityksen jälkeen, se on taivaallista automaatilla. Nissan sunny palvelee hyvin ja päädyn kotona uudessa autossa varmasti automaattiin!!
--------------------------------
Wellington on todella mukava pääkaupunki, jossa on kuulemani mukaan vain pari sataa tuhatta ihmistä. Paljon söpöjä pieniä puutaloja rinteillä ja puolikkaita "pilvenpiirtäjiä" keskusta täynnä. Ruoka on kallista, kuten monesti muuallakin ja se ei maistu missään oikein miltään meidän mielestämme, he eivät käytä suolaatai mausteita pahemmin ja ehkä siksi täällä on paljon aasialaisia ravintoloita..
Kaupungissa tuulee aivan koko ajan ja yleensä valtavasti, koska kaksi suurta valtamerta yhdistyvät pohjois- ja etelä--saaren väliseen kuiluun jossa wellington sijaitsee, eli paineen vaihtelu ilmamassoille on kovaa, vielä kun lisätään vuoristot niin meillä on oma mini-ilmastomme!

Tänään aamulla kellon ollessa nyt puoli seitsemän ja minun istuessani hostellin huoneiden ulkopuolella, käytävän lattialla kirjoittamassa tätä, odotan kaverini ja muiden huoneessa olijoiden heräämistä, jotta voimme alkaa tekemään lähtöä lautallemme kohti pictonia ja etelä-saarta!!!

Ensimmäinen viikkomme on jo takana päin ja ihanassa uudessa-seelannisa vielä kaksi viikkoa jäljellä, kunnes kohti hawaiita ja vancouveria kanadaan!!! Hawaiilla olisi siellä olleen ystäväni mukaan big islandilla alkanut laava virtaamaan taas aktiivisemmin ja sekös on hyvä uutinen minulle! :) Hoping to see it live!

Budjettia tuli laskeskeltua eilen illalla paperille nopeasti ja ympäripyöreästi ja vaikuttaisi rahat riittävän, vaikkakin "tuhlailtua" on tullut, varsinkin ruokaan melko paljon ja silti tullut syötyä huonosti, paitsi wellingtonissa!
Kävimme suklaakahvilassa ja tuli syötyä suklaapirtelö, suklaajuustokakku kera jäätelöpallon, jonka mukana oli reilusti suklaakastiketta ja jotain suklaamurua paljon, sekä juoman mukana saa valita tietenkin konvehdin, joka on muutes laukussani ja tajusin sen juuri NYT :D Ally toivoi sen sulavan, jotta opin olla laittamatta sitä laukkuuni ;P

Nyt kamat kassiin ja porukka hereille jos ei ollut!
---------------------------
Kaikoura on aivan mahtava paikka nauttia vuorista, vedestä ja lämmöstä. Lämpö tuli aivan vuoren takaa. Kylmä sää muuttui paahtavaksi minuuteissa, joka on ihan normaalia täällä...
Lauttamatka oli todella väsynyttä, koska aikaisin aamulla oli lähtö ja joka puolella nukuttii missä sattuu, mutta maisemat olivat taivaallisen kauniita!

Lähtö Franz Josief Glacierille jatkuu tästä ja matkaa on 535km ja kestoa 6h 30min, joten murua rinnan alle ja menoksi! Tämän jälkeen on vielä 2000km reissua jäljellä, josta yhtenä ajona vielä 750km...

------------------------------

Koko päivä vierähti tänne glacierille ajaessa, mutta maisemat olivat sen väärtejä!! Huh mitä vuoristoteitä! Arthur's pass on ehdoton ajoreitti etelä-saarella! Vinkkinä myös että täällä ei saa ruokaa klo kahden jälkeen oikein mistään teiden varsilla... onneksi löytyi eräs todella hienosti uusittu vanha kultaryntäyksen jälkeisestä kaupungissa olevasta ravintolasta maittavin ruoka päiviin! Netti löytyy vihdoin ilmaisena ja hyvänä parhaimmassa hostelliketjussa ikinä (chateau franz backpackers and motel), saimme vieläpä paremman huoneen omalla keittiöllä ja vessalla/suihkulla, sekä vain yksi tyttö lisäksemme tässä 6hengen huoneessa!

Radio ei kuulu tai pätkii joka paikassa, paitsi kaupungeissa ja katoaa tosta noin kun liikut metrin ja sitten uutta asemaa etsimään... jos löytyy mitään..

jopa puhelinsignaali voi puuttua paikoitellen!

Ajaessamme tänne vuoristotietä ilman siglaania, saimme rae-/lumimyräkän yllättäen vesisateesta ja tuulesta, jonka seurauksena ajoimme talvisen kotoista valkoista tietä pitkin! Kilometrien paukkuessa muuttui tie taas märäksi vesisateesta ja lopuksi aurinko tuli lämmittämään suorituksen jälkeisiä fiiliksiä!

Pätkä tekstiä ja huomenna vuorossa kiipeilyä jäätiköille ja kuumiin altaisiin sen jälkeen! :) Lupasivat hyvää säätäkin huomiselle!!