Getting spring flowers ready!

I'm buying like crazy all of these flower bulbs from all the garden sales that were -30% couple weeks ago and today they were -50%. Spend 100€ just for spring flower bulbs! For me that is a lot at least.


While I was going crazy with the sales in Plantagen, I saw this polyprophene/styrox pot that is freeze resistant and they have this huge flyer that shows how to place different species of flower bulbs in this one pot, starting with flowers that flowers earliest of the year and place on the bottom the last sprouting ones.

I know that it's in Finnish but it says that your pot should be at least 40 cm high and freeze proofed.

Place small rocks for the bottom to make drainage working.

Use flower bulb species and colors that you like. Place bulbs layered, starting at bottom from last sprouting ones to the ones that sprout earliest, like I explained already above.

You can plant on the top also plants of the season. Just remember to remove them before spring.




Here are some of the flower bulbs I planted on half way. I used mixture of garden soil and peat with nutrients in it.

I know that those look just like popcorn!












On this picture is some of the flowers that I planted on the pot. I just chose on the shop flowers that looked nice and had some sort of variety between them, but I just love purple, so that is the winning color theme here...

I placed on the bottom 2 lilies, then five and five two different kind of tulips, then this flower that I have no idea what it is but looks cool in the photo (kinda like snow bells), it is fritillaria meleagris and I plant 20 of them and you can see them planted on the picture above. After those I planted hyacinths (1/3 was rot) and for last (meaning for first bloomers at spring) those about 20 crocus.

I will go ask if I get new package of hyacinths to replace that rot bulb. While I'm going there my mum asked to buy for her that same setup and some different flowers. She will use my left over bulbs too, because some of those packs where big with even one having 45 bulbs in it.
I will check too if they have some even earlier blooming flowers there to place on the bottom, because I left there over 10 cm of space to spare. And I'm addicted.


I'm not gonna even go to explain what I planted on all around my yard. Or maybe I will tell you anyway after all. I placed probably almost one hundred bulbs in eight different spots and hope that moles don't eat all of them.


I so can't wait for the next spring! For other reasons than flowers too, like longer days and warmth as for beginning.

If you have tried this or have any questions, please feel free to comment below!

My new camera pack for travel

Think Tank airport commuter backpack

Yayy, I got my new camera backpack today and it is amazing. It is from Think Tank, which is known for their super sturdy quality, which is made for professional photographers.

Reasons why I got this not so cheap backpack is air travel. Many of you probably know airlines strict restrictions for cabin luggage and those of you who carry photography equipment know that you don't want to check them in. Because lets face it, they probably will break something and you will not get a dime for airlines if that happens.

So back to this backpack. It is Think Tank airport commuter backpack which should met most airlines dimensions for cabin luggage. It takes all my photography equipment, including my drone, which is second reason I bought this, because now I can take my Mavic with me everywhere in the world.

Of course a lot of gear means a lot of weight.

So I tested it with my camera Canon 6D, three lenses, heavy 10" tablet, chargers, transmitter, flashlight and other staff I might carry with me and it weighted "only" 9kg, so not too bad. Of course depending where I will go, I will only take what I need with me and point is to fly only with this backpack as hand luggage and save that expensive check in payment.

Weight will be a problem if they decide to weight it at some point. Hand luggage weighting is rare and usually you can get away by what I read, just explaining that you're a photographer and there is no other way for you to take care of your babies.

So this backpack is sturdy, gorgeous and it takes all my photography equipment, clothes for warm climate and if I decide to go cold climate, I will just dress all my heavy winter clothes on me.

This backpack is high, so I can place clothes under my lenses or Mavic drone, plus it will make it softer for them if I hit my pack for some reason somewhere on something.

Tomorrow I will go shooting my friend Emilia outdoors and get to test it in a field.

I kinda think it might be a problem at some point somewhere that to get my camera out, I need to open the hole pack wide open and place it backside towards ground and that might me a problem in dirty grounds or busy public places, where thieves see all your expensive equipment.

I will tell you guys in the future how it feels, operates, carries my staff and how those tripod straps work. When I get to fly with it, I will tell you hopefully with pictures how it handles under the seat or if there is any problems with it.

Stay tuned!

I got accepted in Shutterstock and my first sale in Adobe stock

Nine out of ten of my pictures that was sent to get approved just got me in to Shutterstock. That means that now I have two microstock sites to contribute at!

I'm still waiting answer from Stocksy, that is more like premium stock site and only accepts 500 photographers a year to get in, so keeping my thumbs up.

Couple days ago I woke up in the morning to see email of my first sale, whohoo, 0.25€ so not anything spectacular by itself but it's a start for something greater I hope. I only need 400 sales a month to get 100€ :D  

Well girl can dream. I will keep updating what will happen in the future and tell you more about that suspect when I get more experience and maybe succes.

Stay tuned!

Trying to make some cash with stock photography business

GETTING INTO STOCK PHOTOGRAPHY

I have been reading a lot around corners of internet about stock photography. I always have been interested about it but it always seemed that you only get pennies for all of your hard work.
After reading a lot about that topic I made my decision to try and get in that business.
After all now my beautiful masterpieces are just "rotting" in my hard drives and being in social media feeds somewhere, in stocks I can earn even a dime time to time from those pictures.

Lofoten, Norway from air.

I been uploading some of my photos to Adobes/Fotolias stock for a start in this industry, because it is so easy to do so when you have an account in Adobe and almost anyone doing photography do, I think. In Adobe stock you can upload directly from lightroom and it is so effortless and then their algorithms even picks up up to 25 keywords from scanning your picture and it is amazingly accurate most of the time!

They have been accepting almost all of my submitted photos and some are in review mode still. It usually seems to take about two days to get approval or rejections. Rejections for me usually has been from intellectual property as some small logos in cityscapes and stuff needs to be removed in photoshop.

STOCKSY MIGHT BE WHAT IS MISSING IN STOCK MARKET

My second stock site to try is Stocky which is kinda new in business and different from those other microstock sites. They started 2013 I think but the founder is from Istock, which is huge on stock photography field.
Stocksy pays better to photographers and only takes 500 new photographers in a year and last two years they didn't take any, so now is my change to try get in! You need to submit 25 to 100 photos to get accepted in. I posted 27 and what I read it takes one to two months get conclusion.

If you get in Stocksy, they want exclusivity to your photos that gets approved for them, so that means if I get accepted in I will post my best photos to them first and photos that they will reject, will go to other microstock sites.

Stocksy wants quality over quantity and pays real money instead of cents.
It's kinda like premium stock site as my opinion.

DON'T PUT ALL YOUR EGGS IN ONE BASKET

Third stock site I just like ten minutes ago posted my 10 pictures to get in is one of the most famous one, Shutterstock. For them you post 10 quality images from different topics or what ever you want and if they accept them, you're in, but if they reject you, then you can try again after 30 days.

I'm pretty sure to get in and when I do, I can start contribute more images and hopefully make some euros from them.
Shutterstock they have this these tiers, so after making specific amount of money from your stock photos you get to second tier and make more money on every tier.

This is from their webpage:

Your Lifetime Earnings as a Contributor*	Monthly Subscriber Image**	On Demand Image** (Sml/Med)	On Demand Image** (Any Size)	Custom Image / Enhanced License Image**
$0 - $500	$0.25	$0.81	$1.88	20% (up to $80)
$500 - $3,000	$0.33	$1.07	$2.48	25% (up to $100)
$3,000 - $10,000	$0.36	$1.17	$2.70	28% (up to $112)
$10,000+	$0.38	$1.24	$2.85	30% (up to $120)
*As your lifetime earnings increase, the amount you earn per download increases, too. This might seem little confusing at beginning but it all makes sense when you dig in to it. If you read this and have some thoughts or experience from stock photography, please feel free to leave a comment for your experience or opinion of the matter! Like somebody wrote somewhere "It takes a hole different mindset to take a photo and think that I will sell this for 1$ 100 times than I will sell this photo 100$ 1 time" I will get back about this topic when I will get some more experience from it and maybe even make my first sale at some point.

I will revive my blog!

Hello to everyone who might be reading this.
Today I made a decision to start writing by blog again after all these years and now on I will do it in English!

I will platter stuff about photography, life, travels and everything, hopefully interesting subjects!
Mostly this (probably) will be blog about photography and traveling.


Anyhow, I will write about later my new bokashi compost thingie that probably will change the way how we handle compost by fermentation process, more about that later with some photos!
Stay tuned!

Final Report and relaxation!

Kotona vihdoinkin! Viimeisellä lennollani Lontoosta Helsinkiin sain olla yksin kokonaisella kolmen penkin rivillä ja yllättävän nopeasti meni se lento ;) Silmät kiinni ja auki, niin perillä oltiin!

Suomeen ulos tultaessa oli pakko todeta että lämmin maa tämä on! +2c on täällä tosi lämmin jotenkin vaikka satoi vettäkin... Kanadassa sama tuntui kylmältä!

Huomasin Helsingin lentokentän olevan panostanut uusiin penkkeihin joilla maata lentoa odottaessa ja violetti väri on lisääntynyt kaikkialla, kuten muillakin kentillä paljolti... myöskin panostanut maamme mainostamiseen, varsinkin lapin! Poroja, revontulia jne...

Ihana nähdä koirani ja nukkua puhtaissa lakanoissa omassa pedissä makeat 12h, sekä syödä oikeaa leipää ja itse tehtyä pizzaa! Saunan rentouttava lämpö ja kosteat löylyt!


Vähemmän mukavia asioita ovat roskapostien tyhjennys... joka on vieläkin kesken, arvosteluiden kirjoittaminen hostelleille, joista sain ehkä kolmanneksen tehtyä. Laskujen ja muiden paperien läpi käyminen. Tavaroiden purku.

Iso tietokoneeni tuntuu todella oudolta jättinäytöllään ja hiiren käyttö on kuin opettelisi pyörällä ajamaan uudestaan :D Miljoonia pieniä asioita pitää palauttaa mieleen, kuten kuinka tehdä töitä töissä ylihuomenna! Tai herätä, pukea, sekä syödä :D

Kuvien varmuuskopiointi on menossa parhaillaan ja vie aikamoisen tovin! Kuvia ei edes ole kuin jotakin vajaa pari tuhatta! Eli julkaisukelpoisia tulee olemaan vain ehkä 50-100... saa nähdä. Ei edes näyttänyt kahdessa sekunnissa kovin kummoisilta, mutta kyllä helmiä löytyy joukosta paljon kun alkaa etsimään!


Nyt jos alkaisi tekemään "tärkeämpiä" asioita kuin kirjoittaa tätä, kuten sähköpostieni läpikäynti, pizzani syönti vielä lämpimähkönä... ja eurovision song contest porukalle laittaa viestiä että ollaanko oikeasti menossa ja kuinka monta! Ilmeisesti ollaan menossa, sillä muutama on oikeasti lähdössä :)
Liput on tietääkseni tulossa myyntiin aivan piakkoin!

Palaillaan kun jaksetaan!

Back to home!

Tässä sitä istutaan lentokentällä hyvissä ajoin maailman mukavimmilla penkeillä, kuten kaikki tällä kentällä! Juuri ennen kuin kerkesin aloittaa tämän kirjoittamisen tuli mies kyselemään jos vastailisin kyselyyn ja miksi ei! Joten kyseli reissustani ja tuhlailuistani ja sain kivan vaahteranlehti pinssin palkkioksi :)

En ole jaksanut pariin päivään nyt näpytellä, joten tässä tulee loppuraporttini Vancouverista ja parista päivästäni täällä.

Lentokentällä kaikki on "tax freetä", mutta maksaa enemmän kuin kaupungissa samat tuotteet... poikkeuksena ainakin Subwayn subi, joka oli vähän yli 4$, sen ollessa normaalisti 5-6$.

Löytyy paljon penkkejä ja vielä mukavempia kuin nuo!
Kentältä keskustaan skytrain maksaa 9$ mutta takaisin tullessa vain 4$, joten se oli mukava yllätys! Näin viimeisenä päivänäni kävelin tuttuun tapaan mielettömästi omalla mittapuullani, mutta oikea nilkkani alkanut nikottelemaan ja antanut liikunnanvastaisia signaaleja...
Kävelin kivusta huolimatta, tai noh vähän venyttelin ja se auttoi aina jonkin aikaa ja noin puolen tunnin päästä kipu hälveni pois jos en pysähtynyt lepäämään!

Kirjoitan tätä nyt hassusti takaperin ajassa.

Olen hengannut erään miehen kanssa pari päivää, jonka tapasin odottessani ilmaista bussia Suspension Bridge Parkkiin ja jubailimme siinä sitten ja vietimme koko päivän yhdessä. Menimme illalla syömään ja hän sattui olemaan hostellini vieressä parin metrin päässä kulman takana olevassa  hotellissa, joten menimme myös seuraavana iltana syömään, joka oli viimeinen iltani eilen. Mainittakoon että hän oli musta ja noin neljän kymmenen. Hänen työnsä oli mahtava mielestäni, hän suunnittelee ja järjestää erinäisiä tapahtumia, kuten presidentti Obaman hyväntekeväisyys rahankeruu juttuja ja lääkäreiden kokouksia. Hänellä oli kuvakin Obamasta metrin päässä  Michellen kera :) Kuulemma 200 000$ kun rikkaat maksavat, niin saavat kätellä Obaman kanssa ja ottaa selfwien.

Hän maksoi pizzani italialaisessa, joka oli harvinaista, siis se että joku maksaa ruokani. Ja kyllä, lukijani, oli selväksi tehty ettei mitään kummoista ole tapahtumassa. Hauskaa oli!

Olen syönyt subeja koko reissuni selkeästi eniten ja käynyt nyt viisi kertaa elämässäni Starbucksissa... vaarallista tämä matkustelu selkeästikkin! Syytän Allya yllyttämisestä Uudessa-Seelannissa!

10h lento odottaa edessä, mutta sen jälkeen on  "vain" 5h odottelua Lontoon Heathrown kentällä, kunnes vielä 3-4h lento ja olen kotona! Koti tuntuu hyvältä ajatukselta nyt, mutta ei ole tullut koti-ikävää edes, vaikka kuulin että 5vkoa on se raja jolloin ihmiset alkaisivat potemaan sitä... Pimua ja Pinjaa tosin tulee ikävä aina kun näkee koiria tai pehmolelunkin :D Ja kasvieni puolesta pelkään kuinka voivat ilman hoitoani!

Joudun kamerareppuineni ja yksin matkustaessani AINA "satunnaistarkastuksiin", jossa katsotaan käsistäni ja laukuistani ettei ole jäämiä räjähteistä...
Sekä kamera että tabletti kovoineen tsekataan huolellisesti, yleensä kahteen kertaan ja joskus vielä pyydetään ottamaan esiin ja tutkitaan vielä käsin. Joskus Barcelonassa halusivat nähdä että kamerani menee päälle ja toimii...
Nämä tapahtuvat vain ollessani yksin!

Olen jäätynyt täällä aivan älyttömästi ja vasta viimeiset kaksi päivää ollut ok ja tänään tuli vettä, niin jopa kuuma tuli! Ehkä myös elimistöni Hawaiin jälkeen alkaa tottumaan! On tullut juotua aivan naurettavan vähän liikkumiseen nähden, eikä ehkä edes syötyä tavallista enemmän. Makeisiakin tullut popsittua todella vähän!

Vancouver on suurin kaupunki jossa olen ollut ja jäi vielä paljon tutkimatta, mutta tunnen myös nyt ydinkeskustan melko hyvin! Suuntavaistolla kesti päivä saada tuntemus ilmansuunnista. Samesun hostellini oli edullisimmasta päästä ja silti itseää numero ykköseksi mainostava ja todella hyvin pelittävä paikka, suosittelen! Kylmä tosin huoneessani, johtuen rikkinäisestä ikkunan karmista joka veti...

Ostin pari tuntia ennen kentälle menoa uuden kamerarepunkin ja vieläpä Manfrotton ja ensivaikutelman mukaan olen todella tyytyväinen hankintaani! Hinta oli noin sama kuin Suomessa, mutta canadan dollareissa ja lisäksi kyseinen malli oli tarjouksessa ja sain vielä n. 10$ alennuksen laukusta sen ollessa viimeinen ja näytekappale! Jei, ja katsoin erästä isompaa, mutta onneksi en ottanut sen ollessa melkein tuplasti kalliimpi ja nyt ajatellen turhan isokin!

Uuteen kamerareppuuni saan kaikki samaan pakettiin. Tabletti menee omaan taskuunsa suojaan, objektiivit ja kamera salamoineen alaosaan, jossa pika-avaus kameran esiin saamiseksi ja ylhäällä kätevästi aukeava osa, jonne saa kaiken muun härpäkkeen! Sivuissa myös kivoja pikku taskuja ja tripodinkin saa kätevästi kiinnitettyä ulkopuolelle tarvittaessa! Sopivan kokoinen myös käsimatkatavaroihin!

Nyt kutsuvat koneeseen ,joten käyn vessassa ja koneeseen!

Istun nyt lentokoneessa  tätä kirjoittaessa. Tämä kone on isoin mitä tietääkseni on nyt käytössä reittilennoilla. Kaksi kerroksinen, mutta ylempi kerros on mille lie kuninkaallisille. Valitsemani ikkunapaikka oli heti vessan jälkeen, joten takana ei ole ketään, mutta selkänojaa sai vain vähän taakse päin, toisaalta oli paljon tilaa tavaroille oman penkin alla ja edessä olevan. Koneen noustua kuitenkin ilmastoinnin pauhatessa alkoi kondensoitu vettä ja tippua suoraan jaloilleni. Odotin kutsunapin painalluksen jälkeen ainakin puoli tuntia, kunnes vieressäni istunut vanha pariskunta pysäytti lentohenkilökunnan jäsenen ja pian sainkin vaihtaa paikkani hätäuloskäynnin kohdalle. Siitä jännä paikka että tässä on vain kaksi paikkaa ja edessä on tilaa pari metriä ja vasemmalla puolellani on myös tyhjää tilaa hätäuloskäynnin massiivisen oven takia, joten tavarani on siinä, vaikka ne pitäisi tietääkseni olla hattuhyllyllä...
Ei kukaan tunnu välittävän. Saan myös laitettua selkänojani täysin taakse ja jalkani suoraksi tai uuden laukkuni päälle täydellisesti!

Viereiseen paikkaan tuli jälkeeni myös yyksi takaa ja on hieman kookkaampi nainen ja vie ärsyttävästi oikean käsinojan kokonaan ja joudun pitämään itseni vasemmassa reunassa jatkuvasti...

American tai British airwaves yhtiöt ovat parhaimmistoa ja melkein samoja. Olen kuullut että heillä on parhaimmat bonusohjelmat, eli jos lennät paljon niillä tai star alliancella, jossa myös finnair on, niin jo muutamalla lennolla voi saada ilmaiset lennot vaikka amerikkaan! Hitsi kun en ole keräillyt pojoja!

Heti kysyttiin haluanko punaviiniä, hassua...

Tämä paikka on täydellinen, koska voin vain mennä ja tulla, venytellä, käyttää lattiatilaa mihin lystää, ikkuna yksin minulle, tilaa vasemmalla.

Ainoa että vieressäni on joku tilaa vievä ja lähellä pieniä lapsia, jotka eivät itseäni haittaa, mutta jotakuta voisi haitata. Edessäni on vain business luokka, joten tässä ei kulje edes ketään. Takana ei ole ketään, oli aluksi, mutta mies vaihtoi paikan jostain syystä muualle, enkä edes laskenut selkänojaani ennen hänen siirtymistään!

Kanadaliset ovat yleensä mukavia ja puhuvat selkeintä englantia mitä löytyy, mutta lentokentällä olivat monet tylyjä tai lähinnä aasialaisperäiset työntekijät ja heitä on paljon kaikkialla! He ovat törkeän ylimielistä porukkaa!

Kentällä odotellaan vihdoinkin ja tuli todettua että onkin ainoastaan toiseksi isoin konetyyppi, isoimman ollessa koko pitkä kaksikerros ja omani vain perus pikku yläkerta...

Piti vaihtaa terminaalia viidestä kolmoseen ja matka kesti melkein vartin bussilla! Pitkät ovat etäisyydet...

Katselin kameraosastolla puntahinnoilla objektiiveja ja laukkuja, niin samat hinnat kuin meillä suomessa, mutta puntina, joten uber kallista on tässä maassa! Alkoi tosin harmittamaan että olen ostanut tokinan 16-28mm f/2.8 kun samaan hintaain saisi canonin l-sarjalaisen vastaavan, mutta se olisi sääsuojattu, pienempi, kevyempi, ammattimaisempi ja saisi filtterit eli paremmin suojattu... Näin ne hinnat vain tippuvat vuodessa...

Neljä tuntia olisi odotettava, mutta onneksi yhdestä tunnista on siirrytty netissä neljään tuntiin per laite täälläkin kentällä vuoden takaisesta!

Melkeinpä tasan vuosi sitten olin tällä samaisella kentällä ja Alexandran&Andrewin häissä, sekä tapasin Daianan kanssa Grimin Argentiinasta!

Voi kuinka aika rientää!

First impression on Vancouver

Täällä sitä nyt ollaan viimeisessä etapissa. Lentokenttä ja lentokone pidetään niin kylminä, että hyvä jos hengissä säilytään, mutta kyllä koneesta poistuessa vasta shokki oli edessä!!!

Vain -2c mutta kostean ilman takia ja pikku seikan että tulin Hawaailta tänne niin tuntuu kuolemantuomiolta!

Hostelli löytyi harvinaisen simppelisti ja koko kaupunki on todella selkeästi suunniteltu ja myöskin elämäni ensimmäinen oikeasti suuri kaupunki! Tämä on todella nätti ja mukava kaupunki suuresta koostaan huolimattaan ja turvallisen oloinen. Kaikki virkamiehet, kuten passivirkailijat ja poliisit ovat todella äijämäisen näköistä sakkia, suorastaan pelottavia.

Ensimmäisenä lentokentällä tuli huomattua kuinka moderni ja hieno se oli ja vihdoinkin ilmainen nopea netti, joka toimii mutkitta! Kentällä oli iso huone jonka läpi kävellään koneesta poistuttaessa ja huoneessa on vettä, kasveja, kanootti ja ties mitä vesiputouksia menee myös portaiden alla kun laukkuja mennään hakemaan!

Kentältä ovesta suoraan ulos ja kaikki on edessäsi, autot, bussit, juna ja lippu on simppeli valinta ja menoksi automaattijunaan! 25min keskustaan ja pysäkiltä noustessa näkee heti kylteistä kadunnimet ja numeron! Kävelyä kolmisen korttelia ja perillä, mutta merkille pantavaa on joka kulmassa haiseva hamppu! Pilven poltto on täälläkin normaalia arkea...

Debit kortitkin toimivat täällä, toisin kuin jenkkien vanhanaikaisessa korttikulttuurissa, amatöörit!

Vancouver on todella amerikkalainen kuitenkin, kuten autoista puolet, liikennevalot, kassat jne... mutta niin paljon modernimpi ja omanlaisensa kuitenkin!

Aurinkoinen päivä oli sentään hyvästä! Ruokani jäähtyy taas para-aikaa kun kirjoittelen tätä elämääkin tärkeämpää päiväkirja blogiani...

Hostellihuoneeni on neljän sängyn huone ja pari Australialaista tyttöä work&holidayta tekemässä, sekä yksi tyttö Olive, Koreasta. Olive oli kadottanut passinsa ja puhelinkin hajonnut, mutta en aivan ymmärtänyt miten. Sai tänään kuitenkin uuden ja siksi oli joutunut olemaan täällä hostellissa. Kävimme syömässä Factory nimisessä pubiravintolassa ja sain surkean hampparin, mutta olipahan halpa ja hyvät edes ranskikset!

Ruoka tuntuu olevan melko edukasta suomalaisen näkökulmasta täällä päin maailmaa ja hyvin hyvin terveystietoista jengiä! Kävin juuri kaupasta hakemassa jotain pientä ja mm. vasta puristettua mehua joka EI ole pästoroitu eli lämpökäsitelty!!! Suomessa sekin taitaa olla laitonta tai kiellettyä hygieniamääräyksissä... Muutenkin paljon luomua ja ostin ruoaksi subwayn kaltaisella menetelmällä pitataskun kaltaisen hassun jutun ja tunkivat lihaa ihan hemmetisti...

Hostelliin tultaessa tuli todettua että jäätävän kylmähän täällä on, mutta enimmäkseen johtuu jälleen yksikerroksisesta ikkunasta ja joka oli tällä kertaa raollaan. Sain suljetuksi, mutta vetää vieläkin kun puiset karmit ovat niin kuluneet...

Pieni vanha vesikiertoinen patteri yrittää tuossa vähän lämmittää, mutta kylmää on...

Lähdin kävellen kiertämään kaupunkia ja kohti Stanley Parkia, joka oli melko iso. Kävelin koko puiston ympäri ja takaisin hostellille, niin sellainen 20km tuli matkaa kerrytettyä jaloille tänään ja se kyllä tuntuu! Luulin eksyneeni, mutta kartta väitti reitin olevan oikea, mutta se vain tuntui loputtomalta takaisin tullessa :D

Sain muutaman kivan kuvan ja nyt hahmotan kaupungin hyvin! Huomenna menen Suspension Bridge puistoon ja Grouse Mountainille gondola ja siellä tuulivoimalan sisään rakennettuun lasiseen näköala torniin, mutta todellakin bussilla, sillä niitä menee jatkuvasti ja ovat edullisiakin, itse asiassa puistoon mentäessä ilmainen!

Kodittomia on kaikkialla, sillä tämä on Kanadan leudointa aluetta sään suhteen, vaikkei uskoisi. Käy sääliksi ja tuntuu että oman ikäisiä paljon kadulla huonoissa vaatteissa... Täällä on tiukat lait että kerjääjä saa kysyä vain kerran rahaa ja ei missään nimessä seurata. Alkoholin suhteen jos olet ravintolassa ja tilaat kolmannen juoman, pitää sinun ostaa ruokaa tai ei saada myydä ilmeisesti enään enempää... että sellaista  :D

Take away on to go ja toilet on washroom, sekä out on ut jne... :D

Vesi oli uskomattoman kirkasta ja matalaa rannoilla. Lunta on siellä täällä, mutta auringossa oli lämmin. Linnut ovat valtavia täällä ja hyvin läheisen kaipuisia :D Ihmisillä on koiria valtavasti ja enempi isoja husky-rotuisia sun muita ja ne seuraavat nätisti vapaina omistajiaan!

Ruokapaikkoja on pilvinpimein joka kadun kulmassa ja poliisiautot ovat musta-valkoisia joka on hassu väri poliisille mielestäni...

Nyt voisin syödä ruokani ja mennä toivottavasti kuumaan suihkuun, sekä nukkua ajoissa!

This is it, last day on Hawaii! Next stop is Vancouver!

Näin se matkailu vain vie mukanaan ja päivät vierivät vauhdilla, mutta on tässä kerinnyt tapahtumaan ja sattumaan mielestäni ihan riittävästi! Ja hei vielähän tätä matkaa on jäljellä kokonaiset neljä yötä!

Kyllä sitä alkaa jo vähän kotiin päin kaipaamaan ja arkiaskareita hoitamaan!

Odottelen tässä parhaillaan itse tehtyjä hampurilaisia, koska tänään on hostellissani hampurilaispäivä! Tässä hostellissa on aina joka päivä jokin speciaali päiväohjelma :)

Hengasin päivän rannalla löhöillen, sekä Arian että Emilyn kanssa viimeistä kertaa ties kuin pitkään aikaan, mutta pysytellään yhteyksissä toivon mukaan! Täällä btw menee piipaa autoja aivan tolkuttomasti tällä vkolla!!!! Yötä päivää!

Oli ihana äsken vaihtaa auringon laskettua päälle suomalaiseen säähänkin sopivat vaatteet, eli trekking kengät sukkineen, farkut, t-paita ja upouudet Victoria's Secret rintsikat, jotka tuntuvat erittäin hyviltä ;) Ja outoa kun ovat niin isot ja silti sopivat... kyllä ammattilainen osaa hommansa ja ovat hintansa väärti!
D-kuppi kokoni näissä :)

1,5h kulutettava ennen kuin lähden bussia odottelemaan. En edes palanut rannalla, vaikka aurinkorasvaa laitoin vain kasvoihin sekä olkapäihin, mutta kyllä kai rusketusta on nyt tarpeeksi saatu suomalaiseen verrattuna ;)

Suoristin hiuksetkin ensimmäistä kertaa pariin vkoon, joten tuntuu taas ihmisen näköiseltä! Ajatteliln tässä lisäillä kuvia jälkikäteen blogiini, jos joku sitä myöhemmin haluaa lukea, niin on visuaalisempi ja vähemmän puuromaista luettavaa! Kuulin myös että Emily Arian kanssa lukee blogiani google translaten avulla säännöllisesti ja pitää sitä viihdyttävä :D Voin vain kuvitella sen perusteella mitä itse kerran käänsin tämän englanniksi... kokeilkaapas itse :D

Tulevaisuutta ajatellen en aio rinkkaani pakat niin täyteen, esim. yhdet farkut ovat riittävästi piste! Vievät niin paljon tilaa, mutta nyt kun menen kylmään Kanadaan niin voin pukea tilaa vievät vaatteet päälleni, niin rinkkaan jäi jopa ylimääräistä tilaa! Kengät ovat pahimmat tilan viejät! Jatkossa olen fiksumpi pakkaaja toivottavasti ja en ota niin paljon turhia elektroniikka härpäkkeitäkään! Sekä haluan jatkossa ottaa ne hienommat vaatteet, enkä vaatteita jotka voi heittää "roskiin"...

Kotona aion suorittaa vaatekaapin perusteellisen läpi käynnin ja laittaa pois yksinkertaisesti käyttämättömät vaatteeni... selkeytän kaappiani ja halua hommata lipaston, jonne laitan järjestykseen sukat, rintsikat, bikinit, alushousut ja ehkä myös t-paidat sun muut topit.. koska kaapissa ne ovat vain läjässä ja on jää käyttämättä kun ei näe monia kivoja vaatteita...

Rannalla Emily laittoi kyntenikin nätiksi pitkästä aikaa, todella mukavaa vaihtelua!

Nyt on syöty mukavasti ja juteltu kivan vanhemman eläkeläismiehen kanssa Vancouverista, joka kertoi vaikka mitä ja osaa kaiken omilla käsillään! Sekä Norjalaisen tytön jonka vanhemmat ovat Bosniasta ja Albeniasta, joten todella mielenkiintoinen henkilö ja hänen ihonsa on amazing!, koska hän käyttää acne.org löydettävää jotakin ihmetuotetta, koska muuten iho on ollut todella paha ja mikään muu ei ole auttanut, joten te joilla on ihon kanssa ongelmia, tsekatkaa! Itse aion tsekata, vaikka ihoni on inhimillinen!

Nyt on aika alkaa mennä bussia odottelemaan ja sanoa hyvästit tälle maalle... ehkä tulen vielä takaisin, sillä on tämä hieno paikka!

Meeting new friends!

Kävin Hilton hotellilla sitten katsomassa uima-allas osaston ja totesin olevan aika perus kauraa ja tuuli aivan penteleesti sekä satoi myös, joten emme viihtyneet kauaa. Tytöt olivat väsyneitä ja vaikuttivat jopa vähän kipeiltä, joten he menivät lepäämään ja itse tähtäsin rannalle sammumaan pariksi tunniksi. Yritin laittaa heille viestiä chatissa, mutta he eivät olleet online ja sitten kun he olivat, minä en ollut... joten emme ole oikeastaan koko päivänä nähneet kunnolla ja huomenna on viimeinen päivä! Toivottavasti huomenna keretään näkemään vielä!

Tapasin ihanan englantilaisen tytön nimeltään Zoe ja hän on matkustellut iät ja ajat ja on vieläkin matkustamassa pitkään. Hän menee Australiaan ilmeisesti tekemään töitä ja on ollut ennenkin siellä, sekä Uudessa-Seelannissa, jossa tuntuu kaikki olleen...

Olen tyyliin maailmanmatkaajien ympäröimänä jatkuvasti. Kaikki huoneessani ovat tulossa tai menossa vuoden tripille... ja minä kun luulin olevani se reppureissaaja...

Jokainen sanoo Uuden-Seelannin olevan maailman paras paikka, jokainen! Ja sen jälkeen mikään muu ei enään tunnu samalta... paitsi aasia on täysin oma kokemuksensa..

Tapasin myös ruotsalaisen Niinan, joka on persnal trainer ja todella hauska sekä virtuoosi! Puhe luistaa ja on piristävä tapaus. Hän näytti meille paikkoja kuin mikäkin matkaopas :D Opinpahan uutta ja rannallakin jolla olen ollut miljoona kertaa, hän onnistui näyttämään sen toisesta perspektiivistä vähän kauempaa, josta näki Diamond Headin kraatterin kauniisti pilvenpiirtäjien välissä!
Menimme rantabaariin ottamaan halvat mai tai drinkit ja joimme lopun ananasviinin ennen lähtöä tosiaan, joten on humalainen olo :D

Olen super väsynyt ja menen vain ajoissa nyt pehkuihin! Aria sekä Emily olivat ehdottaneet ulos menemistä ehkä, mutta en koskaan saanut yhteyttä heihin nyt illalla, joten se siitä. He olivat yrittäneet löytää minua hula hula esityksestä, jonne sanoin meneväni, mutta Zoyn kanssa olimme syömässä hienossa sporttibaarissa ja missasimme shown, tai kerkesimme näkemään viimeisen minuutin... yritin kyllä nähdä heitä, mutta en nähnyt, joten ristiin rastiin mennyt koko päivä.

Onneksi Niinan ja Zoyn kanssa on ollut hulvatonta ja en yksin joutunut sentään olemaan, joten he pelastivat päiväni! Niina on käynyt myös kaikkialla ja asustelee ystäviensä kotona Honolulussa ja aina välillä yöpyy hostellissa, kun ystävät ovat jossain..

Opin tänään että busslla voi mennä koko saaren ympäri viidessä tunnissa ja maksaakin vain perus maksun 2,50$, tai pohjoisosaan 2h. Olisinpa tiennyt tai tajunnut tuon aiemmin!

Huomenna on vielä aikaa koko päivä, sillä lento lähtee vasta puoli kaksitoista illalla. En vain tykkää ottaa riskiä vikana päivänä lennolta myöhästymisen suhteen!

Kävellessämme takaisin hostellillemme tuli vastaan pari aasialaisen näköistä tyyppiä kysymään missä tänään ilmeisesti avattu urban outwear tai jotain liike on ja se oli viereisessä kulmassa, mutta he alkoivat höpisemään ja kyselemään asioita ja selvisikin että heillä on youtube kanava simplesexystupid ja päädyimme luultavasti sinne, koska olemmehan Zoyn kanssa seksikkäitä, tyhmiä ja simppeleitä! :D
Meitä vedettiin kuin pässiä narussa, molemmat luuli että yrittää pölliä tavarat tai jotain hämärää, mutta hassun hauskaahan se oli :D

Zoy on todella lämminhenkinen persoona, vaikkain aina kuulemma jäässä ytimiin saakka. Todella isot mahtavat silmät ja kaunis siro 28-vuotias nainen! Häntä sentään on helpompi tavata, kun asuu naapurissa briteissä :D Ja hän tulee luultavasti suomeenkin käymään, niin voin näyttää paikkoja, kuinka jännittävää!

Toivottavasti nyt Emily tai Aria laittavat viestiä monelta ja missä tavataan huomenna! Aria jää vielä tänne pariksi yöksi, mutta Emily lähtee melko samoihin aikoihin kentälle kuin minä. Zoy lähtee jo aamulla viideltä :/
Olisipa enemmän aikaa hengata heidän kaikkien kanssa. Miksi näin reissun lopussa alkaa vasta tavata kivoja ihmisiä? Ehkä itsekin rentoutunut ja ei ole niin "kiire" enään juosta näkemään paikkoja... jatkossa annan aikaa itselleni tutustua ihmisiin!

Kaikki ovat vain nukkumaan menossa, joten niin teen minäkin. Käyn vain alhaalla lataamassa tämän tekstin nettiin teidän luettavaksenne, kun netti ei toimi huoneessa :)

Back on Honolulu

Big Islandille hyvästit! Istun nyt todella mukavassa pehmeässä, suorastaan upottavassa nojatuolissa Hilon lentokentällä odottamassa hyvissä ajoin lentoani. Kenttä on ehkä maailman pienin ja söpöin ikinä! Olen keskellä kenttää ja pystyn näkemään koko kentän yhdestä pisteestä, mitä nyt ehkä lentokoneiden lähtöporteista muutama on kauempana, joita on tosiaan peräti yhdeksän :D

Viimeisenä päivänäni menin black fridayn innoittama pyörimään amerikkalaisten ostoskeskuksiin ja totesin että ei sieltä mitään löydä ja saatika sitten edullisesti... paitsi tiettyinä kellonaikoina on supertarjouksia, joihin joutuu jonottamaan tunteja puukon kanssa...

Auto on palautettu ja mittariin oli tullut 562mailia, eli todella paljon ja melkein 20h ajoa auton trippimittarin mukaan! Bensaan meni silti vain 60$ kaiken kaikkiaan!

Täällä Hawaiilla jokaisella kentällä on vesipisteet, joista voi juoda ilmaiseksi ja täyttää pullonsa ja niin on tainnut olla melkein kaikkialla, paitsi suomessa...

Viime yönä oli jännittävä mennä nukkumaan, sillä homolaki oli menossa eduskunnan äänestettäväksi ja aamulla oli kiva herätä jännittyneenä ja huomata sen menneen läpi! JEI!

Illalla Honoluluun päästyäni on tarkoitus tavata cheesecake factoryn edessä ihanat Uuden-Seelannin ystäväni puoli seitsemältä, eli samaan aikaan kuin aurinko laskee täällä :P
Ehkäpä sitten kerkeän vielä löytämään uuden bikini yläosan, sillä täältä Hilosta ei löytynyt kuin lasten...

Olen huomannut että ihmiset eivät edes ole niin lihavia täällä päin, kuin yleensä amerikkalaiset ovat. Täällä ihmiset taitavat rehkiä enemmän ja liikunta on iso juttu, sekä kaikkialla mainostetaan ja lisätään vitamiineja ja mineraaleja! Myöskin täällä on paljon hyviä terveysruokia ja juomia, sekä myöskin luomukauppoja paljon. Teiden varsissa myydään myös oman maan satoa, se vasta lähiruokaa onkin! Suomessa sellaisen ollen laitonta...  Spirulinaa mainostavat paljon radiossa ja julisteissa, joka on suomessakin noussut esille ajan saatossa...

Kaikki vaatteeni ovat likaisia melkeinpä ja ei ole näkyvissä kunnolla paikkaa missä pestä niitä fiksusti... Mauilla olisi ollut paras mahdollisuus, mutta oli liian hauskaa...

Kaikki yleiset tilat ovat jäätävän kylmiä täällä, kuten lentokenttä, ostarit, hotellit hostelleineen... välillä ihan ärsyttää jatkuvat vaihelut. Se on aivan eri asia suomessa mennä kylmästä talvesta sisälle lämpimään kauppaan, kuin lämpimästä jäätymään... viileä on ok, mutta sairaan kylmät sisätilat eivät!

Näen uudet ystäväni vain vkonlopun ja sitten seuraava kerta on ehkä vuoden päästä tai ei koskaan, sääli jos etäisyys rikkoo suhteen ihmisiin, mutta niinhän se monesti menee jo pienissäkin etäisyyksissä. Porvoosta Helsinkiin muuttaneetkin ovat helposti jääneet unholaan tai tulee nähtyä kerran vuodessa... mutta ulkomaalaisten kanssa homma tuntuu pelittävän ehkä paremmin, sillä näkemiseen panostaa enemmän, koska se tarjoaa myöskin avartavaa matkailua ja itsensä sivistämistä! On myös hyvä syy keskustella toisen kanssa, koska o kokonaan toinen kulttuuri ja eri näkemykset elämästä, paitsi että nyt on sama aallonpituus ja Kiwit ovatkin melko scandinavialaisia...

Juuri nyt olisi menossa lento Honoluluun ja ärsyttää että omani on vasta seuraava kahden tunnin päästä... mitä ajan tuhlausta!


Kyselin Malwiinalle Shaka-rannekkeita myyjältä, mutta tällä kentällä ei ole, joten seuraavalla sitten yritän muistaa! Myyjä kuitenkin kertoi Shaka-merkin tarinan tai legendan. Legendan mukaan mies työskenteli sokeriviljelmillä ja leikkasi vahingossa keskimmäiset kolme sormea poikki ja hänelle ei haluttu antaa potkuja, joten hänet värvättiin junankuljettajaksi välille sokeriviljelmiltä satamaan. Kuljettajana hän ajoi junaa merenrantaa pitkin ja vilkutti joka päivä surffareille merellä, mutta surffarit näkivät vain hänen pikkurillin ja peukalon vilkutuksessa, joten he alkoivat matkimaan ja tervehtimään samalla lailla takaisin. Tästä syntyi surffareiden kuuluisa tervehdys Shaka! Täysin uusi juttu tosin minulle.

Kone laskeutui Honoluluun ja kenttä on täynnä armeijan sotakoneita. Aurinko hiipui hiljalleen ja menin äkkiä bussipysäkille. Bussimatkalla kyytiin tuli mielettömästi porukkaa ja matka kesti melkein kaksi tuntia, koska mikälie black friday paraati oli alkamassa.. noh Aria sekä Emily oli tarkoitus nähdä 18.30 cheesecake  factoryn edessä, mutta pääsin bussista vasta 18.45, jonka jälkeen juoksin kamoineni hostellille ja maksoin petini pois ja heivasin kamani, mutta minut olikin upgradettu "parempaan" huoneeseen, mutta pedistäni puuttuikin patja... lol ja sitten siirryin toiseen huoeeseen, joka on ihan ok. Joksujalkaa juoksin juustokakulle ja olin siellä 18.55 eli puoli tuntia myöhässä, mutta onneksi he odottivat vielä! He näyttivät niin pirteiltä ja säkenöiviltä, vaikka olivat shopanneet koko päivän! Menimme hakemaan jononumeron kakkutehtaalle ja odotimme noin 1.5h vuoroamme käyden victorias secretissä.

Aikamme tuli ja menimme ruokailemaan suoraan illan coverbändin eteen ja he soittivat kaikki hyvät biisit. Aria varsinkin oli aivan messissä hommassa ja ehkä eniten rakastan heihhä heidän spontaaniuttaan heittäytyä fiiliksen mukaan tilanteeseen kuin tilanteeseen, paikasta riippumatta! Laulaa kadulla ja tanssii, tai esittelee alushousujaan jotka juuri osti...

Tuskin tulen näkemään heitä koskaan tämän loman jälkeen enään elämässäni, sillä Emily työskentelee ulkomailla paljon ja Aria taas aloittaa suuressa kansainvälisessä lakifirmassa duunin ja on hommassa jo erittäin päteväkin kuulemma!!! I bet, koska hänessä on karismaa ja rohkeutta!

Menimme ruokailumme jälkeen rintsikoita ostelemaan takaisin Victoria's Secrettiin ja menin sovituskoppiin, jossa avustajat/myyjät ottivat mitat ja antoivat vaihtoehtoja läjän. Sovittelin aikani ja sitten katsoimme eri malleja ja värejä, kunnes löysin mieleiset... oudointa vain on että kooksi tuli 36D, jota en itse koskaan olisi kokeillut, mutta kai ne on nyt ihan kivat ja istuvat, ammattilaisen valitsemat!
Ostin kahdet, sillä toisen saa black fridayna puoleen hintaan ja lisäksi ostoksista saa kortin, jonka numeron laittaa nettiin ja voi voittaa 10-500$, tai elinikäiset alusvaatteet... minimi on 10$ kuitenkin..

Sitten olinkin komerossa niin pitkään vaatteita sovittamassa että Aria sekä Emily olivat kadonneet ja tässä vaiheessahan iski automaattinen itsesäälivä ajatus että nyt ne hylkäsivät koska olenhan ihan pätevä psykopaatti, just kiddig.. mutta joo menin hostellille koska pulju meni kiinni 11 illalla ja ajattelin heidän ajattelevan inun menneen, koska ei löydetty toisiamme.

Jubailimme hetki sitten facen chatissa ja osoittautui että he olivat huudelleet nimeäni ja etsiskelleet 20min, sekä menivät h&m:n liikkeeseen etsimään lopuksi, koska Emily meni sinne käymään ja ajattelivat jos minä olisin mennyt sinne etsimään heitä...

Ainakaan he eivät siis hylänneet ja huomenna menen heidän Hilton hotellin uima-altaalle pulikoimaan, jos päästävät henkilökunta sisään...

Hienoja ihmisiä nämä Kiwit! Todella vaikea nähdä, tai ainahan sitä voi lentää Uuteen-Seelantiin näkemään Ariaa ja paluumatkalla poiketa Californiaan Emilyä moikkaamaan :D

Mauna Kea

Tänään thanks giving päivänä lähdin sitten ajoissa käymään kaupoilla, sillä menevät ajoissa kiinni ja ostin vihdoinkin "ananasviinin", jonka avanneen nyt tai vasta Honolulussa Arian ja Emilyn kera!

Ajoin sitten takaisin etelään Pahoan kaupungin läpi vielä etelämmäksi katsomaan paikat jotka eilen ajoin pilkkopimeässä. Löysin sitten sattumalta "salaisen" hot tai thermal poolin, eli vulkaaninen toiminta maan alla lämmittää veden kylpyamme vedeksi altaassa, joka on osittain ihmisen tekemä, mutta luonnollisesti muodostunut muuten ja vesi kiertää luonnollisesti merestä, mutta rakennettua aallonmurtajaa ja kulkuväylää pitkin. Aivan mahtava paikka!  Jos käyt tällä saarella, mene sinne! Itse lilluin kaksi tuntia ja juttelin mukavia parin naisen kanssa jenkeistä jälleen, jotka muuttaneet tänne asumaan. Isaac Hale Park on aivan vieressä parin kilsan päässä, josta itään mennessä löydät kuuman altaan!

Tuosta Isaac Hale Parkista jatkoin surffareita ihastelemasta matkaani takaisin Pahoaan, mutta uutta reittiä hyödyntäen, jossa ihailin papaija ja muita viljelmiä ja kuinka kookospähkinät vain itävät maassa tuosta noin vain siellä täällä!!!

Takaisin tullessa ajoin tien varresta, josta pääsisi laavaa katsomaan... mutta hemmetin armeijan vihreät ukot istuttaneet muurin ja hummereinensa kiertelevät kiusaamassa uteliaita ihmisiä, jotka lentävät toiselta puolelta planeettaa tänne... mulkut!

Pääsin sitten kotitukikohtaan Hiloon ja kävin mäkkärissä, sen ollessa ainoaimpia paikkoja avoinna kello kolmen jälkeen, koska subwayhin olin menossa, joka sulki ovensa nenäni edestä kellon ollessa 15.07, yhyy. Anyway mäkkisafkojen ja ainiin jostain farmers marketista kävin hakemassa passion-suklaa moussen, sekä pari luomubanaani ja porkkanan :D On parhaita banaanit täällä koko planeetalla!!!

Kohti Mauna Keaa törmäsinkin kylttiin, hyvin pieneen sellaiseen, joka sanoi Rainbow Falls ja minähän tein äkkinäisen käännöksen, koska sana Falls, eli vesiputous vetää aina puoleensa ˆ.ˆ ja kyllä kannatti tehdä tämä ehkä yhden tai kahden kilometrin poikkeavuus reittiin, sillä pääsin ajamalla pienelle parkkipaikalle, josta suoraan näki mahtavan vesiputouksen, mutta kävelin tietty huipulle näkemään sen ylhäältä päin, jotten ihan läski olisi!

Sitten vihdoinkin oikeasti ajoin Mauna Kean visitor's centeriin, joka on "huippu" johon saa omalla autollaan mennä, sen jälkeen voi jatkaa omalla vastuullaan, eli vakuutus tai mikään ei kata ja seinällä on kuvia vuorelta vyöryneistä autoista...

Mauna keaan menevä Saddle Road on "pahamaineinen" tie, sillä sillä tiellä sataa about aina ja on pilvet maan tasassa ja tie kohoaa jatkuvasti korkeammalle salakavalasti, muuten tie on täysin kunnossa oleva ja leveä iso "moottoritie". Vuorelle noustessa noustaan melko nopeasti pilvien yläpuolelle ja siitä sitten vielä vähintään toinen mokoma visitors centerille ja jos rohkea on tai kyyti löytyy, niin siitä aina Summitille observatorioille saakka olisi melkein tuplakorkeus ja maailman korkein meren pohjasta mitattuna, sekä taisi olla kolmanneksi korkein ihan meren pinnastakin mitattuna! Mount Everest ykkösenä ja jokin kukkula Indonesiassa...

Parkkeerasin auton ja lähdin heti kävelemään melko korkealle vuoren päällä olleelle vuoren nyppylälle kamerani kanssa ja otin uskomattoman kauniita kuvia. Hetken päästä lähdinkin takaisin alas käymään vessassa ja kysymässä mahdollisuutta päästä ylös ylös ja tylyn vastauksen jälkeen jäin siihen korkeuteen mikä ikinä onkaan ja hain evääni, sekä takkini ja lähdin UUDESTAAN samalle vuorelle... siis ei se oli kuin suunnilleen sama kuin Porvoon kokonniemi, mutta huonon kuntoni tuntevat tietävät sen olevan melkein itsemurha mulle :D
Kiva arskan lasku ja pari kuvaa ja se oli siinä, alas autolle höpöttäen jenkki pariskunnan kanssa, jotka olivat jälleen californiasta ja muuttaneet Tennesseehen omaan rauhaan omistaen 54 hehtaaria maata... mutta ajoin hissukseen alas Mauna Kean vuorta ihaillen viimeisiä auringon valon rippeitä ja sitten pilveen, jossa sataa aina! Pitkä pätkä ajoa pilvessä hostellille Hiloon ja nyt ruhtinaallinen makarooni annokseni! Vihdoin löytyi myös ihmisiä joiden kanssa seurustella. Belgialainen mies, viisi ranskalaista kaverusta ja yksi australiailainen mies. Keskustelimme tomorrowlandista taas :D Koska se on belgiassa :D Laitoin soimaan tästä tabletistani sen puoli tunitsen remixin, jotta kaikki tietää mistä on kyse! xD

Tulin takaisin hostellille ja viimeisessä käännöksessäni eteeni pysähtyi auto ja ajoin todella hitaasti ohi katsoen miksi hän nousee keskellä tietä ulos ja osoittautui että tämä nuorehko hieno mies meni antamaan kadun varressa olleelle kodittomalle iltapalan thanks giving meiningissä ja itsekin tuli kyllä fiilis mennä jeesimään jotakuta, mutta itsellänikin vain makaronia iltapalana ja banaani...

Huommena aion mennä etsimään bikini yläosaa ilman olkahihnoja black friday tarjouksista ja mitä muuta eteen sattuukaan tulemaan. Kaupunki on huomenna varmasti täysi, kun tänään ajoin melkein yksin isoja monikaistaisia teitä pitkin...

Hilo

Uusi päivä uudet kujeet sanotaan. Aamulla herätessäni olin jäässä ja täksi yöksi pyysin lakanan lisäksi peiton... kyllä on outoa palella Hawaiilla?!

Lähdin sitten aamusta pohjoiseen suuntana Akaka Falls, mutta matkalla näin Scenic route kyltin ja päätin ottaa tämän 4mailin pätkän ajettavaksi, joka osoittauti täydelliseksi valinnaksi!

Scenic Route oli Hana roadia Mauilla muistuttava, mutta kolmekymmentäkaksi kertaa hienompi, eli hieman kuin tiivistettynä koko vaikeasti ajettava Hanan pätkä yhteen kauniiseen pläjäykseen sademetsää. Keskeltä reittiä löytyi sitten myöskin Botanic Garden, jonne oli tarkoitus mennä, mutta en tiennyt sijaintia..  15$ sisään ja vähän yli tunti kävelyä viidakon keskelle tehdyssä kasvipuutarhassa oli mukava. Saksalaisia vanhuksia vain tiellä jatkuvana syöttönä!

Hana Route Mauilla  on mielestäni aivan yli ammuttu hehkutuksissa, voisin jopa jättää jälkikäteen ajatellen tekemättä. Suosittelen Big Islandia vakavasti kaikille joita kiehtoo vulkaaninen sademetsä ja erikoinen maasto. Fiilis tällä saarella on hyvin erilainen kuin muilla ja paikalliskulttuurikin elää täällä vahvana! Sataa paljon enemmän, mutta lähinnä idän suunnassa Hilossa. Konaan suosittelen menemään jos tänne tulee, koska kaikki, siis aivan kaikki löytyy sieltä käsin melkein!

Ajoin Akaka Fallsille ja totesin että Hana Routen päässä oleva kansallispuiston vesiputoukset olivat isompia ja mahtavempia (ainut syy mennä Hana tie), joten en kaatosateessa vaivautunut menemään kävelemään sinne, vaan katsoin tieltä hetken ja jatkoin matkaani takaisin etelään.

Olen niin itikoiden syömä, että kutittaa riivatusti!
Kuulin juuri äsken että Hilo on USAn sateisin kaupunki... uutta tietoa! :D

Pahoa kaupunkiin tähtäsin seuraavaksi ja upea kaunis paikka, jossa oli tiekin avattu juuri pari tuntia aiemmin, koska olivat varautuneet laavavirtoihin, jotka sitten jäivätkin metsän kätköksiin ja on laitonta mennä niille... huoh! Meinaavat tehdä reitin yleisölle lähiaikoina ehkä, mutta ei hyödytä minua!

Pahoasta eteen päin aina etelään saakka kunnes meri tuli vastaan, löysin tämän törkeän kauniin pienen paikan, jossa laava oli tehnyt kilometrin vuonna 92-98 muistaakseni uutta maata ja palmut olivat jo alkaneet kasvamaan siellä täällä kauniisti vihertäen mustaa halkeillutta maata. Musta hiekka on kyllä mahtavaa ja sitä on monessa paikassa!

Siellä pienessä paikassa oli alkamassa joka keskivkoiset kyläjuhlat tai mitkä lie, mutta ihmiset myyvät omia ruokiaan, hedelmiään, juomiaan ja live musiikkia. Kunnon hippi meininkiä, kun kaikilla oli nämä sateenkaaren väreissä olevat paidat, partaa löytyy, sekä tietty se pilven haju kaikkialla! Mukavaa oli pari tuntia viettää ja höpistä Rickin kanssa, joka oli eläiköitynyt Californiasta tänne nauttimaan rauhallisesta kiireettömästä elämästään!

Lähdin kohti Hiloa äkkiä auringon laskiessa, mutta se laskee kuin tykinkuula, joten pimeässä ajettiin hostellille tänäänkin ja kaatosateessa, kuten asiaan kuuluu! Ilmeisesti armeija vahtii laava-alueilla, koska leffoista tuttuja armeijan hummereita kulki teillä siellä täällä ja tsekkasivat sitten minutkin kun olin pysähtynyt tien varteen ottamaan kuvia :D Naissotilas hymyillen vilkutti ikkunasta ja jatkoi matkaa.

Pimeiden sademetsien läpi ajaessa päätin että huomenna menen valoisaan aikaan takaisin näkemään paikat päivänvalossa, sillä näyttivät uskomattoman siisteiltä pimeässäkin! Päätielle päästyäni silmiä särki, kun vastaantulevien kaistalla oli jatkuvana kymmenien mailien jonoina autoja valot päällä tulemassa Pahoaan päin ja niitä oli koko matka aina tyhjään Hion keskustaan saakka ja jokainen kaista täynnä... siis 45 000 ihmistä pitäisi asua tässä kaupungissa ja luulen kaikkien olleen tiellä! Sama kuin Porvoolaiset olisivat kaikki moottoritiellä Porvoosta Helsinkiin pätkän!

Huomenna on thanks giving eli näiden hullu syö itsesi hengiltä päivä ja sen jälkeen tapa itsesi ostoksilla päivä, eli black friday, jolloin itse lennän keskellä päivää, mutta kaiketi jotakin täytyy käydä super halvalla ostamassa, koska black fridayna ihmisiä kuolee joskus kaupoissa, sillä esim. xbox tai ps4 pelikonsolit voivat olla 1$... eli käytännössä ilmaisia, mutta vain kolmelle ensimmäiselle tai vastaavaa...

Tyhjässä kaupungissa saanen olla huomenna... täytynee hakea punkku tai ananas viini jostain ehkä aukiolevasta paikasta... ananas viinikin on vieä maistamatta vaikka tuli nähtyä niitä kaupassa...

Huomenna on myös pakko tehdä Mauna Kea sinne korkeuteen saakka jonne nyt saa tavallinen tallaaja ajaa...

Botanical Gardenin jälkeen tosiaan oli heti perhetilan pieni kioskiravintola, josta jonotin pitkään ja odotin vielä pidempään avokado tortillan, sekä paikallisista hedelmistä tehdyn smoothien ja oli njamia!!! Yammy yummy! Vilinää täynnä oleva paikka!

Lähiruoka on täällä iso juttu ja paljon kasvisruokaa. Olen yllättynyt kuinka "vähän" kala tai mereneläviä tuotteita täällä on, verrattuna muihin saariin.

Tämä saari on Mauita paljon halvempikin ihan kaikessa! Bensapumpullakin maksoi noin sama määrä bensaa 10$ vähemmän kuin Mauilla!

Näille thanks giving on sama kuin meidän juhannus aika pitkälti! Koko maa sulkeutuu ja menee omiin oloihinsa hullujen ruokamäärien kassa ja vetää perseet olalle! Jännältä mahtaa kuulostaa tämäkin teksti kun NZ ystävät päättävät lukaista google translatella :D Yllättävän hyvin käänsi aiemman tekstini... luettava ja ymmärrettävä, mutta huvittavan kuuloinen!

Opin tänään senkin että autot eivät ole isoja täällä, vaan muualla ovat pieniä! Täällä ne ovat normaalin kokoisia ja muualla tiet olivat kapeita, joten aloittivat tuottamaan pienempiä autoja muualle maailmaan... kyllä ainakin suomen tiet ovat isompia kuin täällä suurimmaksi osaksi...

Autot tosiaan ovat täällä kaikki jumalattoman kokoisia järkäleitä ja bensaa palanee melko tehokkaasti!

Green Sand Beach and Kailua-Kona

Elikkäs aamulla ysiltä lähdin liikkeelle Volcano Villagesta kohti Green Sand Beachia. Ennen vihreää hiekkaa menin kuitenkin spontaanisti yhdestä liittymästä rantaan ja törmäsinkin suosittuun mustahiekkaiseen rantaan, joka oli aivan uskomattoman hieno paikka. Rannassa makoilivat kilpikonnat lepäilemässä ja palmut olivat todella kauniisti mustassa hiekassa, sekä vieressä oli jokin lammikko lumpeenlehtineen ja eläimineen!

Jatkoin pian kuitenkin matkaa kohti vihreää hiekkaa ja USA:n eteläisintä pistettä kohti ja noin parin tunnin päästä päädyinkin eteläisimpään pisteeseen, joka oli ihan kaunista vihreää niittyä ja sinistä valtamerta, joka löi korkeisiin kiviin voimakkaasti!

Pienen matkan jälkeen olinkin jo sitten parkkipaikalla vihreälle rannalle, mutta loppumatka täytyisi kävellä ja se kestäisi arviolta tunnin suuntaan, joten otin monien muiden lailla 15$ maksavan kyydin neliveto autolla, joka oli sekin 25min per suunta ja rankkaa maastoajoa!!!

Ranta oli uskomattoman kaunis, kätkössä oleva ja kraatterimaisen näköinen ranta turkoosi vedellä. Ehkä tähän asti paras ranta, jonne on kyllä vaiva päästä! Vihreä hiekka oli mustan ja ruskean hiekan sekoitusta paljolti, jossa oli jotakin vihreää kivimurskaa tai mineraalia... menimme takaisin toiselle pikkurannalle, jossa oli lähes täysin vihreää hiekka! Otin pulloon mustaa, punaista ja vihreää hiekkaa, vielä tarvitsisin valkoisen ja keltaisen (normaalin)...

Kävin pulikoimassa Stefanin kanssa, joka oli New Yorkista ja puoli tuntia uiskentelun jälkeen lähdimme takaisin, jonka jälkeen kostea ihoni otti kaiken tuulen ja auton ilmaan saadun hiekan ihooni kiinni ja se on vieläkin ihollani tätä kirjoittaessa... Suihkuun aikomus tämän jälkeen!

Tosiaan jatkoin sitten matkaa kohti Konaa ja matka tuntui pitkältä ja olin syönyt vain kananmunia pitkin päivää, jotka keitin aamulla mukaani :D Munavoimaa!

Konaan pääsin sitten joskus ja ostin jonkun mehujuoman ja triplasuklaa leivoksen. Vähän myöhemmin löysin mäkin ja ostin pari juustohampurilaista, sekä suklaapirtelön :D Päädin Konan keskustan neljän ruuhkaan, joka vei ainakin tunnin päivänvaloa.. ja ohitin lentokentän, jossa edessä kävi peräänajo. Selvisi sitten että olin ajanut liittymäni ohi 10mailia, sillä liittymä josta minun piti mennä olikin aiempi pien lentokentän vieressä, ei kansainvälisen... noh sitten täytyi jatkaakkin ainakin toiset 10mailia ja yksi maili on jotain lähes 2km... Tuli kierrettyä sitten kaunista mustaa laavamaata, jonka kasvillisuus on alkanut ottamaan haltuunsa ja aurinko alkoi tehdä nopeaa laskuaan ja matkaa Hiloon jossa yövyn oli vielä reippaasti yli 50mailia läpi vuorien.

Vuorien väliin päästessäni gps-tabletistani alkoi akku loppua, jolloin sulkee sateenliittiseurannan, mutta reitti oli vain suoraa. Inhottavaa alkoi olemaan auringonlaskun jälkeen tuleva pimeys, mutta pahinta oli tyhjästä pamahtanut hullun tiheä usvasumu-vulkaaninen kaasu vesisateella... jonossa muiden kanssa mentiin. Kaupunkiin päästyäni pyörin sitten 1h 10min ympyrää hostellini lähettyvillä, koska en nähnyt katujen kylttejä vesisateessa ja pimeässä, sekä yksisuuntaisia liittymiä on lähes joka tie täällä näin... niin ja tablettini kartta ei ollut ladattu tälle kaupungille läheltä, eli en näe katuja kaupungissa...

Hostellini ottaa vain käteistä ja sitä ei enään ole, joten menin vesisateessa kävellen automaatille nostamaan sitä itseään ja ei suostu toimimaan korttini, joten sovittiin että maksan huomenna. Menen ilmeisesti sitten pankkiin nostamaan tai etsin toisen automaatin, josta nostaa, koska ainakin Sydneyssä toimi moitteetta, joka ainoa paikka jossa olen nostanut rahaa tähän mennessä...

Ja niin kuskimme Green Sand Beachille oli Iwan ja hän oli melkoinen omituisuus, mutta hauska koko ikänsä Hawaiilla asunut nelikymppinen mies, joka oli puoliksi Puerto Ricolainen tai Portugalilainen... puhui hieman hassusti. Olin ensimmäinen suomalainen jälleen, vaikka hän sanoi näkevänsä ihmisiä ympäri maailmaa joka päivä, mutta ei suomalaista...

Huomenna aion tähdätä etelään Puhou tai sen sorttiseen kylään, jossa radioissa päivittäin kerrottavissa ilmoituksissa olisi laavavirrat lähteneet jälleen pikkaisen liikkeelle, mutta vulkaaniset kaasut ovat olleet liian pahat tänään päivittäiselle tarkennuslennolle... sieltä tähtään takaisin pohjoiseen Akaka Falls vesiputouksille, jossa on kuulemani mukaan turisteja niin älyttömästi bussilasteittain ettei edes välttämättä kannata mennä, mutta lähellä on myös Botanic Garden jonne aion ja illaksi ajan takaisin samaa tietä kuin tänään usvassa. Menen Mauna Kea vuoren Visitor Centeriin 3km tai jotain korkeuteen katsomaan auringonlaskun ja ajan jälleen pimeässä jo tutuksi tullutta tietä takaisin hostellille... korkeimmalle vuorella oleville observatorioille ei pääse kuin kokeneet vuoristoretkeilijät, tai maksusta yritykselle joka vie, tai yksi firma vuokraa nelivetoautoja ylihinnalla, joilla saa ajaa sinne viimeisenkin kilometrin, eli noin 4km korkeuteen jäätymään :D

Visitor Center saanee riittää sekin on jo samalla korkeudella kuin Haleakalan korkein piste Mauilla, jolla kävimme jäätymässä auringonnousua katsomassa!

Delfiinit taitavat jäädä, sillä kaikki aktiviteetit tuntuu löytyvän Konasta, toiselta puolelta saarta, joka on etäisyytenä Porvoosta Turkuun, eli noin pari sataa kilsaa...

Mainoksia  joulusta ja thanks givingistä tulee jatkuvana syöttönä, black fridayta unohtamatta... happy holidays vaan, nyt tämä menee pesulle!

Volcano Park

Big Islandille on saavuttu pitkän vajaan 40min lennon myötä ja kentältä sain tällä kertaa hieman pienemmän ajopelin (Fordin) ja sillä on mukava huristella. Kulkupelin saatuani lähdin suoraan ajamaan kohti vulkaanista aluetta tai sen keskusta, sillä tällä kertaa hotellissa yövyn yhden yön, joka on ilmaisyö (Hotels.comin kautta saa joka kymmenen jälkeen yhden ilmaisen). Hotelli tai motelli, majatalo, mikälie onkaan on kuitenkin todella miellyttävä keskellä viidakkoa oleva yli sata vuotias hieno talo, jossa on huoneita vieraille, sekä yhteiset tilat, kuten keittiö, oleskelutila ja pesutilat. En tiedä miksi tämä luetellaan, mutta kiva on ja lisäkseni oli vain yksi auto, mutta ketään ei näy tai kuulu, joten tuntuu kuin olisin yksin keskellä pimeätä viidakkoa valtavassa talossa!!! Pelottavaa sinäänsä, sillä täällä ei ole henkilökuntaakaan, koska he ovat eri talossa noin kilometrin päässä, eli todella erikoinen systeemi :D

Tätä tässä kirjoitellessa kuuntelen NRJ:tä, jotta jotain puhetta kuulisi ja suomen kieltä xD Pizza kypsyy uunissa, kun ei ollut koko kylässä auki muuta kuin thaimaalainen ylihinnoiteltu ravintola ja huoltoasema...

Hotellille heitettyäni tavarat päivällä, lähdin heti seuraavaksi vulkaaniseen kansallispuistoon, sillä auringonvalo paloi koko ajan ja auringonlaskuun oli vain pari tuntia. Tsekkasin ajoreitin isoimman vulkaanisen kraatterin ekana, joka olikin "sammunut", silä ei näkynyt mitään savun lisäksi... ja kuulin että laavaa ei enää näekkään oikein missään ilman helikopteria.. kaupunki joka oli jäämässä laavavirtojen alle, ei enään vaarassa, tai on, mutta ei tiedetä milloin, sillä laava sukelsi takaisin maan alle syövereihin, jossa kehittää painetta ja jossain vaiheessa tulee takaisin pinnalle... vain yksi talo paloi ja täällä saa vakuutukselta uuden talon jos joutuu laavan uhriksi kuulemma :D

Tässä syödään taas kylmää surkean makuista pizzaa, kun vanhempi jenkki pariskunta tuli höpisemään mukavia ja antoivat vinkkejä mitä nähdä, kuten tieteellinen kasvipuutarha Hilon yläpuolella, jonka pitäisi olla maailman hienoimpia! Sitten oli tämä Green Sand Beach, jonne ei pääse kuin nelivetoautolla tai vaeltamalla jalan.. jonka aion tehdä, eli 4,5mailia taisi olla yhteensä käveltävää.. jotain kymmenen kilsaa... ei tunnu missään :D

Hauska juttu että amerikkalaiset eivät meinaa ymmärtää mitä sanon englanniksi, mutta kaikki muut yleensä kyllä ymmärtävät ja sain tietää että he eivät ymmärrä edes muita englantia puhuvia kunnolla :D Uuden-Seelannin ystäväni esim ymmärtävät kaiken mitä sanon ja jos unohdan jonkun sanan ja selitän sen, he ymmärtävät mukisematta! Jännä juttu!

Ikävä Allya ja uusien ystävieni Arian ja Emilyn seuraa! Nyt on raha-asiatkin kunnossa, niin se on mukavaa. Huomasin aamulla visalleni palanneen 50€. Ilmeisesti joistain tapahtumista, joissa on tullut ettei mene läpi syystä tai toisesta ja varaukset palautuneet tietyn ajan päästä...

Vielä olisi puoli pizzaa huoh... ja menin ostamaan sipsipussin hetken heikkoudestani johtuen... ovat kyllä ihan hyviä valkosipuli&parmesani...

Pitäisi löytää snorklaus&maskin vuokrauspulju jostakin ennen rannalle menoa, sekä jos vielä aikaa sekä energiaa löytyy, niin olisi toinenkin ranta jonne haluisin delfiineitä mennä bongailemaan...

Subwayssä on paras käydä syömässä, sillä saa paljon vihanneksia ja hinta ei päätä huimaa 3-5$ hinnalla... on tullut käytyä melko usesasti ;P

Pääni alkoi lyömään tyhjää tässä vaiheessa iltaa... mutta kuitenkin niin tiputin tablettini rinkastani autoa hakiessani ja nyt huomasin näytön lasissa yläkulmassa pienen särön, huoh! Ei vaikuta näyttöön, on kätevästi juuri reunaosassa ainoastaan!

Niin se vulkaaninen puisto tosiaan ja sen perus museo jutskan jälkeen oli tie suljettu vulkaanisten kaasujen takia ja jouduin ajamaan takaisin ja menemään toista reittiä, jossa sitten kävin lavatunnellissa sekä ajoin aivan loppuun saakka merelle, jossa olin tämän planeetan uusimmalla maalla ja jossa vielä pari vuotta sitten virtasi laavaa mereen, luoden uutta maata. Nyt siellä oli jo kasvillisuuttakin alkanut kasvamaan, mutta ei eläimiä yhtäkään! Aallot kuulostivat aivan ukkoselta, kun löivät kivikkoiseen rantaan, sekä auringonlasku oli kaunein maailmankaikkeuden historiassa! Aurinko oli punainen kuin mars kun se tuli kultaisten pilvien takaa, muuttaen punertavan oranssiksi kaiken! Vulkaaninen usva vahvisti värisävyjen näkymistä ja sain tallennettua kuvina tämän melko mahtavasti... en malta odottaa että pääsette näkemään!!!!!! Jouduin ajamaan 20mailia takaisin pimeässä, mutta se oli hauskaa, sillä tiellä ei ole oikein ketään ja pääsi vähän hurjistelemaan...

Tänne on tullut nyt ihmisiä koko ajan lisää ja tulevat näin yhdeksän jälkeen illalla jostain, outoa!

Jäi taas kesken kun juttelin neljän osaksi italiaisten, mutta silti amerikkalaisten kanssa ja yksi oli kolumbiastakin.. he tarjosivat viiniä, joten ehkä nyt homma luistaa paremmin :D Näyttivät kuvia kraatterista, kuinka se loistaa pimeässä uskomattomana ja kuulostaa räjähdyksiltä, kun laava pulppuaa maan sisältä pinnalle paineella! Aion mennä käymään, koska sinne ajaa puolisen tuntia vain ja on auki aina! Tähdetkin ovat kuulemma uskomattomia lisäksi! :P

He menivät nyt nukkumaan, aivan super ihania ihmisiä. Asuvat Konassa ja ovat parin päivän lomalla täällä päin saarta ja toiset olivat californiasta. Ja ilmeisesti Utah on uskomattoman hieno paikka, jossa on kaksi suurta kansallispuistoa jotka täytyy nähdä...

Time flies and I post to go to sleep but here I'm still writing this and gonna go to see the volcano again, because with the one ticket you can enter one week for that one payment! It's actually funny how you start to think in english after a while and then accidentally say something in finnish and don't realize that it was finnish!

You know stuff like that. Tykkään kirjoittaa englanniksi ja puhua, se on todella kivaa, mutta se että olen suomesta tuntuu olevan monen mielestä aivan eriskummallisen hieno juttu ja olen kuin jokin harvinainen sukupuuuttoon kuoleva eläinlaji :D

Hah, nyt jätän syömättä loput pahasta huoltsikka pizzasta ja painun katsomaan räjähtelevää tulivuorta ja tähtitaivasta!

Molokini

Tänään oli jälleen uskomaton päivä. Uudet ystäväni ovat palaneet hieman selästä, joka oli odotettavissa jossain vaiheessa...

Suunnittelimme ehkä ensi vuodeksi tapaamista thaimaassa tai vaikkaa vietnamissa, joka olisi super siistiä ja ehkäpä siitä voisi käväistä Seelannissa myös! Will see!

Päivämme alkoi jälleen jo ennen kuutta aamuvarhain ja suuntasimme tälle perheyrityksen snorklausristeilylle Molokiniin ja Kilpikonna saarelle!

Meinasimme myöhästyä, mutta saavuimme minuuttia vaille ja etsimme paniikissa parkkipaikkaa vielä, mutta osoittautui että he odottivat meitä ja lisäksemme pariskuntaa, jotka kerkesivät juuri ja juuri. Pariskunta oli myöhässä suuren kolarin johdosta, josta kuulimme radiosta ja joka tapahtui ihan parin kilsan päässä meistä...

Alus oli siisti ja yleensä täys alus olikin alle puolillaan ihmisiä, joka oli todella mukavaa! Aurinko teki nousuaan kun lähdimme kohti kilpikonnasaarta, joka on oikeasti vain rannan läheisyydessä oleva koralliriutta ja olimme sattumalta edellis päivänä olleet uimassa monta tuntia kyseisen paikan vieressä, tajuamatta sen olevan se. Näimme lämpimässä vedessä snorklatessa melkein saman tien luullakseni rauskuja pari isohkoa ja ne liikkuvat yleensä yöllä, joten se oli harvinaista herkkua ja himskatin pelottavaa!  Niillä on ontot suut, jotka ovat aina auki ja ne tulivat melko lähelle uimaan (kuvia olemassa!). Itse asiassa risteilyn alussa ja lopussa näimme myös valaan vilahtavat vedessä pari kertaa :)

Uiskentelimme tunnin rauhassa katsellen koralleja ja fisuja, mutta myös tietenkin näimme muutaman ison kilpikonnankin pulikoimassa meitä ihmetellen. Kauniita otuksia! Palasimme veneelle, jossa olimme muuten saaneet aamiaiseksi tuoreita hedelmiä ja nyt oli aika avoimelle baarille! Kaikki kuuluu hintaan ;) Mai taita nautiskellen menimme kohti Molokinin kraatteria keskellä merta, jota jenkit käyttivät toisessa maailmansodassa sotaharjoitusten maalitauluna ja jäljet olivat näkyvissä. Molokinin kraatterille mentäessä delfiinit päättivät tulla morjenstamaan meitä ja makoilemaan aluksen kylkeen ja uimaan sen alla. Delfiinit olivat uskomattoman isohkoja ja mahtavia luomakunnan luomuksia! Rakastan niitä ja kuinka ne leikittelivät kanssamme melko pitkään ja on harvinaista nähdä kaikki nämä yhdellä kertaa, ei ole kuulemma käynyt melkein ikinä 15 vuoden aikana! Sitten delfiinit jatkoivat matkaansa ja menimme snorklaamaan vielä uskomattomamman koralliriutan luo ja uskomaton määrä värikkäitä kaloja kaikkialla, sekä ties mitä (kuvia myöhemmin).

Takaisin lähdön aika ja aluksessa odotti lounas, joka oli melko hyvä perus buffettipöytä! Musiikkia kuunnellessa menimme kohti satamaa ja näimme vielä uskomattoman hienon valaan!

Risteilyn jälkeen tähtäsimme mustalla kuumalla mazdallamme tutulle biitsille, mutta matkalla pysähdyimme ilmeisesti kuuluisaan ravintolaan, joka on voittanut palkintoja jälkiruo'illaan. Otin Banaanimousse piirakka jutun, joka oli joltain muulta planeetalta!!! Paikan nimi oli Leoda's kitchen and pie shop ja löytyy Lahaina tien varrelta helposti! Mene sinne jos ole Mauilla!!!

Rannalle päästyämme oli tarkoitus ottaa pienet kuvaussessiot, mutta siirsimme sen lähtöömme rannalta, kun aurinko laskee, joten sitä ennen uimme vähän ja sammuimme kuin saunalyhdyt rannalle frappucinojen jälkeen starbucksista. Herätessämme auirngonlaskuun olikin enään puolisen tuntia! Saimme muutamia kivoja kuvia, jotka kotona sitten laitan nettiin nähtäväksi. Kävimme tosiaan ennen rantaa myös vielä pienillä torimarkkinoilla, jotka satuimme spottaamaan ja ostimme kaikki yhdet pienet jutut itsellemme, kuten unisiepparin löysi Aria ja Emily löysi tiki bar kyltin kotiinsa ja minäpäs löysin superpullon, joka pitää vähintään vuorokauden juoman tai jääpalat sulamatta, elinikäisellä takuulla, sekä lämpimän puoli vuorokautta! Hyvään hintaan lähtivät!

Blogini on yksi iso päiväkirja, mutta anyhow meillä oli todella syvälliset keskustelut myös tänään autossa ja nämä kaksi kiiwiä ovat ainoat suomen ulkopuolelta olevat ihmiset, joiden kanssa on klikannut niin hyvin yhteen ja nopeasti! Tuntuu kuin tuntisimme toisemme jo pidemmän aikaa! Huumori on niin mieleistäni!

Veneessä oli isolla saarella asuva pariskunta, joista toinen oli australiasta ja toinen kiinasta tai jostakin aasiasta, mutta he kertoivat Big Islandin saarella olevat niin hienoja paikkoja joihin mennä ja tehdä siistejä juttuja! Olen nyt todella innoissani, mm. ranta jonne mennään katsomaan tai uimaan aamuseiskalta auringon noustua ja joka aamu 200-300 delfiiniä ui tervehtimään ihmisiä, sekä Konassa, toisella puolella saarta kuin itse olen voi mennä yöuinnille rauskujen kanssa, jotka ovat todella valtavia, jopa auton kokoisia! En taida uskaltaa tehdä ja pitää säästää rahaakin! Kapteeni koukun monumentti juttu pitäisi olla myös joku uskomaton risteily tai paikka jonne mennä! Valaitakin kuulemma näkee jatkuvasti isolla saarella!

Tuntunee oudolta uida parin sadan delfiinin kanssa ja kuulemma jos on pitkät hiukset ja laitat ne veteen lillumaan, niin delfiinit jostain syystä purskauttavat vettä niiden blow holesta!

Jännittää taas mennä uudelle saarelle ja katsoa ketä tapaan, jos ketään ja millainen se oikeasti sitten onkaan! Jokin kylä on jäämässä laavan alle parhaillaan ja tie, joten laavavirtojen näkeminen pitäisi olla helppoa juuri nyt pitkästä aikaa! :P

Lennän ilmeisesti Black Fridayna takaisin Honoluluun, joka on tämä hullu kauppojen alemyyntitapahtuma thanks giving päivän jälkeen!

Olemme oikeasti nähneet tämän saaren todella läpikotaisin pintapuolisesti ja tehneet parhaimmat aktiviteetit! Surffausta en ole vieläkään tehnyt ja en luultavasti tule tekemäänkään...

Emilyllä on Ralphies Selfies blogi, joka on todella hauska pehmolelulampaan selfieitä oleva blogi erinäisistä paikoista joissa hän matkustaa ja huumorilla kirjoitettua tarinaa! Tsekatkaa se :D

Taitaa olla aika mennä pesemään hampaat ja ottaa hyvät yöunet ennen huomista lentoa ja autonpalautusta!

Haleakala

Mauin saarella edelleen tallustelen ja nautin lämmöstä... tai noh aamulla trekking kengät jalkaan farkkuineen ja takki vielä päälle... kylmä tuli silti Haleakalan kansallispuiston korkeimmassa paikassa noin 3km korkeudessa. Tähtitaivas oli uskomaton tuhansine kirkkaine tähtineen! Ihmisiä menee sinne joka ikinen päivä valtavasti, niin että paikka on täysi ennen puolta viittä aamulla, kun aurinko nousee noin puoli kuusi. Itse lähdimme jo kolmen jälkeen yöllä ajamaan ja 1.5h kesti ajaminen ylös uutta leveähköä tietä, jonossa muiden kanssa.

Suosittelen ehdottomasti, sillä auringonnousukin oli fantastinen väreineen ja lämmitti nopeasti.
Olimme kuoleman väsyneitä parin tunnin yöunillamme tosin, joten arskan nousun jälkeen otimme tunnin torkut autossa ja hostellin kautta biitsille. Ranta valintamme oli tällä kertaa rikkaiden porhojen ranta, joka oli todella mukava ja yllättävän rauhallisen tilava, mutta kompakti. Vieläkään ei tunnu väriä pahemmin tulleen. On nyt ruskeampi, mutta ei selkeää rusketusta, koska olen käyttänyt aurinkorasvaa melko tehokkaasti ja täten palamisestakaan ei ole merkkejä kellään meistä :)

Vielä on aikaa tosin palaa. Varsinkin huomenna palamisen riski on suuri, sillä menemme jälleen kuudelta aamulla Molokini kraatterille uimaan snorklaten. Homma kestää 5h ja mahdollisuus nähdä valaitakin (Vancouverissa uivat paljon), mutta lähinnä merikilpikonnia ja satoja värikkäitä kaloja koralliriutoilla, sekä ehkä delfiinejä (toivottavasti!). Homma kustantaa 75$ hostelliltamme varattuna (alennusta pari kymppiä muka) ja sisältää vempaimet, risteilyn, aamiaisen, buffet lounaan, sekä juomia kuten kaljaa...

Uudet reissukaverini ovat osoittautuneet aivan mahtaviksi klingoneiksi... oikeasti spockin roduksi, mikä ikinä olikaan, sillä he molemmat tekevät sormillaan ne eleet tuosta noin vain ja vaikka mitä muuta! Hobitteja myös, kun kuuntelee ruokatottumuksia :D Rakastan heidän huumoria ja olen jopa itsekin kuulemma todella hauska. Oli jo puhetta että 2016 vuonna helmikuussa menisin kuukaudeksi heidän  luokseen kyläilemään ja Emilyn isän jahdille :P He ovat tyyliin parhaita ystäviä ja sen kyllä huomaa, mahdotonta minun selittää heidän hyper interaktiivista persoonallisuutta! Heidät pitää tavata jotta ymmärtää mistä puhun!

Tajusin tänään ilokseni että viimeiset kaksi yötäni Oahun saarella Honolulun Waikikin osassa olen samaan aikaan heidän kanssaan ja lähdemme melko samaan aikaan lentokentällekkin!! Jeiii :) Gonna miss them tho!

Emily on hiihdon/laskettelun kouluttaja nyt kaliforniassa (kyllä, siellä on laskettelurinteet ympäri vuoden jonkun 3h ajomatkan päässä...) ja on ollut ties missä muualla. Senkin takia vuosi 2016 on parempi, jotta he molemmat ovat kotimaassaan läsnä ja he ovat aikeissa asua yhdessä silloin, joka on super hieno juttu. He ovat asuneet ennenkin yhdessä.

Tavallaan surullista tavata ihmisiä, joiden kanssa tuntuu loksahtavan niin hyvin ja tietää että heidän jälleennäkeminen voi olla vuosien päästä tai ei koskaan ja todella harvoin... onneksi on some tänä päivänä auttamassa yhteydenpidossa, vaikka sekin osoittautunut olemaan heikohkoa yhteydenpitoa...

Huoneessamme on öisin aina jäätävän kylmä, sillä ilmastointi on todella viileällä, koska jokainen tuntuu tykkäävän siitä ja tarvitsin extra viltin pysyäkseni inhimillisellä väripigmentillä varustettuna ihmiseläimenä.

Pääsin käyttämään mukana raahaamaani käsisalamaakin vihdoin pikkaisen rannalla. Tuli heti todella kivoja kuvia, aivan uskomattoman kauniissa auringonlaskussa! Huomenna lisää, kun etsimme kivoja palmuja nojaamassa mereen hiekkarannalla! Tiedämme jo paikan, jossa näimme sopivahkon kohdan tähän kuvaussessioon! He ovat kauniita olentoja elämän, tässä kauniissa paratiisissä...

He maksoivat tankatessamme tankin täyteen kokonaan sen laskun, joka oli todella iloinen yllätys ja auttoi rahatilannetta helpottavasti ˆˆ
Tankkiin meni melkein 12gallonaa, eli jotain 50litraa ja hintaa tuli 50,12$, eli litrahinta yhden dollarin tai alle, eli kurssimuunnoksen jälkeen kutakuin 0,70€/litra ja se on halpaa kuulkaas se! Menovesi ei tästä halvemmaksi taida mennä kovinkaan usein!

Herätykseen on nätit yhdeksän tuntia ja luulen nukkuvani maittavat yöunet pätkittäisten päikkäreiden jälkeen. Nukuin tosiaan autossa jonkun tunnin ja rannalla nukahdin vajaaksi puoleksi tunniksi, säpsähtäen hereille fiiliksessä mitä ˆittua, missä mää oon ja onpas kuuman hikinen olo kuolan valuessa pyyhkeelle ja hiekan tarttuessa kaikkialle hikiseen vartalooni xD

Jalkani puutuivat tätä kirjoittaessa. Käänsin aiemman tekstini google translatella kiwitytöille luettavaksi ja yllätyin kuinka luettavaa tekstiä se tyrkytti, tosin hassun kuuloistahan se on, mutta silti ymmärrettävää! Kirjoitanhan suurimmaksi osaksi kunnollista suomen kieltä!

Nyt hyvää yötä puolestani ja huomenta teille sinne lumiseen ja jäiseen suomen maahan!

Maui

Mauin saari näytti koneesta käsin niin karulta ja tylsältä, mutta on todella mukava!
Tapaan paljon ihmisiä joka ikinen päivä ja lähes kaikki ovat kivoja. Lentokenttä tällä saarella oli mukavan pieni ja kotoisa. Ovista ulos päästyä tuli ihana kostea eksoottinen lämmin ilmamassa vastaan kasvoille, jota EI ollut Oahun saarella!

Vessatkin olivat kuin kuninkaallisille ja laukun sai heti. Menin autopaikkaan suoraan siitä ja kyltti käski menemään odottamaan shuttle bussia, joka tuli alle viiteen minuuttiin ja vei läheiselle vuokra-auto parkkipaikalle, josta sain isohkon perhemazdani, vaikka yrittivät "puoleen" hintaan myydä avomustangia, joita täällä on valehtelematta pilvin pimein jeeppien kera. Jeepit ja mustangit ovat aivan joka ikisessä ilman suunnassa ja näet vähintään yhden jokaisen minuutin sisään, aivan tajutonta!!!!!

Autolla ajo oli helppoa, piti vain yrittää muistaa oikealla puolella pysyä ja väistää kanoja, jotka juoksevat siellä täällä...

Pääsin hostellille harvinaisen kivuttomasti ja nopeasti, ja parasta tässä kaikessa oli, että hostelli on mukava, hyvä netti ilmaisena, ilmainen 10min kansainvälinen puhelu mahdollisuus, ilmaiset pannukakut aamuisin jos tekee itse ja vaikka mitä muuta pientä! Paras osuus Mauissa on se että 15minuuttia ennen saapumistani oli huoneessani kaksi tyttöä tullut yllätyksekseni Uudesta-Seelannista, tarkoitan että he ovat luomukiiwejä! Todella mahtavia ja melkein saman tien sovimme menevämme Hana roadtripin ja sen jälkeen päätimme mennä yhdessä biitsille, joka oli niin mukavaa päästä uimaan! Olen viettänyt heidän kanssaan 24/7 ja taidan tulla viettämään tällä saarella koko aikani heidän kanssaan. Olen iloinen että tapasin heidät (Aria&Emily<3) ja toivon tapaavani seuraavalla saarella myös vastaavanlaisia ihmisiä!

He ovat matkustaneet yhdessä paljon, siis todella todella paljon ja Emily on asunutkin vaikka missä! Jos he tulevat suomeen, vien heidät road tripille maamme läpi. Jos itse menen uudestaan seelantiin, he näyttävät jäljelle jääneet paikat ja tarjoavat yöpymiset. Emilyllä on kaksi kotia ja kesämökki coromandelissa (kui siistiä) ja asuu Wanakassa, kun Aria taas asuu Aucklandissa.

Jokainen on täällä hostellissa käynyt Balilla ja kehuu sitä todella super halvaksi, mutta vähän räkäläksi, jossa kuitenkin kannattaa käydä viettämässä halpa hauska loma!

Ajoimme Hanan maisemareitin tänään ja petyimme kyllä hieman harmaan sateiseen mutkikkaaseen reittiin, jolla ei nähnyt kuin vihreyttä ja paikoitellen meren. Loppua kohden parani hieman, mutta aivan lopussa oli kansallispuiston toinen puoli. Puistossa halusimme mennä uimaan näihin vesiputouksien luomiin luonnon "uima-altaisiin", mutta olivat suljettu sateiden takia, koska jokin vaara muka... musta hiekka oli todella hienoa ja paikka muutenkin. Päätimme tehdä 2mailin kävelyn, joka on 3,6km tai jotain noin 6km edes takaisin ja teime sen 1.5h. Vesiputous lopussa oli mahtipontinen ja majesteettinen pläjäys, mutta bambumetsä ennen sitä oli mieluisin asia itselleni!!! Kuvia odotellessanne ;) Kävelin sen Arian kanssa, kun Emily jäi autoon lepäämään edellisen puolituntisen mutakävelymme jälkeen...

Matkalla takaisin pysähdyimme erittäin kauniiseen kotifarmiin, josta sai ihmeellisiä kiviuunisssa paistettuja pizzoja, mutta pimeys läheni, niinpä otimme vain paikan päällä tehdyt luomujäätelöt ja banaani-suklaa leivän! Njam!

Pimeys saavutti meidät noin puolessa välissä kuitenkin ja se oli ihan mielenkiintoista mutkikkaalla tiellä. Autoja alkoi tulla vastaan aivan mielettömästi ja jonoksi asti perjantai iltana seitsemältä, paljastui lopuksi hostellilla että joka perjantai Mauin saarella on jossain kaupungissa katu suljettu ja täynnä esiintyjiä, ruokaa ja muuta, johon kaikki saarella menevät!!!

Huomenna tuossa nelisen tunnin päästä ajamme Haleakalan kansallispuiston korkeimmalle vuorelle muistaakseni 3km korkeuteen kolmelta aamuyöllä, sillä puoli viideltä se on jo kuulemma täysi, koska kaikki haluvat nähdä puoli seitsemältä nousevan auringon, sekä mielellään tähtitaivaan yhdessä maailman pimeimmistä paikoista, sekä ajomatka voi viedä kaksi tuntia mutkikkuuden ja ihmisten takia, sekä totaalisen pimeyden... siitä sitten myöhemmin!

Uuden kamunikin pienen epäröinnin jälkeen lähtevät mukaan, sillä eräis englantilainen pariskunta on menossa myös ja hekin innostuivat sitten, koska yksi hostellillamme tuli sieltä tänään ja kehui taivaisiin ja aikoo mennä takaisin telttailemaan kolmeksi päiväksi...

Ylihuomiseksi varaamme snorklauksen tälle kraatterille merelle, jossa uidaan koralliriutan luona merikilpikonnien kanssa ja muiden merenelävien. Valaskausi on myös alkanut juuri ja niitä on jotkut nähneet rannasta käsin, sekä delfiineitä pitäis voida nähdä ;)

Nyt pari tuntia unta kaaliin ja vuoren jälkeen rannalle sammumaan aurinkoon!

Diamond Head

Eilen tuli tosiaan sammuttua sänkyyn kuin saunalyhty ja ei siinä illalla voinut oikein mihinkään enää mennä, joten sängyssä lepäilin ja höpötin huonekavereiden kanssa, kunnes 11 hiljaisuuden tullen kaikki menivät nukkumaan kuin taikaiskusta! Täällä Hostellissa soitetaan hyvää musaa melko lujaa pihalla ja porukka puhuu LUJAA ja seinät täällä ovat kutakuin 3cm paksuja! Ikkunat ovat aina auki ja sillain...

Tänään sitten etsin rahanvaihto paikan, joka ei veloita palveluamaksua, mutta kurssi on kuitenkin surkeahko kaikkialla ja ärsyttävän paljon joka ikisessä paikassa aasialaisia... saa aina väistellä ja jonotella...

Sen jälkeen olikin aika lähteä ottamaan bussi tälle kuuluisalle kraatterille nimeltään Diamond Head tai alkuperäiseltä nimeltään Lēʻahi. Bussi numero 23 ajoi ohi juuri oikealle tielle päästyäni ja istuuduin sitten odottelemaan oikeaa bussia, joko 22, 23 tai 58, mutta tiellä jolla olin, meni vain 23 ja sitä ei näkynyt melkein 45minuuttiin, jolloin hyppäsin muistaakseni 35 numeroiseen bussiin ja kysyin meneekö lähelle... parin korttelin päähän sanoi, joten otin sen. Matka oli lyhyehkö, vaikkakin sata pysähdystä tuntui pitkältä. 

Viimeinen pysäkki oli jokin lukio ja siitä numeron 23 pysäkille oli ehkä 100metriä, joten lol.

Kävelin sitten reitin pariin tuntiin taukoineen ja kuvineen, ihan hyvää teki pienelle pullukalle liikkua! Maisemat olivat ihan kivat, mutta yksinkertaisesti Uuden-Seelannin jälkeen Oahun saari on pettymys!!! Suosittelen tätä rantaa, lämpöä ja surffausta rakastaville, jotka eivät välitä maksaa ylimääräistä amerikanlisää... muuten mene vaikka Balille tai Fidzille!

Uusi-Seelanti on vain niin paljon mahtavuutta, pienessä paketissa, ettei tunnu kuin lämpö ja oikeastaan kylmähkö tuuli Hawaiilla... mutta lupaan ihastua viimeistään Big Islandiin, laavavirtojen myötä ja uuden maan synnyn vaikutuksesta!!! Mauissa aion uida, sillä saan kamat autoon talteen ja enempi mahdollisuuksia mennä eri rannoille ja aikaakin neljä yötä!

Olen pistänyt merkille täällä ollessa, että mihin ikinä katsot ja missä ikinä oletkin, niin aina näet mustangin tai jeepin... kansanautoja ilmeisesti :D Teslakin tuli bongattua ja rekkarikilvessä lukee oikein electric car ja hyvin lyhyt rekkari vieressä, tyyliin kolme merkkiä! Haluan niin Teslan!

Päätin kävellä Diamond Headista takaisin Hostellille, sillä matka oli lyhyehkö ja kun olin päässyt vauhtiin vuorella kiipeillessä, ei tuntunut enään miltään tasainen kävely. Tunti ja vähän päälle meni kävelyssä ja pistäydyin ruokakaupassa hakemassa tavallista ruokaa ja kokeilen pakastepizzaa juuri parhaillaan, sekä kananunia ostin oikein luomuna aamuksi. Täällä on todella hyviä terveysjuomia ja proteiiniversioina myös. Vedin aamulla terveysprotsku juoman, jossa oli 30g protskua ja 30g kuitua ja sillä ollaan pärjätty lähes koko päivä elinvoimaisena! Juustohampparin vedin vuoren juurella alas tultaessa tosin, pina coladan kera... hyvää oli ja alle 9$ (paljon kasviksia yllättäen välissä, kuten punasipulia, tomaattia, salaattia reilusti ja jotain mitä en muista).

Olen huomannut myös että pienten koirien hännät ovat typistettyjä täällä, joka laitonta suomessa nykyisin... 

Uunin käyttö oli haaste, ihmeellisine tuhansine pienine näppäimineen ja ajastimineen, mutta pirun nopea sekä kätevä kun pääsi jyvälle!

Syön pizzani kylmänä, kuten tapaani kuuluu, koska kirjoitan ensin tämän kaiken :D

Huomenna aamulla herään ajoissa, ehkä jo kuuden tienoissa, sillä lähde seiskalta kentälle, koska lentoni lähtee 9.47 ja 2h aiemmin kentälle ja bussilla kesti viimeksi tunti melkein päästä ja ongelmien riskikin aina olemassa, sillä esim tavalliseen reittidösään ei saa ottaa matkalaukkua, mutta rinkkani vielä meni kuskin epäröinnin jälkeen... tiedä sitten meneekö uusiksi. Reittibussi on vain 2.50$, kun shuttle on sitten 15$...

Pieni hostellikoira kerjää söpönä lattialla ja haukahti äkäisesti, jotta söisin pizzani jo pois kiusaamasta häntä :D

Illalla parin tunnin päästä ajattelin mennä rannalle kamerani ja tripodin kera ottamaan arskan laskukuvia... näytti kauniin oranssihkolta huoneen ikkunasta illalla täällä pilvenpiirtäjien välissä, mutta olin liian uupunut liikkumaan perseeltäni...
aamulla näen auringonnousun kentällä, sillä arska nousee 7.45 vasta täällä päin planeettaamme...